Vanhat uutiset

---

Mahtihamsujemme vanhemmat kuulumiset. Uusia uutisia voit käydä lukemassa täältä.

28. lokakuuta 2013
Tuulihattuja ja talvikkolapsia
Minulla on todella hyviä uutisia - parhaita sitten kesäkuun! Meillä on todellakin, vihdoin ja viimein, talvikonpoikasia! Ei kovin monta, mutta parikin poikasta on miljoona kertaa parempi kuin ei yhtä! Poikaset ovat yhdistelmästä JV13 Regalis Jonckheere-Terpstra** - Regalis Deshi Basara ja ne ovat syntyneet 19.10.2013. Minulle on aivan sama, minkä näköisiä vauvoja sieltä tulee. Tärkeintä on, että ne ovat elossa ja terveitä. Toivoisin kyllä, että joukossa olisi edes yksi uros kotiinjätettäväksi, mutta nyt iloitsen ja riemuitsen vain siitä, että meillä on niitä poikasia! On sitä taas joutunut oppimaan, ettei mitään pidä ottaa itsestäänselvyytenä, ja että jokaisesta syntyneestä poikasesta on oltava kiitollinen. Ja minä totta vieköön nyt olen. Jotain näin hartaasti odotettua osaa kyllä arvostaa!

Päätin lykätä poikasuutisten julkistusta poikaskyselyjen viivästyttämisen takia. Kun edelliset ovat syntyneet kuukausia sitten ja vielä kuolleina, sitä haluaa pelata varman päälle. Sitä paitsi saan tässä yhteydessä kertoa myös näyttelykuulumiset! Eilen, sunnuntaina 27.10, olimme Lahden Renkomäessä SHY:n hamsterinäyttelyssä. Kellojensiirtohan ajoittui juuri edeltävälle yölle, ja huoletti jo etukäteen, jos heräänkin myöhässä. En pitänyt sitä kuitenkaan kauhean todennäköisenä, pikemminkin, että heräisin tunnin liian varhain. Vaan kuinkas kävikään kaikesta varmistelusta huolimatta! Syystä, jota en vieläkään täysin käsitä, molemmat herätyskellot herättivät tunnin myöhässä! Aivan karmaiseva tapa herätä. Jos sentään jotain hyvää, niin sainpahan peräti 2 lisätuntia unta normaaliin näyttely-yöhön verrattuna. Kuin ihmeen kaupalla selvisin 20 minuutissa 1,5 tunnin aamutoimista. Onneksi en ollut yksin vaan sain apua ja paniikinrauhoitteluakin. Tästä huolimatta pääsimme tien päälle vain pari minuuttia aiotusta jäljessä! Monet kiitokset vielä Wippee's Katille ja Riikalle erinomaisesta matka- ja näyttelyseurasta! On aina hyvä, että on ihmisiä, joiden kanssa jaaritella eläimistä ja analysoida näyttelyt puhki. :D

Näyttelypaikkana Renkomäen halli on tavallisesti vilpoisa, mutta tällä kertaa sisällä oli huomattavan lämmintä ja tunkkaista. Pitkästä aikaa otti ihan henkeen. Sijainnillisesti se on kuitenkin meiltä katsottuna hyvässä paikassa, ja Renkomäen ABC:llä on hyvä käydä lounastamassa ja hengittämässä raitista ilmaa. Näyttelyn buffaan oli muuten loihdittu uskomattomia makuelämyksiä - muun muassa Välimeren piirakkaa, kääretorttua ja suolaisia tuulihattuja! En muista, milloin olisin tuulihattuja syönyt, ja olivathan ne aivan uskomattoman hyviä. Kyllä meitä hemmoteltiin. Toivottavasti jatkossakin saadaan yhtä ihania herkkuja näyttelyihin!

Itse arvostelut eivät menneet ihan putkeen. En odottanutkaan ihmeitä (vaikka ainahan sitä on sellainen pieni toive, että jos kuitenkin se Jonkkeeren kolmas serti tulisi…), mutta lopputulema oli vielä vähän odotettuakin heikompi. Mutta tämä nyt on tällaista, ja se on vähän pelin henki! Meiltä oli vähiten ennakkoilmoitettuja osallistujia sitten vuoden… 2005? :D Mukana siis vain Auvo, Jonkkeere ja Oiva. Sentään saatiin kaunis Paras Veteraani -ruusuke Auvolle (joka oli tosin ainoa veteraani, heh…), ja sitä minä vähän toivoin. Marjutille kehuinkin viininpunaista ruusuketta, kiva uudistus. Myyntipöytää katselin hieman kaiholla, mutta enhän toki enää tässä vaiheessa voi uusia hamsterihankintoja tehdä. Oli kuitenkin mukavaa kuriiroida Martinan israelilaisperäinen kasvattitalvikkotyttö tänne keskiseen Suomeen. Se vielä odottelee omaa ihmistään, mikä onkin valitettavampi juttu - alan nimittäin ihastua siihen! ;D

Kaiken kaikkiaan näyttely oli onnistunut ja mukava ja meni ohi tosi nopeasti. Pääsimme ilahduttavan ajoissa kotimatkalle, jo ennen viittä. Minulle se siis on jo ajoissa, viime aikoina kun on joutunut tottumaan jopa seitsemään venyviin näyttelyihin. Nyt näyttelyn jälkeen minun pitäisi luultavasti laittaa pikku hiljaa myyntiin loppujakin uuden kodin tarpeessa olevia eläimiä, pohdinnassa vain on, että keitä laittaa myyntiin. Tarkoitus olisi etsiä uudet kodit niin monelle kuin mahdollista, se tuntuu selkeämmältä vaihtoehdolta kuin yrittää tuputtaa hamstereita hoitoon. Kaiken lisäksi meillä on se tyypillinen pienentyvän hamsulan dilemma - juuri, kun päätät tai joudut vähentämään eläinmäärääsi, kaikki vanhukset alkavat tahkota melkoisia ikäennätyksiä! Kunnioitettavat 2 vuotta ja 2 kuukautta täyttänyt Boaskin on sen verran pirteä vanhus, että huvittaa jo ihan, että joudunko sillekin uuden omistajan etsimään. Oletushan olisi, että niin iäkäs kuolisi jo ennen tammikuuta, mutta saapa nähdä. :D
Olen niin onnellinen noista Daisyn poikasista, etten ole juuri jaksanut pohtia nyt muita poikaspulmiani. Loppukoot linjat ja jääkööt sitten lapsettomiksi, tärkeintä, että Jonkkeerella on jälkikasvua, muusta en piittaa. Olen oikeastaan luopunut jo Ahkeraliisan suhteen toivosta, ja Neiti Keväänkin kohdalla näyttää jo yllättävän huonolta. Jännää, sillä emänsä nyt on hedelmällisimpiä hamstereita ikinä. Olin toden sanoakseni varmaan liiankin innoissani yhdistäessäni Prancerin ja Neiti Kevään - kaksi mahdottoman komeaa eläintä, joilla molemmilla sertit! Kuulostihan se liian hyvältä ollakseen totta, vai mitä. :/ Ahkeraliisalle olen yrittänyt paria eri urosta Hemulenin sijaan, mutta Liisipä ei huoli ketään muuta kuin armaan Hemulinsa. Kaikki muut saavat kyytiä! Olkoot siis yhdessä lisääntymättä. :D Neiti Keväällekin olen miettinyt uroskierrätystä, mutta ei oikein ole vaihtoehtoa Pransin sijaan. Kauhean suloinen pariskunta nekin yhdessä ovat. Tänä aamuna Facebookissa bongasin ilouutisen suoraan Tsekistä. Prancerin upea veli Donner on saanut jälkikasvua siellä. Linja siis jatkuu ainakin Donnerin kautta, ja kasvattaja, jonka luona Donner nykyään asuu, onkin lupaillut minulle Donnerin jälkeläistä. Se on helpottava tieto, vaikkei mikään toki Prancerin omia lapsia korvaisi.

Olen muuten unohtanut kertoa, että ensimmäinen lemmikkivalio Regalis-kasvatti valmistui elokuussa lemmikkivalioksi! Even omistama ihana Ami eli Regalis Kolmogorov-Smirnov nappasi kolmannen, erittäin ansaitun PLH-sijansa elokuun 24. päivä. Vain viikkoa myöhemmin kuului kuitenkin musertavia uutisia: rakastettu hamsteri, Jonckheere-Terpstran veli, oli löytynyt kuolleena ja vain noin kahdeksan kuukauden ikäisenä, ilman mitään syytä. Harvoin, jos koskaan, on kasvatin kuolema surettanut minuakin näin paljon, itkuhan siinä tuli. Kyseessä oli upea ja äärimmäisen rakastettu hamsteri, mutta erityisesti olin pahoillani Even puolesta. Äskettäin kuulin erään tuttavani luona asuvan puolivuotiaan kasvattiurokseni silmän päälle ilmestyneestä patista. Nämä ovat juttuja, jotka pistävät ankarasti miettimään, mikä meni vikaan kasvatuksessa ja jalostuksessa. Puolivuotiaan ei kuulu sairastua eikä kahdeksankuisen kuolla tuosta vain! Jonkinlaista morkkista olen kokenut. Näinkö olen kasvattajana epäonnistunut? Vai onko se vain sattumaa? Onneksi sentään pitkäikäisiä ja terveitäkin kasvatteja lähipiiristä löytyy: reilu viikko takaperin oli ystäväni luona kasvattini "kaksivuotissynttäreillä", jotka olivat tietenkin enemmänkin tekosyy tapaamiseen, mutta hauskaa oli, enkä ole nähnyt pitkiin aikoihin niin upeassa kunnossa olevaa kaksivuotiasta. Pikselin meillä asuva sisko kuoli jo kesäkuussa, mutta tämä kyseinen Pikseli ei näytä päivääkään yli vuotiaalta. Vieläköhän vietämme Pikselin kolmi- ja nelivuotissynttäreitä? :D

Tästä on tullut jo pitkä päivitys, mutta jatkan vielä vähän. Englantiin lähtööni on vain noin kaksi ja puoli kuukautta aikaa. Voi olla, että Daisyn poikaset jäivät nyt toistaiseksi viimeisiksi Regalis-lapsiksi. Soisin Neiti Keväälle lapsia niin mielelläni, mutta tosiasiat on tunnustettava. Hamsterin lisäännyttämiseen menee aikaa ainakin 3 + 5 viikkoa. Lukukauteni Sheffield Hallam Universityssa alkaa 12 viikon kuluttua. Nämä ovat nyt ne realiteetit. Minulta kysyttiin, olenko miettinyt kasvatukseni leasingia jolle kulle toiselle kasvattajalle. En ollut, mutta nyt kieltämättä olen. Sitä ennen kuitenkin pitäisi vielä saada kandidaatin tutkielma pakettiin joulukuun puoliväliin mennessä. Onneksi ollaan jo aika hyvällä mallilla parini kanssa. :) Käväisin tuossa kaksi viikkoa sitten Kölnissä Euroblast-metallifestarilla. Oli kerta kaikkiaan unohtumaton reissu, jolla ei kylläkään ollut liikaa aikaa nukkua tai syödä. :D

15. syyskuuta 2013
Hamsulan hiljeneminen on alkanut
Taasen tiedottelen pikakuulumisia, ja tässä ne tulevatkin: ei edelleenkään poikasia. Vaihdan ensi viikolla parin naaraan kumppanit, mutta oletettavasti meillä jatkuu hiljaiselo vielä hetken. Se on sikäli huolestuttavaa, että aika alkaa käydä vähiin. Niin naaraiden käyttöikä kuin myös minun aikani täällä Suomessa. Olen laskeskellut, että viimeisten poikasten pitäisi syntyä lokakuun lopussa tai ihan korkeintaan aivan marraskuun alussa, ettei kävisi niin, että toisella kädellä pakkaan matkalaukkua ja toisella käsittelen pikkupoikasia. Mun on pakko myöntää, että vähän on alkanut huolestuttaa. Entä jos mitään poikasia ei synny enää ollenkaan? Entä jos minulla ei ole yhtään nuorehkoa eläintä odottamassa paluutani Englannista? Tähänkö tämä vuosien tappelu loppuu? Ei niin tietenkään käy, nämähän ovat vain niitä pahimpia skenaarioita. Mutta… entä jos kuitenkin?

Näitä olen mietiskellyt, kun istuskelen hiljalleen hiljenevän hamsulani sohvalla. "Hiljenevä hamsula" kuulostaa toki kenties radikaalimmalta kuin onkaan, mutta tämän saman viikonlopun aikana uusiin, hienoihin koteihinsa lähteneet Regalis Gotham's Reckoning ja Regali Obed Selfmindead jättivät isot tyhjät kolot niin henkiseen kuin ihan fyysiseenkin hamsulaani, jossa muutos näkyy konkreettisesti hamsterihyllyn tyhjinä koloina. Eihän 12 talvikkoa niin kovin vähän ole, mutta se on selkeästi vähemmän kuin pitkiin aikoihin. Ero entiseen tuntuu jo. Pystynköhän mä tosiaan elämään puoli vuotta ilman eläimiäni? Oli kuitenkin hyvä idea aloittaa kannan pienentäminen hyvissä ajoin. Paitsi että se helpottaa lähtöpaniikkia, minulle jää myös aikaa sopeutua hiljalleen vähän pienempään ja pienempään porukkaan. Eipä silti - sekä Obed että Kottarainen pääsivät muuttamaan todella hyviin uusiin koteihin. Ikävöin niitä jo nyt, mutta tiedän, että niillä on asiat todella hyvin, paljon tilaa temmeltää ja runsaasti rakastavia käsiä ottamassa syliin. Ei kai sitä kasvattaja voi muuta toivoakaan.

Ja eihän sitä tiedä, jos vaikkapa vihdoin lokakuussa hiljainen hamsulamme taas täyttyisi pienen poikaskuoron piipitysäänistä. Sitä toivoen ja asiat korkeampaan käteen luottaen,

Karoliina

28. elokuuta 2013
Väliaikatietoja poikasista
Minulla on muutamia poikasostajia varausjonossa, minkä vuoksi päivitän nyt väliaikatietoja poikastilanteestamme. Muuta uutisoitavaa ei ole, eikä itse asiassa poikasrintamaltakaan ole mitään muita uutisia kuin että "ei ole". Goldilock's Ahkeraliisa ei siis ole tiinehtynyt heinäkuun lopun jälkeen, vaikka uroksen kanssa on pitkään asunutkin. Snögatans Hemulen oli hetken poissa sen luota kun tosissani luulin sen olevan tiineenä, mutta ei se sitten ollutkaan. Nyt ne ovat asuneet kohta viikon yhdessä uudestaan, mutta en uskalla lupailla mitään tällä kertaa. Harmittaa kyllä vietävästi, valtavan toivottu yhdistelmä kun tuo on. Regalis Prancer* ja Regalis Neiti Kevät* ovat asuneet yhdessä reilun viikon, joten sieltä myös toivotaan poikasia. Aion tiedottaa sivuillani heti, jos ja kun poikasia jostain yhdistelmästä syntyy. Sitä ennen en kuitenkaan ota mitään alustaviakaan varauksia kaiken ollessa hyvin epävarmaa. Kieltämättä harmittaa tällainen epävarmuus. En tiedä, miten tänä vuonna on ollut näin kehno poikasvuosi... Näyttelyissä on mennyt huikeasti, mutta sekin tyssää ennen pitkää, ellei poikasia synny. No, ei nyt vielä heitetä pyyhettä kehään, yritetään pysyä toiveikkaana! Eilen kaksi vuotta täyttänyt Regalis Boas Emerykin syntyi lopulta pitkän (7 kk!) kuivan kauden jälkeen.

21. elokuuta 2013
From Lempäälä, with love
Pirkanmaan Nakertajien 25-vuotisnäyttely Lempäälässä on jälleen nähty ja koettu! Päivä käynnistyi jopa tavanomaistakin lyhyemmillä yöunilla. Näyttelyjä edeltävä uneton yö alkaa olla muodostunut jo klassikoksi. Mutta jälleen annettiin väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa - näin hyvin en ole hetkeen jaksanut! Alle vain isäni aivan ihana Exeo ja ei muuta kuin kohti Lempäälää aurinkoisessa säässä, joka kylläkin iltapäivällä muuttui kaatosateeksi. Ulkomuotokääpiöt tuomaroi brittituomari Jean Tye. Meiltä mukana olivat JV13 Regalis Jonckheere-Terpstra**, Regalis Prancer, Regalis Neiti Kevät sekä Regalis Deshi Basara. Näyttelystä uusiin koteihin lähtivät Deshi Basaran sisko Regalis League Of Shadows sekä myöskin Tarinan Mesikämmen. Toivomme molemmille omistajineen kaikkea hyvää uusiin koteihinsa!

Aamupäivä kului lähinnä vetelehtiessä, jutustellessa ja tietenkin puhelinta sormeillessa. Käväisin kaupassa hakemassa syötävää, ja palatessani pyydettiinkin sitten jatkamaan ulkomuotokääpiöiden sihteeröintiä! No, astuin sitten puikkoihin talvikoille ja roborovskeille, ja se oli hyvä päätös. Jeanin sihteeröiminen oli kenties kaikista sihteeröinneistäni kaikkein hauskin. Jean oli huumorintajuinen ja kärsivällinen tuomari, joka ei tuntunut väsyvän tai hermostuvan lainkaan, ei, vaikka tavalliseen tapaani väsyessäni tuli jotain pientä säätöä robojen kanssa. Ei, Jean nauroi vain. Ihastuttavan huoleton asenne! Tuomaroinnin lomassa meillä oli paljon keskusteltavaa, hamstereista, mutta myös muistakin aiheista kuten yliopistoista ja depressiotutkimuksesta, jossa hän muun muassa oli mukana. :o Hyvästellessämme Jean sitten haastoi, että jos kerran keväällä aion käydä Northern Hamster Clubin näyttelyissä, niin sittenhän meidän tietenkin pitäisi tavata tammikuun lopussa pidettävässä Bradfordin suurnäyttelyssä Harrogatessa. Jahas, mulla olisi siis ensimmäinen kontakti ja tapaaminen sovittuna sitten Englantiin. :D

Jean jakoi talvikoille paljon kehuja (tietenkin osa niistä pakostakin on "lost in translation" kun kaikkea ei pysty yhtä monipuolisesti suomeksi kirjaamaan kuin alkuperäiskielellä) ja arvosanatkin olivat enimmäkseen hyvää ja erittäin hyvää! Etukäteen arvelin, ettei Jonkkeere välttämättä ole englantilaistuomarin mieleen, ja H:nhan se vain saikin. Kehuja tuli kyllä runsaasti, mutta Jeanin makuun se oli liian tumma - aivan kuten ennakoinkin! Muiden hamstereideni osalta en sitten osannut aavistaakaan: Deshi Basara eli "Daisy", joka omasta mielestäni on "ihan ok" muttei tällä hetkellä niin hieno kuin muutama viikko aiemmin, keräsi kovasti kehuja ja sai EH-:n. Suureksi ilokseni ja yllätyksekseni sitten Prancer ja Neiti Kevät olivat molemmat erinomaisia! Prancer sijoittui S5:ksi sertillä ja Neiti Kevät palkittiin parhaana nuorena irtosertillä! Taisipa olla ensimmäinen kerta, kun meille tuli samassa palkintojenjaossa useampi sertifikaatti! Olen todella ylpeä molempien menestyksestä, ja erityisesti helmiäissafiirin Prancerin menestys tuntuu aivan mahtavalta. Onhan se upea uros, ei sitä kieltää voi, mutta että sertillinen… Tällä hetkellä meillä on aika kiva suhdeluku: 14:stä hamsterista neljällä on sertifikaatti!

Näyttelyssä meni paljon pidempään kuin ennakoin, vasta seitsemän jälkeen pääsin lähtemään kotia kohti, ja sittenkin oli pysähdyttävä vähän syömään ja juomaan kahvia. Näyttelyssä ei liiemmälti jäänyt aikaa syömiselle, enkä saanut lämmintä ruokaakaan… En kyllä käsitä, missä välissä kello niin hujahti, kun puoli viideksi luulimme arvostelut saavamme valmiiksi. No, sellaista tämä touhu on! Nyt sitten taas katsotaan, saataisiinko poikasia aikaiseksi. Ahkeraliisan uudelleenastuttamisesta on jo kulunut aikaa, mutta vielä ei ole mitään kuulunut. Vähän vatsan alkua olin sillä eilen näkevinäni, mutta parasta, ettei iloita vielä liikoja… Jo ennen näyttelyä olin päättänyt laittaa Pransin ja Neiti Kevään yhteen, ja nyt yhdistelmä oli vieläkin hauskempi toteuttaa, kun molemmilla on sertitkin!

Nyt jäämme sitten odottelemaan mahdollisia poikasia ja tietenkin lokakuun Lahden näyttelyä. Siinä välissä minunkin pitää jälleen palata opintojeni pariin ja toimia tutorina uusille fukseillekin, joten kuulumisia kirjoittelen luultavasti vain, jos poikasia syntyy. Siihen saakka: mukavaa syyskesää teille ja koettakaa vältellä hirvikärpäsiä, toivoo nimimerkki Suoraan Hirvikärpäsansaan Kävellyt.

23. heinäkuuta 2013
Hyvin poikasten täyteinen kesäpäivitys, viimeinkin!
Regalis-hamsulassa elellään tuiki tavallista kesää - odotellaan poikasia syntyväksi tai sitten kasvatellaan niitä. Suurimmaksi osaksi kaikki on mennyt niin kuin pitääkin, mutta osittain sitten taas ei. Se tuntuukin olevan tämän kesän teema muutenkin - ne ihmisen omat suunnitelmat, ja sitten taas ne vähän ihmistä suuremmat suunnitelmat, jotka eivät aina mene aivan pienen ihmisen pienten suunnitelmien kanssa yksiin…

Edellispäivityksessä en näköjään maininnutkaan Neiti Kevään suloista pikkusiskoa, vaikka se olikin jo syntynyt. 17.5., siis tasan kuukausi Neiti Kevään syntymän jälkeen, syntyi vielä TOINENKIN iltatähti Ruutille ja Auvolle. Sen huomatessani minun oli pakko rikkoa perheidylli ja siirtää Auvo itsekseen asustelemaan. Olin toki ajatellut, etteivät ne nyt TOISTA iltatähteä tekisi, ja tottahan ne sen tekivät. No, tämä pikkuinen, normaalin värinen tyttönen sekin, sai varttua emänsä ja isosiskonsa hellässä huomassa. Pikkuinen sai nimen Regalis Raparperijätär, jolle ei ole sen kummempaa selitystä. Sattuipa vain olemaan raparperiaika ja ihastuttava sanaleikki osui jostakin silmiini, joten siinäpä se! Raparperijätär on jo muuttanut omaan kotiinsa, ja toivotammekin hauskoja hetkiä Raparperijättärelle ja omistajalleen!

Kottaraiselle eli Gotham's Reckoningille olin kaavaillut toistakin poikuetta, sillä sen esikoispoikue ei ehkä ollut aivan sitä, mitä hain. Niinpä Tarinan Mesikämmenen eli Severin ja Kottiksen poikue syntyi 11.6. Ilahduin suunnattomasti havaitessani, että poikasia oli peräti kahdeksan kappaletta syntymäpäivänä! Meillä on kuluneen vuoden aikana syntynyt epätavallisen paljon pienehköjä poikueita. Väliin viittä ja kuuttakin, mutta pääasiassa vähemmän. Tai no, se tietenkin vaikuttaa, että yli vuoden ikäinen Ruut on saanut kaksi (tai oikeastaan kolme, jos joulukuinen kolmipäinen poikue lasketaan!) pientä poikuetta, kuten iäkkäät emät usein saavat. No, ilo oli ennenaikaista, kun kahden viikon iässä poikasia olikin vain kaksi jäljellä. Pieniä nekin, joskin ihan normaalimitoissa - Neiti Kevääseen ja Raparperijättäreen verrattuna melkein mikä talvikonpoikanen tahansa olisi pikkuruinen… Tietenkin kahta poikasta on paljon vaivattomampi hoitaa, ettei sillä tavalla tarvitse pettyä. Mutta olisihan iso poikue ollut hauska pitkästä aikaa, edellinen kun oli Ruutin kahdeksanpäinen esikoispoikue tänään päivälleen vuosi sitten!

Molemmat poikaset ovat (jälleen kerran) normaalinaaraita. Kuinka kummassa noita naaraita nyt vain syntyy, juuri, kun haluaisin pitää vaihtoonlähtöni takia kotona vain nuoria uroksia?! :D Tällä kertaa minulla on ollut vähän vaikeuksia päättää tyttöjen nimiä, kun vaihtoehtoja riittäisi… Päätin kuitenkin, että ensimmäiseen TDKR-poikueeseen syntyneen Gotham's Reckoningin kakkospoikue saisi olla teemaltaan TDKR 2, tulihan nimeämisen aikoihin (20.7.) tuon maailmoja mullistaneen filmin ensi-illasta kuluneeksi tasan vuosi. :D Kovan vääntämisen jälkeen nimiksi valikoituivat Regalis League Of Shadows ja Regalis Deshi Basara, joka on ilmeisesti marokonarabiaa ja tarkoittaa ylös nousemista. Olin jo ehtinyt päättää, etten pidä poikueesta ketään, olinhan toivonut urosta. Laskeskelin kuitenkin sukusiitosprosentteja ja tulin siihen tulokseen, että ehkäpä minun pitäisikin pitää toinen tytöistä, teettää poikaset ja myydä tai antaa naaras hoitoon vaihtoni ajaksi. Tämän ajatuksen syntymiseen myötävaikutti myös muuan ikävä tuore tapahtuma, josta lisää seuraavassa kappaleessa. Urosta en vielä paljasta tietenkään, enkä ole vielä ihan päättänyt edes, pidänkö naarasta, mutta siis periaatteessa meillä ei tällä hetkellä ole poikasia myynnissä, kun toiselle siskoksista on jo koti odottamassa.

Sittenpä synkkeni. Goldilock's Ahkeraliisa muutti keväällä meille vain ja ainoastaan Snögatans Hemulenia ajatellen. Tarkoitukseni on rakentaa uutta helmiäislinjaa Hemulenista. Ensin ei näyttänyt tapahtuvan mitään, mutta äkkiä Liisi kasvattikin melkoisen vauvamasun ja synnytti poikaset lauantaina 20.7., kolme viikkoa yhdistämisestä. Lähdin illaksi grillijuhliin, ja yöllä palatessani en pohjan läpi nähnyt kuin jotain hyvin epämääräistä. Verta näytti olevan epätavallisen paljon. Tsojoo, seuraavana päivänä rohkaisin mieleni ja tutkin pesän. Löysin kaksi kokonaista poikasta, kaksi pääosaa ja yhden takaosan, yhteensä siis luultavasti neljä tai viisi poikasta… Voi tuskaa. Näitä tilanteita on sattunut meidän hamsulassamme harvakseltaan, mutta ne ovat sitten sitäkin raskaampia ainakin minulle. Niin kovasti noita poikasia oli suunniteltu ja toivottu, että vähän tulee sellainen kyyninen olo, ettei koskaan saisi toivoa tai suunnitella liikaa… Aina on joku suurempi suunnitelma, yleensä hyvässä mutta välillä vähän pahassakin…

Poikaset olivat luultavasti syntyneet kuolleina, sillä kokonaiset poikaset eivät olleet vahingoittuneet mitenkään. Liisi kyhjötti vielä pesässäkin niiden kanssa… Edelliskerran olen joutunut kuolleita poikasia hautaamaan vuonna 2005. Linnunradan Karibian Aurinko eli iki-ihana Talvikki elää muistoissamme edelleenkin, se kun menehtyi synnytykseen vuonna 2007. Sen jälkeen ainakin vuonna 2009 Goldilock's Ulrika Unisieppari synnytti ja tappoi kaksi poikuetta, mutta niistä ei jäänyt haudattavaa. Lisäksi poikueista on silloin, tällöin karsiutunut poikasia niin kuin nyt näistä uusimmista "kottaraisenpojista". Vähälläpä meillä on päästy, voisi sanoa, mutta silti harmittaa kovasti… Tsänssit ovat nyt ne, että käy niin kuin Regalis Jaakobiinalle 2005, että ensin se synnytti kuolleen poikueen ja sitten kolmen viikon perästä kahdeksan elävää, tai sitten kuin Ullalle, että se saa toistuvasti kuolleita poikasia - joskin Ulla tiettävästi tappoi omansa, sillä kun oli toisella kerralla todistettavasti eläviä poikasia. Hemuli ja Liisi asuvat nyt uudestaan yhdessä ja toivomme ja rukoilemme, että tällä kertaa käy paremmin. Tosiasia kuitenkin on, että helmiäislinjan aloitelmani menee nyt kuitenkin uusiksi. Alkuperäinen tarkoitukseni oli saada tästä yhdistelmästä helmiäisnaaras, jonka yhdistäisin Pranceriin. Olisi pitänyt tietenkin astuttaa Liisi jo aikaisemmin, sillä nyt multa loppuvat kuukaudet ennen vaihtoonlähtöä, enkä ehdi enää toteuttamaan suunnitelmaani Prancerilla, vaikka uusintayritys nyt eläviä poikasia tuottaisikin. Kaikella tällä on siis perin kauaskantoiset seuraukset, ja siksi aloinkin harkita toisen Kottaraisen tyttären kotiinjättämistä. Lapsettomaksi Hemulihan ei jää, sen helmiäistytär Regalis Harbinger asuu sijoituksessa Veeran luona. Mutta jälleen tuli todettua, että näin ne suunnitelmat elävät. Niiden poikasten aika ei ollut aivan vielä… Mikä taas on lause, joka tuntuu pätevän elämääni muutenkin… Ainoa vaihtoehtoni on kuitenkin yrittää luottaa, että Isällä on homma hanskassa, vaikka olisikin niin helppoa ruveta katkeraksi kyynikoksi. Pitää vain luottaa.

Ja suunnitelmista puheen ollen - nykyistenkin eläinten sijoittamisessa riittää pohdittavaa, ilman poikasiakin. Aivan takuuvarmaa on, että kotiin jäävät Regalis Prancer ja JV13 Regalis Jonckheere-Terpstra** (ai että rakastankin sen koko nimen kirjoittamista!), vaikka kyllä niille varmasti ottajia olisi. Ne vain ovat sellaisia kultapalleroita, ettei niitä voi päästää mihinkään. Uusiin koteihin aion melko varmasti myydä Regalis Obed Selfmindeadin, Regalis Deuteronomiumin, Tarinan Mesikämmenen, ehkä Regalis Gotham's Reckoningin jos raaskin… Vaihtoehdot ovat joko eläkeläiskoti tai sitten hoitoon antaminen. Avoimia taas ovat muun muassa Regalis Niityt Usvaan Verhoutuu*, Regalis Saarenmaan Kesäinen Yö ja Regalis Keziah Extol, joista en kokonaan haluaisi luopua, mutta joita en kotiinkaan voi jättää. Eikä sitä voi tietenkään tietää, mitkä eläimet edes ovat elossa ensi tammikuussa. Toivottavasti saan hyödynnettyä myös ystäviäni ja sukulaisiani hoitopaikkoina. ;D Kolme ihmistä on jo ilmaissut suorasti halukkuutensa hoitajaksi tai eläkeläiskodin antajaksi - kiitos ja kumarrus näille upeille ja avuliaille ihmisille! Eiköhän tästä yhdessä selvitä! :)

Loppuun vielä muidenkin hamsuttimien kuulumisia, niin kuin ennen vanhaan tuli joskus laiteltua. Rakas, upea Tarinan Euforia ehti saavuttaa miltei kahden ja puolen vuoden iän, kunnes vanhuudenvaivat ottivat voiton ja jouduin lopettamaan sen 25.5. Lisäksi siippansa Regalis Carthago nukkui pois 28.6. vanhuudenvaivojensa vuoksi. Hieman liian pian ehkä, mutta olen silti kiitollinen kaikista niistä päivistä, jotka se luonani vietti! Jään kaipaamaan ylikesyä ja -energistä, suloista muoria sekä ihastuttavaa Euforiaa, joka sai aikaan huikean parannuksen normaalilinjoissani. Hienoin jalostusuros ikinä mutta myös upea lemmikkihamsteri! Kahden vuoden rajapyykkiä kuukauden päästä kolkutteleva Regalis Boas Emery sen kuin sitkuttelee edelleenkin. Hoikka vanha herra se jo on, mutta kaikin puolin terve ja erittäin aktiivinen ja virkeä ikinuori talvikko! Saavutuksena se on todella hyvin, sillä tiettävästi ainakin kaksi sen veljistä on menehtynyt jo viime syksynä. Erehdyttävästi isäänsä muistuttava Neiti Kevät asustelee pikkuisen äitimuorinsa kanssa, Varjotanssi on aina kylläkin ollut hyvin pienikokoinen naaras, lapsensa taas eivät. Neiti Kevät on jo aikamoinen paksukainen. :D Paksusti voivat myös Prancer ja pokaalipojuni Jon, joiden molempien mieliharrastus lienee pelkkä juoksupyörässä istuskelu ja mietiskely. Miksipä sitä suotta tuhlaisi energiaansa juoksemiseen… Prancerin ruotsalaistunut velipoika Donner tekee kuulemma ihan samaa asiaa! Ruutin kanssa samanikäinen Telma taas on edelleenkin massakas ja roteva rouva niin kuin nuorenakin. Mahtaakohan se elää yhtä vanhaksi kuin isänsä (2,5 vuotta) tai jopa vanhemmaksikin… Hemuli näyttää jo vanhalta herralta, vaikka onkin vasta vuoden ja pari kuukautta päälle. Se ja Liisi tulevat hyvin juttuun, ja Liisi vaikutti toipuneen nopeasti kovasta koettelemuksestaan. Keesia ja Auvo asuvat sopusointuisena eläkeläisparina, sen sijaan Euforian tyttäret Niitty ja Telma ovat toistuvasti kieltäytyneet väkivalloin eläkeläisparielämästä… Niitty on säilyttänyt upean, tumman värinsä, mutta ollut koko aikuiselämänsä hoikan sporttinen malliltaan. Niin, ja Obed se olla möllöttää ja syö. :D Severi se ei aikuistu, kiljuu edelleenkin minulle eikä suostu yhteistyöhön millään. Ja Oiva, se on vain aivan oivallinen Oiva, niin rakas ja hellyyttävä ettei mitään rajaa.

Oivallista kesänjatkoa teillekin, rakkaat Regalistit! Ai niin, ja hyvää syntymäpäivää Boasin ja Ruutin mahtavalle poikueelle, Keziah Extolin ja Obed Selfmindeadin sisaruksille! Toivottavasti hamstereilla on asiat mallillaan! Synttäreiden kunniaksi kävimme hakemassa hamstereille vähän puruja tuosta sahalta - jotain 600 litraa.

Ps. Puolivuotiasarviointi uudenvuodenlupaukseni toteutumisesta - täydellinen epäonnistuminen. Eivät nämä tekstit ainakaan lyhenemään päin ole! :D

21. toukokuuta 2013
Palkintoseinä meni kokonaan uusiksi
Viimeksi kuluneihin seitsemään päivään on sisältynyt kaksi tähänastisen uramme kaikkein upeinta näyttelyä. Ensin oli SHY:n Juhlanäyttely Vantaalla sunnuntaina 12.5. ja sitten, aivan täysin ex tempore, OSJH:n eli Oulun seudun jyrsijäharrastajien näyttely Limingassa lauantaina 18.5. Liminkaan lähdimme aiva hetken mielijohteesta, kun kerran Juhliksessa sattui menemään niin hyvin. Reissut olivat kovia mutta ikimuistoisia - ja äärimmäisen kannattavia!

Juhlisreissu alkoi jo lauantai-iltana, kun sain yöpyä tätini luona Järvenpäässä. Olipas se valtavan mukavaa! Kevät oli Etelä-Suomessa hurjasti pidemmällä, oli hauskaa ajella kauniin keväisissä maisemissa. Koivunlehtikevät saavutti Keski-Suomen sitten viimein seuraavalla viikolla ja hamsterit, etenkin Oiva, pääsivät natustelemaan uusia lehtiä. Mutta vielä Vantaalle: näyttelypaikka, Hiekkaharjun nuorisotalo, palveli tarkoituksessa tosi hyvin. Hauskaa oli jutustella ja viettää äitienpäivää tällaisissa merkeissä! Ihana äitini ei pistänyt pahakseen, vaikken päässytkään äitienpäivää viettämään. Lanseerasin tässä näyttelyssä "Regalis-valtaistuimen", eli nimikoidun, näyttelykäytöön varatun, kokoontaitettavan tuolin. Pitäähän sitä kasvattajalla nyt sellainen olla! ;) Sääkin suosi reissua, vähän liikaakin! Talvikoita matkassa oli yöpymisen takia vain kaksi, Regalis Keziah Extol sekä poikansa Jonckheere-Terpstra. Lisäksi muutama poikanen pääsi uusiin koteihinsa, ja nyt kaikki Kottaraisen lapset ovatkin jo lähteneet maailmalle!

Talvikoiden luokka alkoi varsin ankarilla arvosteluilla, ja ehdinkin jo ajatella, ettei tästä varmaan mitään tule, kun jo noin mukavannäköiset kaverit eivät menesty. Vaan toisin kävi: Jonckheere-Terpstra nappasi toisen päivän kahdesta ERI:stä! Jännityksellä odottelin palkintojenjakoa, ja yllättihän se suuresti: pojan nimen eteen saatiin hamsulamme ensimmäinen titteli, kun Jonckheere-Terpstra oli talvikoiden paras sertillä! Myös kovasti mieltä lämmittävän Tuomarin suosikinkin se sai. BIS-kehässä yllätykset jatkuivat, kun Jonkkeere oli peräti BIS3! Tuomari Petri Pyysilta tuumasi, että olisi kovasti halunnut sijoittaa sen kakkoseksi, mutta hollantilaistuomarit vastustelivat. :D Kyllä meillä oltiin onnesta soikeana ja aika lailla sekaviakin. Mukavaa oli saada tuoda mukanaan näyttelystä myös plakaatti vuoden 2012 kolmanneksi parhaan talvikkokasvattajan sijasta. Tietenkin oli myös hienoa vastaanottaa Christinan puolesta hänen Vuoden Voittaja -plakaatinsa ja pokaalinsa! :)

Näyttelyhuuman jälkimainingeissa seuraavan viikonlopun ulkomuotoluokat Limingassa alkoivat tuntua kamalan pitkästä matkasta huolimatta kauhean houkuttelevilta… Näyttelykärpänen taisi puraista äitiäkin, hän kun oli osaltaan yllyttämässä minua matkaan ja lähti mukaankin pitkälle reissulle! Ei se yksin olisi luonnistunutkaan, ajamista kun kertyi lauantaille 700 kilometriä ja yli kahdeksan tuntia. Kuulostaa nyt jälkikäteen aika päättömältä, eikä se neljältä herääminenkään ihan hyvää tehnyt. Jalkeilla tuli oltua Euroviisujen katselemisen vuoksi 22 tuntia, mutta saipa sen jälkeen sitten nukkuakin. :) Sää oli jälleen aivan mahtava, onneksi saatiin matkata ilmastoidulla autolla. Hauskaa oli nähdä, kuinka matkan varrella kunnon kevät jäi taakse, kun Pohjois-Pohjanmaalla ei vielä juuri lehtiä ollut! Mukaan lähtivät Oiva ja Jonkkeere, jotka osoittautuivat (jälleen) luonteensa puolesta aivan ihanteellisiksi näyttelyhamstereiksi. Kumpikaan ei ollut moksiskaan kovasta päivästä, vaikka mieleen tulee heti kymmenen muuta hamsteria, jotka olisivat menettäneet jo hermonsa.

Niin, ja kannattihan se pitkä matka. Vain kuusi päivää, ja taas oli Jonckheere-Terpstra talvikoiden ykkönen - ja sai ensimmäisenä meillä (jos tätinsä Jemimah Eulogiumin Ruotsin-sertejä ei lasketa) toisen sertinsä! Huikeaa oli vielä luvassa, kun se kaiken lisäksi päihitti BIS-kehässä kaikki muut, ja oli koko päivän paras hamsteri!! Hyvän tähden, mistäs tällaisia hamstereita putkahtelee? :D Se on nyt jo pärjännyt paremmin kuin yksikään toinen meillä ja tuonut kotiin jo kaksi pokaalia, JV13-pokaalin sekä kauniin BIS1-pokaalin Limingasta. OSJH:lla oli muuten todella kauniita ruusukkeita, kuten kuvasta näkyy. Musta oli Jonkkeeren S1-ruusuke, ja miehekkään pinkit menivät Oivalle. Niin, eipäs unohdeta kovasti kehuja niittänyttä Oivaa, joka oli pitkisten S4 Kunniamaininnalla! Oivan väri olisi tätä nykyä vissiin karamelli? Mä olen kyllä noista syrkkien väreistä niin pihalla. :D Äitille vielä jätti-iso kiitos, oli rankkuudesta huolimatta hirmuisen mukava yhteinen reissu!

Tässä sitä siis sulatellaan viimeaikaisia tapahtumia! Tällaisen putken jälkeen on hyvä (ja pakko) jäädä näyttelytauolle. Poikasia suunnittelen kesä-heinäkuulle, mutta suunnitelmat ovat vielä osittain avoinna, etenkin Jonkkeeren osalta. Hienoa on, että Assin ja Niityn jälkeen on vaihteeksi uros, joka menestyy! Saarenmaan Kesäisen Yön ja Varjotanssin keväinen iltatähti sai nimekseen Sir Elwoodin Hiljaisten Värien biisin mukaisesti Regalis Neiti Kevät, kyseinen kipale kun soi päässä tyttösen syntymän aikoihin - ja itse asiassa Neiti Kevät toi mukanaan kevään tullessaan tähän maailmaan. Kyseessä on suloinen nuori naaras, joka ainakin toistaiseksi saa jäädä meille asumaan. Se on kasvaessaan saanut kaiken ruoan ja rakkauden, mitä nuori hamsteri vain voi tarvita, ja se oli jo kaksiviikkoisena miltei kolmiviikkoisen näköinen. Siellä se on kasvanut isin ja äitin välissä nukkuen!

Kaunista alkavaa kesää!

Karoliina ja Regalistit

Ps. Ohessa hieman kuvia viime ajoilta. Järjestyksessä ylhäältä alkaen: JV13 Regalis Jonckheere-Terpstra** Juhliksesta saatuine palkintoineen; Jonkkeere söpöilemässä; Oiva pinkkeine ruusukkeineen; Jonkkeere Limingan palkintoineen; Ruut, Auvo sekä pieni Neiti Kevät niiden välissä; alinna Ruut pienen tyttärensä Neiti Kevään kanssa. Laadusta pahoittelut, kunnon kamera kun oli Venäjällä reissussa.

21. huhtikuuta 2013
Uutistulva!
Enkä edes ihan liioittele, sillä aika paljon uutisoitavaa on kertynyt ihan parin viikon sisällä. Kiva näinkin päin, sillä viime päivinä on saatu katsella lähinnä tulvauutisia (päivän puujalka haha). Näyttelykuulumisia olisin halunnut jakaa jo rutkasti aiemmin, mutta tämä on ollut melkoisen raskas opiskeluviikko. Hetkonen, mistäs nyt aloitettaisiinkaan…

Toinenkin Talvipoikueen lapsi on nyt poissa. Rospuutto löytyi kuolleena , mikä oli kyllä todella harmillista. Sekä Nietos että Rospuutto lähtivät kyllä aivan liian nuorina. Rossi oli kuitenkin ollut jo tovin hoikassa kunnossa ja vanhentunut aika lailla, joten sen poismeno ei ollut aivan yhtä yllättävä kuin veljensä. Harmillista, sillä poikien isä eli reippaasti yli kaksivuotiaaksi. Jäämme kovasti kaipaamaan veljeksiä!

Jyväskylän näyttelyssä 13.4. oli kyllä oikein mukavaa, vaikka taustalla väijyikin koko ajan maanantainen tilpin tentti. Huoh. Toimin sihteerinä Satu Evilammelle, mikä oli todella opettavaista - ja ensimmäinen täyspäiväinen sihteeröinti suomalaiselle tuomarille! Olen aloittanut toimen nimittäin ulkomaisten kanssa. Oli hienoa seurata Sadun työskentelyä, mutta sen verran uuvuttavaahan tuo taas oli, että täytyy yrittää pysytellä pestistä taas syrjemmässä. Kärräsin paikalle ylpeänä Jonckheere-Terpstran, Prancerin, Hemulin, Niityn sekä jokerina komeassa veteraanivedossa olevan Boasin. Jon on lähellä ihannettani, mutta arvasin, ettei sen tumma vatsa ilahduttaisi tuomarin silmää, niin kuin kävikin. Tässä hommassa täytyy vain oppia se, että tietyssä pisteessä nämä ovat kuitenkin vain mielipide- ja näkemysasioita. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta, eikä sille voi mitään sillä kyse on siitä, miten kukin standardia tulkitsee. Mielestäni on todella mielenkiintoista huomata, kuinka meillä kaikilla on vähän erilainen ihannetalvikko!

No, joka tapauksessa olen tyytyväinen todella huolellisiin kommentteihin, joista todella tietää, mitä on lähdettävä parantamaan. Talvikot eivät pärjänneet, mutta lemmikeissä ollut (knikittömäksi osoittautunut!) Oiva sai kunniamaininnan turkistaan. Ihana pörröveikko Oivariini onkin! Veeralta meille muutti näyttelystä supersöpö normaalineiti Goldilock's Ahkeraliisa, kavereiden kesken Liisi. Kaiken kaikkiaan oli mukavaa olla Valorinteellä, itse olen ollut siellä elävän mallin piirtämisen kurssilla, mutta hamsterimerkeissä edellisen kerran olimme siellä Grand Galassa 2006. Think about it! Ja jo silloin olin harrastanut jo aika kauan, hehe, olen tainnut tehdä tätä jo vähän aikaa.

Ja hauskemmaksi uutiset muuttuvat! Ihan ihme hamsterin Christina mulle vuosi sitten myi. Ruut eli Crystal's Varjotanssi, ikää 13 kuukautta, tempaisi kevään kynnyksellä ja hankki "eläkeläissulhonsa" Auvon kanssa yhden pikku iltatähden! Toivottavasti kaikki menee hyvin, miksei menisi. Pikkuinen syntyi 17.4. (tasan kolme vuotta Jedidja Calliston ja Tirzah Eso-Chariksen syntymästä!) ja olen jo vähän miettinyt, että minkähän hauskan nimen sille antaisi. Regalis Insert Name Here? Hemulin ja Kottaraisen poikaset ovat ennättäneet kolmen ja puolen viikon ikään. Suloisia ja kilttejä ovat, kolme helmiäisnormaalia (kaksi naarasta ja uros) sekä normaali naaras. Yhtään en vain tiedä, kenet jättäisin kotiin. Ensi kevään suunnitelmien vuoksi myös sijoittaminen olisi ihan hyvä vaihtoehto. Eemelin ehdotuksista poikaset nimettiin erilaisten Star Warsissa esiintyvien alusten mukaan: helmiuros on nimeltään Regalis Endar Spire, helmisiskot Regalis Flanchard ja Regalis Harbinger ja normaalisisko Regalis Sojourn. Ei paha! Poikastiedusteluita otetaan vastaan.

Yhä mielenkiintoisempaa tiedossa: eilen lauantaina sitten bongasin hienoja uutisia Ruotsista. Niiden perusteella päättelin, että mä kasvatan vissiin ruotsalaisia hamstereita, tai ainakin mun pitäisi rampata siellä näyttelyissä… Regalis Jemimah Eulogium on nimittäin saanut toisen, vieläpä kansainvälisen sertin hollantilaistuomari Kenneth Wormilta. Se tarkoittaa siis, että on täysin mahdollista, että ensimmäinen valioituva Regalisti onkin Ruotsin kansainvälinen muotovalio. Meniköhän tämä nyt Strömsön malliin vai ei? Mutta joka tapauksessa suuret onnittelut Emmalle Ruotsiin!

Ja lopetetaanpa sitten viimein toisiin kansainvälisiin uutisiin, joista tuossa ylempänä (ja ehkä aiemmin keväällä jo) tulikin vihjailtua. Olen saanut tiedon, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelemaan psykologiaa Sheffield Hallam Universityyn Englantiin kevääksi 2014. Olen siis tammikuusta kesäkuuhun Sheffieldissä Etelä-Yorkshiressä tutustumassa paikalliseen elämänmenoon ja etenkin hamsterimaailmaan! Paikallinen hamsteriyhdistys, Northern Hamster Club, organisoi näyttelyitä joka ikinen kuukausi ja ihan siinä Sheffieldin ympäristössä. Oh, my. Kesällä pitänee palata maitse Suomeen, jotta saan kaikki hamsterituliaiseni tuotua? Jotenkin tämä tilaisuus pitää tietenkin hyödyntää, mutta miten, se jääköön nähtäväksi. Musta kai tulee sitten Poskipussin ulkomaankirjeenvaihtaja! :D

Omat talvikkoni jäävät tietenkin Suomeen siksi aikaa. Oiva ja pari talvikkoa jäävät kotiin, ja toivon voivani antaa ystävilleni ja tutuilleni joitakin eläimiä hoitoon. Vaihtoehtoisesti voin tietysti myydäkin keski-ikäisiä uusiin koteihin. Tästä nimenomaisesta syystä minun pitäisi varmaankin saada tämänvuotisista poikueista hamstereita myös sijoitukseen. Mikäli olet kiinnostunut sijoitushamsterista tai puolen vuoden hoitoeläimestä, ota toki yhteyttä! Apuasi tarvitaan. :) Alunperin ajattelin, etten voi lähteä - milloin en uskaltanut, milloin en voinut jättää eläimiäni. Tiedän kuitenkin, että asiat järjestyvät. Vain tekosyyt estävät lähtemästä näin hienoon tilaisuuteen mukaan. Elämässä ei luultavasti tule toista moista mahdollisuutta. En voi muuta kuin kiittää upeasta vaihtomahdollisuudesta ja uskoa, että Jumalan avulla kaikki järjestyy.

Ja onhan se kevätkin sieltä vihoviimein tulossa!

8. huhtikuuta 2013
Ei ole huhtikuukaan niin kuin lapsuudessa
Minneköhän joutuivat ne lapsuuden lämpimät, märät, mutta ihanasti keväänodotusta täynnä olevat huhtikuut? Joskus helmikuussa taisin amerikkalaiselle vaihtarikaverilleni luvata, että "kyllä tämä tästä sitten huhtikuussa"... Not. Uusi pienoisjääkausi, kenties? No, eipä saa menettää uskoa kevääseen. Kyllä se vielä voittaa... Heinäkuussa.

Aika tavanomainen kevät ollut. Syksyn ahkeran lisääntymisen jälkeen hamsterit ovat jättäneet sitten lisääntymiskuviot vähemmälle. Syksyn jälkeen kyllä tauko on ollut paikallaan, mutta olisi silti ollut kivaa saada muutamille naaraille toisetkin poikaset. Olen kuitenkin nyt saanut keskittyä opiskeluihin, kavereihin sekä "yhdistysvastuuttomasta" elämästä nauttimiseen. Emme kuitenkaan jääneet aivan kevätlapsettomiksi - Kottarainen eli Regalis Gotham's Reckoning on saanut suloisen pesueen 26.3. Snögatans Hemulenin kanssa, siis melkein tasan kaksi vuotta kasvattajanimeni myöntämisen jälkeen. Eihän tässä olla enää lainkaan niin uusia kuin sitä luulisi! Huh, kun aika juoksee. Saapa nähdä, missä sitä ensi keväänä ollaan... Mutta niistä poikasista - kauniita normaaleja ja helmiäisnormaaleja poikasia sieltä odotellaan, ovathan isä ja emänemä sertivoittajia ja muutenkin sopivannäköistä sakkia suvussa. Painotan nyt kuitenkin heti ensi alkuun, etten valitettavasti myy kyseisestä poikueesta jalostukseen vaan vain näyttely- ja lemmikkikäyttöön. Emän siskoja ja serkkuja löytyy joka toisesta talvikkolasta Suomesta ja yksi jopa Ruotsistakin, enkä toisaalta toivo isän suvun yleistyvän liikaa Suomessa. Sorry, guys - joskus kasvattajana joutuu vähän toppuuttelijan rooliin. :)

Syntymän lisäksi kuolemakin on vieraillut meillä, eikä edes lainkaan sieltä vanhemmasta päästä. Ensin, ihan yllättäen, luotamme poistui Regalis Nietos 5.3.2013 vain reilun 16 kuukauden iässä. Nietos asui naaraan kanssa, ja olin toivonut pariskunnalle iltatähtiä. Kuolinsyy jäi vähintäänkin hämäräperäiseksi. Uroksella oli pieni haava kyljessä, jonka muuten niin kiltti naaras oli kyllä voinut aiheuttaa, mutta en ole hetikään varma, että haava ihan kuolettava olisi ollut. Toinen poismeno koski vielä nuorempaa eläintä, nimittäin Kesäkeijua eli Kerttua. Kerttu sai reilua viikkoa aiemmin kasvaimen, joka eteni nopeammin kuin mikään muu näkemäni. 21.3. Kerttu oli jo poissa vain 14 kuukauden ikäisenä. Jäimme kovasti kaipaamaan näitä hurmaavan suloisia, nättejä ja käsittämättömän kilttejä eläimiä. Suurkiitokset vielä Unnalle upeasta Kesäkeijusta!

Seuraavaksi alammekin orientoitua Jyväskylän näyttelyyn! Sitä ennen kuitenkin vielä ankaraa tilastotieteen pänttäystä. Miten voikin olla, että kaikki mun tämän kevään kaksi tai kolme tilpin tenttiä ovat heti SHY:n näyttelyiden jälkeisellä alkuviikolla. Tilastotiedepoikueesta sen tiesikin - tänä keväänä talvikot ja tilastotiede kietoutuvat meillä kummasti yhteen.

Keväänodotusta!
Karoliina ja Mahtihamsut

3. maaliskuuta 2013
Innostusta
Näyttelyillä on aina minuun sellainen hauska, innostava vaikutus. Ne ottavat paljon mutta antavatkin melko auliisti. Ei minulla mikään lopettamiskriisi ole ollut meneillään. Tammi-helmikuussa vain oli sellainen kohtuuttoman kova koulujakso, joka syö sitten vähän muitakin elämänalueita. Se on nyt takanapäin, ja vaikka uusia haasteita on pian taas edessä, tässä on vielä pieni hengähdyshetki. Niin, ja kevät se sieltä taas tulee! Toivon totisesti, että se sieltä tuleekin ja kauniina, niin paljon olen vaihtariystävilleni Suomen toukokuuta hehkuttanut.

Tampereella oltiin näyttelemässä 23.2. Näyttely sattui todellakin kamalaan väliin, keskelle kauheinta tentti- ja tehtävärupeamaa. Lisäksi podin jonkinlaista tenniskyynärpäätä tai vastaavaa, joten ihan nautinnollinen reissu ei lähtöasetelmiltaan ollut. Siitä kehkeytyi kuitenkin mukava päivä! Kuskasin paikalle niin uusiin koteihin lähtijöitä, Christinan pari näyttelytettävää kuin viisi omaakin. Meiltä arvosteltiin Keziah Extol, Niityt Usvaan Verhoutuu, Snögatans Hemulen, Prancer sekä Gotham's Reckoning. Tiukasta arvostelusta huolimatta pärjäsimme hyvin - H:ta ja EH:ta - vaikka ihan kaikesta kritiikistä en voinutkaan olla samaa mieltä. Makuasioita! Loppujen lopuksi tuomari Lotta Ling sijoitti Keziah Extolin talvikoiden neloseksi, juuri sertisijojen ulkopuolelle. Siskonsa, Jeminan Ruth Embodyment, palkittiin tuomarin suosikkina. Mainio päivä siis! Sitäkin hienompaa oli kuitenkin vaihtaa kuulumisia kasvattajaystävien kanssa, jakaa murheita ja iloja ja ennen kaikkea oppia mitä ihmeellisimpiä asioita hamstereiden hännistä... Suurkiitokset taas ihanille kollegoille, joita ilman tämä olisi aika paljon pahempi harrastus. :)

Kesian upeat poikaset aikuistuivat ja kasvoivat ihan silmissä. Niistä tuli Tilastopoikue, ja nimistä huomannee mieltymykseni vaikeisiin nimiin: urokset Regalis Jonckheere-Terpstra ja Regalis Kolmogorov-Smirnov, naaraat Regalis Kruskal-Wallis, Regalis Wilcoxon sekä Regalis Shapiro-Wilk. Ideana oli yhdistää inha tilastotiede ihaniin hamstereihin... Nimet ovat siis tilastollisia testejä, inspiraatiosta kiitos tämänkeväiselle tilastomenetelmien jatkokurssille. Kotiin jää upea ilmestys, Regalis Jonckheere-Terpstra. Uusia yhdistelmiäkin on jo tehty, saapa nähdä, saadaanko tuloksia.

Niin, ja Oiva on nyt kesyyntynyt! Se kiipeää suoraan kädelle, viipottaa vapaana ollessaan ihanan rauhallisesti (toisin kuin Isa aikoinaan) ja kiipeilee ihan mielettömästi myös akvaariossaan! Lapsi on selkeästi terve kun se leikkii, ja Oivakin näköjään aloitti aivan uuden elämän parannuttuaan ripulista. Se on kuin toinen eläin nykyään! Meillä oli myös ihana Martta-muori hoidossa pari viikkoa sitten, mikä oli tosi kivaa. Tänään Martta oli löytynytkin kuulemma kuolleena. Martta oli kyllä todella rakastettava tapaus ainakin meillä ollessaan, ihmeen virkeä melkein parivuotiaaksi. Syvimmät osanottoni Martan kotiväelle täältä meiltäkin!

Eikä tässä muuta - lupasin tänä vuonna kirjoittaa ytimekkäästi. Kaipa tätä voisi niinkin kutsua, minun kriteereilläni... Mukavaa maaliskuuta toivottavat Karoliina ja Mahtihamsterit!

23. tammikuuta 2013
Katsauksia menneeseen ja tulevaan
Joulunaika ja vuodenvaihde olivat vähän sellaisia, etten millään saanut itseäni kirjoittamaan tätä tekstiä. Nyt kuitenkin löysin tarvittavan innostuksen, jota piti vähän odotella. Edes minä en enää nuutinpäivän jälken kehtaa toivottaa hyvää joulua, mutta sen sijaan toivon, että teillä lukijoilla oli mukava, lämmin ja kaunis joulu! Kuten aina, minusta se meni liian nopeasti. Siunattua uutta hamsterivuotta 2013 kehtaan kuitenkin vielä toivottaa! Pidättäydyin muutoin uudenvuodenlupauksista yhtä paitsi: tänä vuonna aion yrittää kirjoittaa lyhyempiä sepustuksia regalismi.netiin! Joskaan lupaus ei koske juuri tätä kirjoitusta, koska siihen on pitänyt sisällyttää niin 10-vuotisjuhlavuoteni päättävä juhlakirjoitus että perinteinen HHOTY-postaus eli Hamster Happenings Of The Year (joka juontuu Albums Of The Year -bloggauksista, mutta niistähän meidän ei tarvitse edes keskustella. Demon Hunterin True Defiance ja Meshuggahin Koloss for the win.) Olenpahan ympännyt oheen vähän kuvamuistojakin männävuodelta, niistä onnistuneimmista aikaansaannoksista - palkinnoista ja poikasista. Selitetekstinkin näkee, kun pitää hiirtä hetken aikaa kuvan yllä.

Vitsailin viime vuonna useammassakin yhteydessä, että vuosi 2012 on kymmenvuotistaiteilijajuhlavuoteni (aijjjettä, mikä yhdyssana!). Elokuussa tuli nimittäin tasan kymmenen vuotta täyteen hamsterielämää. Kasvattini Regalis Niityt Usvaan Verhoutuu*:n menestys Elonäyttelyssä miltei tasan merkkipäivänä huipensi upeasti juhlavuoden. Syksyllä Goldilock's Veera postasi mainion kirjoituksen blogiinsa omasta neljän vuoden kasvatustaipaleestaan. Hänen ideansa taas oli lähtenyt Eve Immosen kolmivuotispostauksesta. Ajattelin, että miksen minäkin. Tottahan täyteen tullutta hamsterivuosikymmentä tulee vielä yhdellä kirjoituksella juhlistaa!
 
Elokuussa 2002 olin vielä peruskoululainen, päättöluokkaa aloittamassa. Perheessämme ei koskaan ollut ollut lemmikkiä. Allergiat rajoittivat, vaikka tarve oli kauhea. Lotta-serkulleni tullut syyrialaisherra muutti kaiken, ja kun sanon, että kaiken, tarkoitan sitä. Minun hurahdukseni on ollut aivan omaa luokkaansa. Mikä siinä onkin, että jotkut meistä eivät vain voi tyytyä omistamaan hamsteria tai paria. Mutta palataan vielä siihen ensimmäiseemme, helmiäisherra Iisakkiin. Iisakin ehdottoman kiltti ja rauhallinen luonne ja ihastuttava ulkonäkö tarkoittivat sitä, että 2003 tuli Rebekka, 2004 Masquerade's True Seeing eli Johannes sekä Jaakobiina, 2005 Benjamin... ja niin edelleen ja niin edelleen. Kasvatustyö alkoi pikku hiljaa ensimmäisestä lemmikille teetetystä poikueesta heinäkuussa 2004. Rakkaalle lemmikille piti saada perillinen - ja kuitenkin, jossain pinnan alla kyti kaiken aikaa ajatus siitä, että jonain päivänä tästä tulee minun linjani. Että parasta alkaa nyt jo pedata jotain, jonka varaan rakentaa sitten kun ikää ja kokemusta löytyy niin paljon, että kunnon jalostustyö on jo saavutettavissa oleva harraste.
 
Ensimmäisestä poikueestakin on aikaa vierähtänyt jo kahdeksan ja puoli vuotta. Näin ollen seuraava juhlavuosi on 2014. Nämä vuodet ovat osittain kuin unennäköä. Hamsterit ja omat elämänkokemukseni ja -tapahtumani ovat tuntuneet lisääntyvän miltei eksponentiaalisesti näinä vuosina. Kahdeksan vuotta, kymmenen vuotta - ohhoh, sinne meni! Nähtäväksi jää, onko seuraava hamsterivuosikymmen nopeampi. Tämä kun ei loppujen lopuksi ollut mikään silmänräpäys kuitenkaan. Valtaosa isoimmista hamsteritapauksista painottuu vuosille 2010, -11 ja -12. Tänä aikana olen itsekin muuttunut kovasti. Onneksi. Ihmisiäkin on näistä piireistä tarttunut paljon mukaan. Ja ihmiset ne kuitenkin lopulta ovat se tekijä, jonka ansiosta tätä jaksaa. Melkoinen vuosikymmen siis! Kiitos teille, rakkaat ihmiset! Niin, juuri sinulle. ;) Here's to another ten years!!

HHOTY-osuus
2012 oli monella tapaa hyvin poikkeuksellinen vuosi, aivan toisenlainen kuin edeltäjänsä, eikä vain 10-vuotisjuhlan vuoksi. Merkittäviä eroja oli useita; kuuluin vuoden 2012 hallituksen alkuperäiskokoonpanoon ja sinnittelin joukoissa loppuun saakka, vaikkei se helppoa ollutkaan. Hallitukseen kuuluminen teki rakkaasta harrastuksesta työtä niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Pesti muutti näyttelyreissuni kokonaan. Toisaalta kovan työn vastapainona olivat uudet ystävyyssuhteet, asioihin vaikuttaminen ja aivan uusi, syvempi harrastamisen taso. Viime vuodessa erityistä olivat myös itse hamstereihin liittyvät asiat: meillä syntyi enemmän uusia ja kuoli enemmän vanhoja hamstereita kuin koskaan aiemmin. Isan jälkeen tuli Oiva. Poikueita syntyi enemmän kuin koskaan ennen. Olimme aikaisempaa useammissa näyttelyissä - kaikissa muissa SHY:n näyttelyissä Turkua lukuun ottamatta ja lisäksi vielä PiNan näyttelyssä. Meillä syntyneiden poikasten taso nousi merkittävästi ja tällä hetkellä olen aika tyytyväinen. Niityn elokuinen menestys ei tule koskaan unohtumaan, tulee meille sitten jatkossa suurempaa menestystä tai ei.

Me myös kansainvälistyimme runsaasti; tammikuun alkuun mennessä yhteensä kolme erinomaista kasvattiani on muuttanut Ruotsiin. Jemimah Eulogium on jo saanut sertin ja siitä povattiin jopa championia eli valiota, ja kaksi vastikään Ruotsiin lähtenyttä, Regalis Donner sekä Regalis Time To Go Mobile, ovat nittäneet jo runsaasti mainetta ja kehuja. Donner herätti ihailuja jopa niin laajalti, että Tsekistä asti tuli pyyntö, että uusisin yhdistelmän ja myisin samanlaisen sinne! Ruotsalaiset kasvattajat levittävät hyvää sanaa paremmin kuin me suomalaiset, ja niinpä meitä tunnistetaan jo tuolla vanhalla mantereellakin. Loppuvuodesta sovittiin myös ensimmäisestä ruotsintuonnistani, joka lähti matkaamme Katajanokalta tammikuun 12. päivä samalla, kun kasvattejani lähti Ruotsiin. Ei voi kuin todeta, että MELKOINEN VUOSI! Odotan jännityksellä tätä vuotta, sillä kiitos viime syksyn poikassuman, meillä on todella hyvät lähtöasetelmat tähän vuoteen. Hyvin pedattu! Toisaalta vuonna 2012 ensimmäistä kertaa ymmärsin harrastuksen rajallisuuden. Tulevasta ei koskaan tiedä. Nyt on tämän aika, mutta onko vielä 5 tai toisen vuosikymmenen jälkeen? Hamstereista tuskin koskaan pääsen eroon, mutta montako minulla on, kun menen töihin, naimisiin, saan lapsia? Tai entäpä jos lähden ulkomaille? Taikka jotain tapahtuu, ja koko harrastukselta romahtaa pohja? Olen lähtenyt aina liikkeelle siitä, että tämä jatkuu aina, mutta onko se edes mahdollista? Paljon avoimia kysymyksiä. Tulevaan ei voi nähdä, mutta olen kiitollinen siitä, että voin kulkea siihen Isän kanssa, joka kyllä näkee minua kauemmaksi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Mikä kymmenvuotisjuhlavuosi! Kiitos, rakkaat Regalistit.

Ps. Ja Regalis-uutiset yhdessä minuutissa: Auvon ja Ruutin poikaset on nimetty 12 Days Of Christmas - eli Christmastide-poikueeksi. Urokset ovat nimeltään Regalis Partridge In A Pear Tree sekä Regalis Seven Swans-a-Swimming, naaras taas Regalis Two Turtle Doves. Kaikille on jo löytyneet hienot kodit. Kaksivuotiaan Pietari-papan jouduin lopulta lopettamaan 10.1. Auvo ja Keesia saivat komean poikueen 4.1.2013, ja loistavan Helsingin-reissun kruunuksi ensin Tampereelle ja sieltä lopulta Muurameen matkasi upea, upea, upea helmiäisnormaali uros Snögatans Hemulen Ingunn Opheimilta. Hemulen muistuttaa vaaleudessaan Iisakkia, on voittanut Ruotsissa sertin ja inspiroi minua iisakinomaisuudessaan panostamaan kaltaistensa helmiäisnormaalien kasvattamiseen. Kiitoksia seurastanne, kuulemiin.

3. joulukuuta 2012
Galan guulumisia, poigasia puggaa!
Yleensä päivitän näyttelykuulumiset aika pian näyttelyinnostuksen jälkimainingeissa. Gala taisi ottaa kuitenkin vähän koville. Näyttelystressi yhdistettynä opintostressiin aiheutti minulle ilmeisen ylikuormituksen viime viikolla. Niinpä kirjoittelen kuulumisia vasta nyt reilua viikkoa myöhemmin. Mutta huippuhieno päivä se kyllä oli! Grand Gala 2012 pidettiin Hyvinkään järjestötalolla 24.11.2012. Matkat sujuivat mukavasti Keinosen Katin kyydillä, kiitos Katille! Omia eläimiä minulla oli mukana vain kaksi, Saarenmaan Kesäinen Yö eli Auvo sekä Obed Selfmindead. Hävettää ihan, mutta muista ei poikasten tai turkkipulmien takia ollut lähtijöiksi. Sääli, sillä Keesia olisi varmaankin pärjännyt. Oma urakkani oli buffetinhoito, ja sehän olikin melkoinen operaatio. Sain nukuttua vain reilut pari tuntia ja takana oli kuitenkin jo pitkä opinto- ja työviikko. Uuh. Nyt jälkikäteen ajateltuna on silkkaa Jumalan armoa, että selvisin päivästä niinkin kunniallisesti. Suuri kiitos menee myös ihanalle serkulleni Lotalle, joka pistäytyi näyttelyyn! Lotan näkeminen taisi auttaa jaksamaan loppuun. :) Lottahan se alunperin yli kymmenen vuotta sitten mut hamstereihin tutustutti! Kiitos kuuluu myös mahtaville harrastuskavereille, joiden kanssa oli hauskaa toimitella buffassa sekä buffan sulkeuduttua vähän muuallakin. Enkä varmaan olisi jaksanut, jos olisi itse tarvinnut ajaakin. ;) Selkeästi huomaa, että ne ovat ne ihmiset, joiden takia tätä jaksaa tehdä. Yksi päivän hienouksista oli pehmoleluluokan pitäminen. Se oli hirmuisen hauskaa puuhaa! Halusin tehdä sen huolella ja tarvittavalla vakavuudella asiallisesti, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa.

Meidän pojat Obed ja Auvo eivät loistaneet kummoisesti, enkä sitä odottanutkaan. Obed oli H, Auvo MH, mutta kommentit olivat hyviä. Joku "meiltä" kuitenkin menestyi: Jemina Patrikaisen omistama Regalis Ruth Embodyment sijoittui S2:ksi! Suuren suuret onnittelut vielä koko perheelle! Galaan otti osaa vain 15 talvikkoa, mikä pistää kyllä hiljaiseksi. Normaalilukema pyörisi 30-40 kieppeillä. Muoti ei suosi nyt talvikoita. Mutta mehän täältä taas noustaan niin kuin aina on tehty! Kotimatkalla päälukuni kaksinkertaistui, sillä mukaan tarttui kaksi Tarinaa. Normaali Tarinan Mesikämmen eli Severi on keväisen ihastukseni Tarinan Tenorin tyypikäs ja tyylikäs poika. Se asuu nyt poikakommuunissa Obedin, Regalis Prancerin sekä Regalis Donnerin eli "Jörnin" kanssa, ja aika ihanasti pikkupojat yhdessä asuvatkin. Toinen uutukainen olikin sitten isompi: pitkäkarvainen, cremen värinen syyrialaisuros Tarinan Devoted To You! En uskonut uuden syyrialaisen löytyvän näin nopeasti taikka helposti, mutta siellä se nyt on! Pörröiselle vesselille oli aluksi vaikea löytää sopiva lempinimi, kävin kalenterinkin läpi. Voipallo ja Karvainen Omar-Karkki sekä tietenkin Rottne Blondin olivat työniminä, mutta lopulta tästä oivallisestä hamsterista tuli Oiva. Nyt tutustumme toisiimme kaikessa rauhassa. Kyllä tuo Oiva Pehkonen meidät on onnistunut jo hurmaamaan. Hauska huomata, miten eri luontoinenkin se on. Isa oli selkeästi rohkeampi, avoimempi... manipuloivampi! :D Oiva on hiljaisen ujo herrasmies, mutta kyllä me vielä tutuiksi tullaan!

Mutta tällä erää on näyttely- ja hallitusvuodesta selvitty! Oli kieltämättä outo tunne jättää palkintolaatikot muiden käsiin. Aluksi vähän haikeaa, sitten - pitäkää hyvänänne, meikä keskittyy nyt vain kasvattamiseen! :D Ei vaan, mukavaa puuhaa loppujen lopuksi. Galaan hommasin muuten sellaisen kokoiset pokaalit, etteivät ihan heti unohdu! Koirillekaan ei taideta moisia jakaa, mutta kuten Saana totesi, "nämä ei ookaan koiria, nää on hamstereita!" Naulan kantaan! ;) Nyt, kun koulukiireet vaihtuvat parin viikon päästä joulukiireiksi, voisin kirjoittaa sen kauan lupaamani kymmenvuotispostauksen ja sitten varmaan katsauksen tähän vuoteenkin.

Ennen kuin siirrytään ajatuksissa kokonaan jouluun ja vuodenvaihteeseen, minulla on useampiakin poikasuutisia! Kronologisesti edeten näin: Nietoksen ja Telman poikueesta tuli Poropoikue, ja olen nimiin tosi tyytyväinen. Kauan olen poropoikasia suunnitellutkin, ainakin neljä vuotta! Jos Arkihuolesi Kaikki Heitän poikueessa olisi ollut useampi pää, niin poroja niistä olisi tullut. Nyt ne kuitenkin ovat täällä: Regalis Dasher (helmiäisnormaali uros), Regalis Prancer (helmiäissafiiri uros), Regalis Comet (helmiäisnormaali naaras), Regalis Donner (normaali uros) ja Regalis Blitzen (helmiäisnormaali naaras). Kaikille onkin luvassa jo omat kodit, kaikki eivät vain onneksi ole vielä muuttaneet. Aivan ihania, ihania poikasia!! Kotiin jää yllättäen Prancer eli Pransi. Ihan hullua, mutta siitä tuli vain sellainen "tää on mun hamsterini!"-fiilis. Ja kun katsotte Pransin kuvaa, niin ymmärrätte varmaankin... Rossin ja Niityn poikueessa on kuusi toinen toistaan hienompaa normaalia - naarasta. Joop, kaikki tyttöjä! Kaikkea sitä näkee! Kuvata pitäisi tällä viikolla. Sieltä on vapaana vielä yksi tai kaksi tyttöä, täyttävät tällä viikolla kuukauden. Nimiteemaksi olin valinnut jo aikoja sitten leffan, joka tällä hetkellä (taas) polttelee. Niinpä siitä tuli (sukupuolista huolimatta) The Dark Knight Rises -poikue. Nimettykin on jo: tytöt kantavat komeita nimiä Regalis Gotham's Reckoning, Regalis Time To Go Mobile, Regalis Let The Games Begin, Regalis Fire Rises, Regalis When Gotham Is Ashes sekä Regalis Imagine The Fire. Jokainen fraasi on peräisin TDKR:n superpahiksen, nerokkaan Banen suusta.

Ai kauheaa kun tuli jo pitkä teksti taas eikä kenties omituisin uutinen ole vielä edes jaettu! Kuka ihme jaksaa näitä mun megatekstejä lukea, en varmaan edes minä. Hahha! No niin. Olen toivonut siis Crystal's Varjotanssista eli Ruutista kakkospoikuetta. Lykkäsin sen taannoin yhteen nuoriherra Auvon kanssa. Viime viikolla kuitenkin satuin paikalle kun naaraan emättimestä tuli niin runsaasti verta, että käteni ihan sotkeutuivat. Järkyttävää, tietenkin. Olen seurannut sittemmisin tiiviisti Ruutia, ja ihan normaali itsensä se on ollut. Ajattelin, että kyseessä täytyi olla keskenmeno. Se niistä poikasista. Kunnes nyt toisena adventtina sitten löysinkin Ruutin ja kolme poikasta! Olen aivan ymmälläni, moista en ole aiemmin nähnyt. Armoitetun hamsteritietäjän eli Christinan kanssa epäilimme selitykseksi, että kenties Ruut olisi luonut tyhjät sikiöpussit. Ei näiden kanssa kyllä tylsää pääse tulemaan, eikä ikinä voi sanoa, että nyt olen nähnyt aivan kaiken. Kyllä ne aina jotain uutta kehittävät... Mutta että tällaista poikasbuumia! Vielä on Keesiakin astuttamatta... Sieltäkin luvassa kauniita normaalilapsia.

No, nyt on aika tukkia tämä tekstivuo ja vähän äkkiä sittenkin. Kaunista joulunalusaikaa kaikille!
Talvisin terveisin

Karoliina ja Mahtihamsut

23. marraskuuta 2012
Nyheter från Sverige
Jag är så stolt och glad! Jag fick fina nyheter från Sverige: en jättesöt hamsterhona Regalis Jemimah Eulogium som jag har avlat och som nu bor hos Emma Öhr i Sverige har vunnit på utställning! Hon fick etta och cert och vann första priset! Grattis till Emma och Jemimah!

Toisin sanoen - olen huippuonnellinen ja ylpeä! Sain uutisia Ruotsista: sinne myymäni kasvattini Regalis Jemimah Eulogium oli ollut talvikoiden ykkönen sertillä. Jemimah oli saanut myös todella hyvät arvostelut. Se on ensimmäinen ei-kotona asuva sertin saanut kasvattini ja ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt. Aivan huippua!

Tuntuu tosi kurjalta, että Telman poikue on ennättämässä jo luovutusikään. Pakko laittaa tähän vähän enemmänkin noita kuvia, niin näette, miksi ne ovat niin ihania, etten malttaisi niistä luopuakaan. Näiden poikasten kanssa tuli ensimmäistä kertaa esiin sellainen seikka, että ostajat voivat olla liiankin aktiivisia. Ymmärrän erittäin hyvin, että kauan kaivattuja poikasia ei malttaisi millään odottaa, mutta kasvattajana haluaisin itsekin eräänlaisen työrauhan poikasten kasvatuksen ajaksi. Muuten tulee vähän sellainen olo, ettei saa nauttia poikasista ja siitä vähäisestäkään ajasta, jonka ne luonani viettävät. Omistajan luona poikanen kuitenkin viettää (toivottavasti) loppuelämänsä. No, se valistusosuudesta.

Huomenna sitten jo Hyvinkäälle Grand Galaan hallitus- ja näyttelyvuotta päättämään! Kuinka mukavaa! Luvassa on muuten sitten aika melkoisen suuria pokaaleja. Päätin painaa nimeni historiankirjoihin "sinä palkintovastaavana, jonka aikana pokaalit olivat hervottoman kokoisia"!

Kuvissa esiintyvä Telman ja Nietoksen poikue on saanut nimensä ja rekisterissäkin ne jo ovat. Kauan kaivattu jouluinen poropoikue on viimein saatu aikaan! :) Lopulliset nimet julkistan näyttelyn jälkeen. Ensimmäisessä kuvassa on koko poppoo, normaali uros, taustalla helmiäisnormaali ja helmiäissafiiri urokset ja etualalla helmiäisnormaalit naaraat. Toisessa kuvassa toinen naaraspoikasista, helmiäisnormaali uros sekä helmiäissafiiri. Kolmannessa poikueen urokset, neljäntenä hupikuva Telma-emästä ja tyttärestään. Viimeisessä kuvassa kotiin jäävä helmiäissafiiri uros, ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, miksi juuri se jää kotiin. Niin, luitte oikein. Ihmettelen itsekin, että olen päätynyt safiiriin. Poikkeus vahvistaa normaalisäännönkin!




9. marraskuuta 2012
Länsirintamalta paljonkin uutta
Hopsansaa! Viime päivityksessä eleltiin vielä hiljaiseloa. No, eipä elellä enää. Elämä on vilkastunut hurjalla tavalla niin opiskeluideni kuin hamstereidenkin puolesta siinä määrin, että päivitykset laahaavat jälleen jäljessä. Teen perusopiskelun ohella opintoihini liittyvää asiakastyötä, eikä tässä juuri ehdi muuta tekemäänkään. Paitsi hoivaamaan poikasia. Niin, meillä on poikasia!

Olin jo todellakin luopunut ajatuksesta, että Nietos ja Deukkis saisivat poikasia. Ja heti sen jälkeen Telma alkoi pullistua ja sattuipa niin somasti, että yllätinkin vahingossa sen kesken synnytyksen. Deuteronomium synnytti viisi ihanaa poikasta 23.10. Huomaako joku muu päiväyksen? Tänä vuonna poikaset ovat syntyneet 23.5., 23.7. ja 23.10. Aina siis toissapäivään saakka, jolloin - tittidii - syntyi serkuspoikue. Rospuutto ja Niittykin saivat siis oman pesueensa 7.11. ja sieltä uskon löytyvän melkoisen komeita normaalipoikasia. Näin se siis jälleen menee - ensin poikasia ei tule millään ja sitten rytinällä. Joka tapauksessa oikein tervetullut piristys marraskuiseen pimeyteen! Mitähän muuten pitäisi antaa nimeksi

Nietoksen ja Telman pesueesta löytyy viisi aivan liian suloista poikasta. Heti alkoi tapahtua kun Eemeli käski ja ihan niin kävi kuin käskettiinkiin, poikueessa on nimittäin helmienemmistö. Porukassa on kolme helmiäisnormaalia, yksi iiiiihana helmiäissafiiri ja vain yksi normaali. Alustavasti näyttää siltä, että kaksi helmiäisnormaaleista on naaraita, muuten uroksia. Poikueesta vain kaksi on enää kotia vailla, ja nekin löytynevät pian. En ole vielä viitsinyt mainostaakaan. Grand Galassa ne olisivat jo (valitettavasti) luovutusiässä. :( Gala päättääkin sitten tämän näyttely- ja hallitusvuoden. Sinne mennään vain ihan pienellä porukalla Obedin ja Keesian kanssa, kun muut näyttelytettävät ovat perheitä perustamassa.

Tämän viimeisen kappaleen kirjoittamista tässä vielä vitkutan. En oikein haluaisi nimittäin kirjoittaa tätä. Minulla on nimittäin todella surullisiakin uutisia. Kaksi kullanmurua ovat poistuneet näyttämöltä. Amadian jouduin lopettamaan 21.10. eli viikko Marian kuoleman jälkeen. Se sai jonkin kummallisen kohtauksen, josta se ei enää tokeentunut. Se oli selkeästi aika tuskainen, mutta en saanut mitään selvyyttä, mikä sille tuli.

Ja sitten. Viikko sitten eli marraskuun 2. päivän iltana löysin ihanaisen Isan kuolleena. Tätä on jotenkin niin vaikea kirjoittaa... Sinä hetkenä maailma tuntui kovin paljon kylmemmältä ja synkemmältä paikalta, kun Isaa ei enää ollut. Olen aina ollut innokas kirjoittamaan hamstereille muistosanoja. Nyt mitkään sanat eivät tee Isalle oikeutta. Edes minä en osaa kuvata sanoin sitä surua ja kaipausta. Tuntuu aivan hirmuiselta, kuinka paljon niin pientä eläintä voi kaivata. Samalla järki sanoo, että näin piti käydä jossain vaiheessa, ja ettei kyseessä suinkaan ole ensimmäinen kuollut hamsterini. Ei olekaan, mutta ensimmäinen syyrialaiseni se oli, ja kiinnyimme koko perhe siihen aivan mahdottomasti. Toista yhtä tärkeää hamsteria ei luonnollisesti voi enää tulla. Viikonloppu meni suriessa. Järjen vastusteluista huolimatta minun mielestäni pitää antaa lupa itselleen surra. Isan kasvattaja Marjut käytti ilmaisua "jatkaa matkaa", ja jäin miettimään sitä. Siihenhän minäkin uskon. Sain hamsterini vain hetkeksi lainaan. Sen tehtävä tuli täyteen, ja sen piti jatkaa matkaa siihen ikuiseen ja parhaaseen mahdolliseen määränpäähän. Ainakin se kuoli onnellisena - suupielissä kasvissosekeittoa, kerälle käpertyneenä, kasvoillaan tyyni ilme. Vanhan sydän vain petti. Pyhäinpäivän iltana hautasimme rakkaan Isamme. Harvoin tulee itkettyä niin vuolaasti kuin me Isan haudalla. Nyt kuitenkin päällimmäinen tunne on hiljainen, surumielinen kiitollisuus. Elämä on enemmän elämisen arvoista, kun on saanut pitää ystävänä niin uskollista, ymmärtäväistä, ystävällistä eläintä. Isa ymmärsi elämästä jotain syvempää kuin me. On suuri kunnia saada omistaa sellainen eläin. Vai - Isa taisi omistaa minut.

Kiitollisena, suuria korvia ja hassua kuonoa kaipaavana, jälleennäkemistä odottava

Karoliina

18. lokakuuta 2012
Nihil sub sole novum
Tämä syksy on ollut kaikin puolin hiljainen, kaikilla rintamilla. Nietos ja Deukkis eivät ole saaneet lapsia, enkä osaa sanoa, onko se hyvä vai huono. Pari täydensi toisiaan mukavasti ja poikaset olisivat olleet ihania, mutta ehkä on aika siirtyä työskentelemään lupaavampien linjojen kanssa, niitäkin kun löytyy. Joudumme jättämään Turun näyttelyn väliin. Olisi ollut kyllä mukava mennä, mutta lokakuinen tie Littoisiin on pitkä ja pimeä, varsinkin vain parin hamsterin tähden. Grand Galaan toki mennään, pakko. Ehkäpä Galaan on jotain näyttelytettävääkin. Ja ajatella - reilun kuukauden päästä pidettävä Gala päättää hallitusvuodenkin! Käytännössä ainakin, periaatteessa vastuu vaihtuu vuodenvaihteessa. Mutta katsaukset menneeseet jääkööt vielä toistaiseksi myöhempään ajankohtaan. Nietoksen ja Telman lisäksi yksi semieläkeläisparikin on asunut yhdessä, mutta syksy ei ole innoittanut niitäkään poikasten tekoon. Auvolle on jo aikoja sitten tullut "mukavasti" talviturkkia ja muutkin taitavat olla talvifiiliksissä jo! Vuosi sitten meillä pukkasi melkein poikasbuumia tähän aikaan. Hamsulan talviaikainen valaistus onkin nyt mietinnän alla, mutta siitäkin lisää sitten joskus. Sertisankari Niitty oli korkea aika laittaa miehelään, sulhoksi ensimmäiselle kerralle valikoitui herra Rospuutto. Toivomme komeita ja kauniita normaalilapsukaisia yhä pimenevistä päivistä huolimatta!

Poikasia on ollut nolla, poikaskyselyitä sen sijaan varmaankin ennätysmäärä. En ole aiemmin merkannut nettisivuilleni yhdistettyä paria kuten tein nyt Nietoksen ja Telman kanssa. Olisiko se innoittanut ihmiset kyselemään siitäkin huolimatta, että sivulla lukee ettei poikasia ole myynnissä? Tai siis itseäni se ainakin rohkaisisi kysymään, jos olisin samassa tilanteessa. Ei siinä mitään, kysyä aina saa. Kurjaa on vain aina vastata kieltävästi. Toivottavasti Niitty ja Rossi nyt korjaavat tämän epäkohdan! Vanhukset ovat yllättävän hyvissä voimissa. Roborouva Marialla tuli kaksi vuotta täyteen lokakuun ensimmäisenä. Se oli pirteä ja ihanan rauhallinen nyt vanhemmiten. Pari viikkoa myöhemmin löysin vanhan ladyn kuolleena - ruokakupista selällään! Sydänkohtausta epäilen senkin kohdalle. Viimeinenkin roborovskini! Se eli kuitenkin luullakseni oikein mukavan ja robomaisen elämän, joten kauheasti en suostu suremaan. Robot olivat mukavia tuttavuuksia, mutta eivät aivan minun alaani. Ehkä vielä joskus lemmikiksi, mutta toistaiseksi painetaan täysillä talvikkoporukan kanssa. Niin, ja Iisapiisan! Ei toki sovi olla mainitsematta koiranpentusyyrialaistamme.

Koittakaahan selvitä pimeästä syksystä! Ja muistakaa - joulu tulee taas! ;D Vain kaksi kuukautta enää, kiire tulee... Veeran kanssa olemme jo väsäilleet Joulu-Poskaria. Itse virittäydyin joulukirjoitustunnelmiin August Burns Redin vastajulkaistun joulualbumin turvin.

9. syyskuuta 2012
"Taakse jäänyt jo on / Aika tuo niin lohduton / --- / Niityt usvaan verhoutuu / Taivaalla on täysikuu / On kesäyö"
Onpas aikaa vierähtänyt - heinäkuusta syyskuuhun! On tässä välissäkin tapahtunut vaikka mitä, niin paljon, etten ole meinannut jaksaa uutisia kaikesta kirjoittaakaan. :) Tiivistelmänä: Boas ja Ruut ovat saaneet upean poikueen, josta kaikki lapset ovat jo lähteneet maailmalle, Mauno ja Dora ovat kuolleet ja sitten se, mihin otsikon biisi viittaa - Regalis Niityt Usvaan Verhoutuu menestyi huikean hienosti Lempäälän näyttelyssä ja pokkasi hamsulamme ihka ensimmäisen S1-sijoituksen!

Kerrotaanpas lähemmin kuulumisista ja ihan kronologisesti. Kahden vuoden ja kahden kuukauden ikään ennättänyt Susa-Erma's Mikael eli Mauno alkoi olla niin raihnainen, etten voinut jättää sitä hamsteritalouslomittajan (äitini termi lomahoitajalle, kun kyseessä on tällainen hamsterikarja kuin meillä ;) kontolle Saksan-matkani ajaksi. Päädyin lopettamaan sen 23.7. Sattumoisin juuri samana päivänä Crystal's Varjotanssi eli Ruut sai poikasensa, jotka jäivät pesään kasvamaan matkani ajaksi. Olin Saksan Oldenburgissa TeenStreetillä 26.7. - 5.8. ja kyseessä oli erittäin siunattu, valtaisan suuri kansainvälinen kristillinen nuortenleiri, jolla olin ryhmänvetäjänä. Monenlaista tapahtui ja kaikenlaisia prosesseja lähti liikkeelle. Jumala jatkakoon työtään meissä leirin jälkeenkin. :) Saksasta palaamisen jälkeen ei ollut liiemmin aikaa lepäillä, oli nimittäin hoidettava veljeni muutto Tampereelle. Sen jälkeen aika onkin kulunut toipuessa... Mutta ehdittiin sentään näkemään Meshuggah Mikkelissä 10.8. :)

Okei, nyt mä hairaannuin... 13.8. tuli eteen yllättävä luopuminen, kun löysin ihanan Doran eli Crystal's Totaalisen Rakkauden pesästään kuolleena. Sillä oli ikää kuitenkin vain 16 kuukautta ja se oli ollut siihen saakka erittäin hyväkuntoinen ja pirteä. Se asui eläkeläisparina Euforian kanssa ja oli lihonut kovasti. Ajattelin ensin sen menehtyneen sisäiseen kasvaimeen, joka oli aiheuttanut turpoamisen eli "lihomisen" ja kasvaimen aiheuttamaan vuotoon, sillä pesäpaperit olivat verisiä. Sitten aloin miettiä, ettei se vaikuttanut kasvaimen riuduttamalta. Olen nähnyt sisäisen kasvaimen turvottaman ja tappaneen eläimen, eikä Dora vaikuttanut siltä. Se oli erittäin painava! Niinpä aloin epäillä, että Dora-parka olisikin menehtynyt synnytykseen! Se tuntuu loogisimmalta vaihtoehdolta, mutta on kamalan surullinen. En olisi laittanut sitä Euforian kanssa eläkeläispariksi, jos olisin aavistanut, että näin voisi käydä. Vanhat, synnyttäneet naaraat ovat yleensä selvinneet synnytyksistä eikä minun kuulooni ole tullut vastaavaa tapausta. Ei auta oikein syytellä itseäänkään, sillä sen verran harvinaisesta tapauksesta on kyse, ettei sitä oikei olisi voinut ennakoidakaan.

Sitten ihanaisen Doran lapsenlapsiin: Boasin ja Ruutin poikasissa oli seitsemän toinen toistaan upeampaa ja tummempaa normaalipoikasta. Teemaksi valikoitui vanha tuttu, kolme urosta saivat nimet Regalis Obed Selfmindead, Regalis Matthat Overcome, Regalis Zophar Blessthefall sekä neljä naarasta nimet Regalis Keziah Extol, Regalis Jemimah Eulogium, Regalis Keren-Happuch Altars, Regalis Ruth Embodyment.Kotiin jäivät Obed ja Keziah, muut matkustivat uusiin koteihinsa ympäri Suomen ja Jemimah Eulogium jopa kasvattajalle Ruotsiin asti! Vad fint! Uskomattomalla tavalla poikaset löysivät kodit - en ehtinyt niistä laittaa ilmoitusta edes nettisivuilleni, ja viimeinen niistä pääsi uuteen kotiinsa 5 viikon ja 2 päivän iässä! Todella mahtavia ihmisiäkin sain tavata tämän(kin) poikueen myötä, siispä lämmin kiitos uusille omistajille ja terkkuja kasvateille!

Sitten päästään siihen koko lailla ihmeellisimpään uutiseen... Tie vei 25.8. Lempäälään Pirkanmaan Nakertajien Elonäyttelyyn. En meinannut aluksi millään jaksaa lähteä näyttelyyn. Edellinen yö kului unettomana Tampereella ja ajattelin lähteväni näyttelystä pois ajoissa, mikäli alkaisi kamalasti väsyttää. Ihmeellisesti Jumala antoikin sitten voimaa näyttelypäivään - varsinkin, kun eläimet alkoivat saada sen sortin arvosanoja, että pakkohan sinne oli jäädä. Pakko myöntää, että oli ihanaa pitkästä aikaa viettää näyttelyä vanhaan malliin eli hamstereista rupatellen ja eväitä syöden, sen sijaan, että olisi koko ajan pitänyt olla tekemässä jotain... Regalis Saarenmaan Kesäinen Yö oli EH ja jopa Deuteronomium EH -, mutta Niityt Usvaan Verhoutuu saikin tuomari Sebastian Mårtenssonilta ERIn! Ihmeet jatkuivat: Niitty ei päässytkään JK-kisaan. Christina oli sitten vakuuttunut, että Niitty on S1, mutta minä vastustelin, että eihän meiltä kukaan koskaan... Jännitys tiivistyi palkintojenjaossa - ensin Paras Nuori, ja sitten... todellakin! S1 SERTillä! Olin aivan puulla päähän lyöty. Fiilis oli uskomaton, ja vielä parempi oli, että sitä jakamassa oli ystäviä. Kaunis kiitos kaikille onnitteluista! Osallistuimme sitten tietenkin BIS-kehäänkin, ja pikkuinen, vain kolmikuinen Niitty sijoittui BIS6:ksi. Tuskin uskallan ajatellakaan pidemmälle, mutta tästä on hyvä jatkaa! :)

Syksyn suunnitelmiin kuuluu sitten opiskelua, hallitusvuoden loppuunvienti sekä tietenkin uusien yhdistelmien tekeminen. Tällä viikolla yhdistin vihdoin Regalis Nietoksen ja Regalis Deuteronomiumin. Nyt, kun ajattelee Niittyä, Auvoa sekä uudenuutukaisia Obedia ja Keesiaa, niin tässä on kyllä niin hyvä alku jatkolle, että laajentaako tässä pitäisi. :D

Hauskaa alkusyksyä toivottelevat

Karoliina ja Mahtihamsut

13. heinäkuuta 2012
Kesäinen päivitys.
Tervepä teille pitkästä aikaa! Kesäkuu meni opiskellessa ja huh, siitä urakasta toipuessa. Samaan aikaan kasvoivat Euforian ja Kertun lapset kovaa kyytiä ja valitettavan paljon omissa oloissaan. Onneksi sitten voimatkin palasivat ja saatoin alkaa taas keskittyä hamsterijuttuihinkin.

Juhannuksen aikaan poikaset saivat nimensä. Alunperin minulla oli mielessä ihan toisenlaiset nimet, mutta sitten tajusin, että molemmilla vanhemmilla on suomenkieliset nimet, ja lisäksi juhannus inspiroi. Poikasia oli kaiken kaikkiaan kahdeksan toinen toistaan komeampaa normaalia, viisi urosta ja kolme naarasta. Urokset saivat nimet Regalis Hongat Nummella Soi, Regalis Lauluista Helisee Maa, Regalis Saarenmaan Kesäinen Yö, Regalis Sotilas Kiiltävätähtinen, Regalis Ne Yöt Valkeat ja naaraat nimet Regalis Lennätä Pellavapäätä, Regalis Niityt Usvaan Verhoutuu, Regalis Suuri Suvi Loputon. Nimet löytyivät vanhoista kesälauluista: Ankin Ne kesäyöt, Topi Sorsakosken & Agentsin On kesäyö sekä Saarenmaan valssi Georg Otsin laulamana.

Oheisessa kuvassa palloilevat poikueen uroksista neljä. Saarenmaan Kesäinen Yö ja Niityt Usvaan Verhoutuu jäävät kotiin, Lennätä Pellavapäätä ja Sotilas Kiiltävätähtinen etsivät vielä koteja. Kaikille oli jo ostajat, mutta useampia varauksia on peruuntunut tai ostaja on vain "kadonnut" eikä vastaa enää sähköposti- tai tekstiviesteihin. Haluaisinkin muistuttaa, että me kasvattajat emme ole ammatillisia asiakaspalvelijoita vaan pelkkiä harrastajia. Minulla ei ole mahdollisuutta eikä aina haluakaan ottaa poikasista kuvia aina, kun ostaja sattuu pyytämään, kuskata poikasia sinne sun tänne tai passata ostajia muutoinkaan. Teen minkä pystyn, mutta raja se on mullakin. Tai itse asiassa mä olen liian kiltti, mun pitää vain opetella kieltäytymään asiallisen napakasti. ;) Poikasen ostajan vastuulla on järjestää poikasen kuljetus, minkä vuoksi onkin aika erikoista, että tulin tässä juuri järjestäneeksi eräänkin ostajan puolesta kyydin, ilman, että ostaja panostaa asiaan ollenkaan. Joo, oon liian kiltti. Toinen seikka on se, että jos otat yhteyttä ja varaat poikasen, ole hyvä ja ilmoita, mikäli et voi ottaakaan poikasta. Tänä keväänä olen yllätyksekseni törmännyt yllättävän usein ostajiin, jotka varaavat ja unohtavat sitten ilmoittaa, etteivät otakaan. Se on aika tavallista hamsterimaailmassa - ja mielestäni pelkästään epäkohteliasta. Ymmärrän muuttuvia elämäntilanteita, mutta silti. Poikasten myyminen on tämän homman suola, silloin kun tutustuu uusiin ja ihan mahtaviin ihmisiin, mutta joskus se on myös äärimmäisen raskasta, niin kuin rivien välistä saattaa lukeakin.

Takaisin hamsteriasioihin! Meitä kohtasi sitten 5.7. täysin odottamaton tragedia. Tytärtensä kanssa asunut, aina niin kiltti ja ihastuttava Kerttu yllättäen surmasi yhden kolmesta tyttärestään! Kuolleena löytyi juuri se kotiin jätettävä kaunotar, Regalis Suuri Suvi Loputon. Meillä oli kyllä suuri suru lohduton! Kerttua en enää astuta ja vakaasti mietin senkään tyttären jalostuskäyttöä, moinen käytös kun saattaa periytyä. Tutkijaluonteelleni on kuitenkin ominaista, melkein velvollista testata periytyvyyttä ja niinpä uskon, että Niitty vielä jatkaa sukua. Kaunis Suvi sai runollisen nimensä arvoisen kohtalon: se pääsi viettämään ikuista kesää. En koskaan unohda tuota vain kuuden viikon ikäistä normaalineitoa. Lepää rauhassa, Regalis Suuri Suvi Loputon. <3

Regalis Boas Emery ja Crystal's Varjotanssi eli Boas ja Ruut asuvat yhdessä aivan ihastuttavana pariskuntana. Sieltä odotan upeita normaalipoikasia vielä heinäkuun lopulle.

Edessä häämöttää tänä vuonna sitten TeenStreet. Edelliskerran olin TS:llä 2010, toivottavasti luvassa on vähintään yhtä antoisa ja puhutteleva reissu. Olen Saksassa 26.7. - 5.8., jolloin olen aika huonosti tavoitettavissa. Sähköposteihin vastailen sitten jälleen Suomessa, parhaiten saa kiinni puhelimella jos tarve niin vaatii. Syksystä alkaen tulen viettämään Tampereella aiempaa enemmän aikaa, joten poikaskyydityksetkin onnistuvat tulevaisuudessa entistä useammin siihen suuntaan.

Ihanaa keskikesää kaikille!

30. toukokuuta 2012
Valtakunnassa kaikki hyvin
Muuta ei kai hamsteri-ihminen voisi toivoa - edellisen poikueen viimeinenkin lapsonen uudessa, hyvässä kodissaan, pesässä viikon ikäiset, lupaavat poikaset sekä takana onnistunut näyttelypäivä! Olkoonkin, että olin näyttelyssä hommissa kipeänäkin ja olen sitä edelleen, samassa flunssassa kuin edellispäivitystäkin kirjaillessani. Oheisessa kuvassa hurmaa nuori Regalis Deuteronomium eli "Telma". Ai niin, siitähän mun piti mainita, että Isa Kukkapuro on nykyään koko nimeltään Choux Puffs Jadeite. Onnittelut Marjutille kasvattajanimestä!

Ei siis mennyt kuin hetki päivityksestäni, kun Kerttu sai odotetut poikasensa Euforialle. 23.5. pesässä näkyi olevan iso kasa pieniä talvikoita. Tiineysaika oli 18 vuorokautta, joten aika monta lasta siellä kasvanee. Ihanaa!

Näyttelyä edeltäneet päivät kuluivat voimia kerätessä ja näyttelyyn valmistautuessa. Lauantaiaamuna 26.5. ottaessani suunnan seitsemän jälkeen kohti Lahtea autoni olikin kohtalaisen täynnä kaikista niistä ruusukkeista, pokaaleista ja kukista. Pari hamsteriakin mahtui mukaan, tarkalleen ottaen Pietari, Carthago, Boas ja Ruut sekä uuteen kotiin matkannut Regalis Leviticus. Päivä oli aurinkoinen ja suorastaan helteinen ja minä valitettavan flunssainen, mutta kaikki meni todella hyvin. Sain tehdä vähän kevyempiä hommia, vaikka kyllä sitä touhua silti oli ihan tarpeeksi, vähän liikaakin. Hauskaakin meillä oli vanhan kunnon porukan kanssa! Kiitos siis taas niin haliitus- kuin muullekin näyttelyväelle! Kotona olin tietenkin aika heikossa jamassa, mutta väliäkös sillä kun kivaa oli. Komeat Vuoden Voittaja -palkinnotkin jaettiin.

Arvostelut menivät meidän osaltamme tiukahkoon arvostelulinjaan nähden hyvin. Naaraat olivat MH:ta ja urokset H:ta. Pietari palkittiin parhaana veteraanina ja Kunniamaininnalla! PV ei sinänsä ollut yllätys, ainoa ilmoitettu veteraani kun oli, mutta tuomari Saija Kukkohovi painotti palkintojenjaossa, että "tämä hamsteri on todellakin ruusukkeensa ansainnut. Myös sen sijoittamista mietitiin." Hyvä, pikku Pietari! <3 Mukana seurasivat myös tavarapalkinnot, pajusilta ja koirannapuja.

Näyttelyn jälkeen mulle on iskenyt taas se tuttu kuume, "pitäisi saada lisää jalostuseläimiä". Kelpaisi kyllä, tarjotkaapa mulle normaalieläimiä. :D Näyttelyssä katselin erästä myynnissä ollutta Tarinan talvikkourosta, mutta muistin koko asian uudestaan vasta ajaessani Lahden moottoritiellä Jämsää kohti. :D Hahhah! Pitäisi kyllä nyt varmaan ihan tosissaan taas miettiä seuraavienkin sukupolvien jatkajia, ei vain nykypolvia. Mikäs sen mielekkäämpää puuhaa.

Kuusenkerkkiä ja koivunlehtiä hamstereille, ihanaa alkukesää ihmisille!

Karoliina

21. toukokuuta 2012
Oi ihana toukokuu on taas täällä!
Toukokuu on muodostunut viime vuosien aikana lempikuukaudekseni, olkoonkin, että siihen liittyy aina koivun siitepölyä ja kauheasti opiskelukiireitä. Tänäkin vuonna opintoja riittää, nyt ihan kesäkuulle saakka, mutta kun ei ole pääsykokeita vaan upea opiskelupaikka ja lisäksi ikkunan takaa näkyy vastaherännyt, vihanta luonto ja purppurakoivun puhkeamassa olevat viininpunaiset lehdet, miten voisin valittaa! Tai ihan tarkalleen ottaen lempikuukauteni taitaa olla se noin 30 päivän ajanjakso nimipäivästäni juhannukseen. No, menipä lyyriseksi! Tarkoitukseni oli päivittää ihan nopsaan tuoreimmat kuulumiset ja palata asiaan ensi lauantain Juhlanäyttelyn jälkeen sitten kattavammin. Vappuhan meni sitten Vappugospelissa, jossa näimme livenä Sen Rakkaimman Bändin, joka on tietenkin Demon Hunter. Kuusivuotinen unelma kävi toteen nimmareineen, valokuvineen, keskusteluineen kaikkineen ja se oli niin siunaava kokemus, että sen voimalla mennään kuulkaas pitkään. Tämä oli kyllä todella ytimekäs hehkutus verrattuna suunniteltuun, mutta kuinka paljon sitä nyt voi hehkuttaa HAMSTERIkasvatuksen sivuilla? Eh, PALJON.

Ja siihen asiaan, olen kyllä ihan uskomaton tuottamaan tätä tekstiä aiheen vierestä. Euforian ja Carthagon lapset ovat jo löytäneet kaikki uudet omistajansa, ihan mahtavaa, että kerrankin ostajat löytyivät näin kivuttomasti! Kiitos kaikille ihanille ostajille ja mukavia hetkiä hamsujenne kanssa! Poikasissa oli neljä naarasta ja yksi uros, kaikki normaaleja. Kotiin havittelin tietenkin urosta, mutta naaraiden ollessa komeampia päädyin tyttöön. Poikueenhan piti olla D-poikue, mutta kuin varkain mieleeni palasi vanha Pentateukki-teemainen poikuenimi-idea, jonka sitten toteutin. Poikaset ovat siis Regalis Genesis, Regalis Exodus (ainoa uros), Regalis Leviticus, Regalis Numeri sekä Regalis Deuteronomium. Komeisiin nimihirviöihin mieltyneenä jätän tietenkin Deuteronomiumin kotiin. Sitä paitsi sen nimihän alkaa D:llä, joten aakkosteemallekaan ei käynyt kuinkaan! How clever.

Mutta jos poikasten tarvetta ilmenee, niin uusia pitäisi olla tuloillaan. Tarinan Euforialla astutettu ihana Kesäkeiju saa varmasti poikasensa tällä viikolla, ja sieltähän me odottelemme upeita normaaleja. Ach. Toinen uutisaihe on, että toinen robosiskoksista, Gehenna, kuoli edellistä päivitystäni seuranneena päivänä. Se ehätti puolentoistavuoden ikään ja kuoli oireettomana, kenties sydänkohtaukseen. Psychosocial on kuitenkin edelleen elävien kirjoissa.

No niin, juu. Se näistä "lyhyistä uutisista"! :D Nauttikaahan ihanasta alkukesästä, nyt se on!

20. huhtikuuta 2012
"Boaz fathered Obed by Ruth" Matt. 1:5
Voi sentään. Viimeisen viikon aikana on tapahtunut ihan hirvittävän paljon hamsteririntamalla. Todennan tässä itse opiskelemiani asioita, että sekä negatiiviset että positiivisetkin tapahtumat kuormittavat, kun niitä tulee liikaa kerralla. Nyt mä oikeasti toivon, ettei hamsteririntamalla tapahtuisi pariin viikkoon mitään! En tiedä, mistä aloittaa. Parasta edetä kronologisesti.

Otsikko viittaa viikon takaiseen perjantaihin, huhtikuun 13. päivään. Koko viikko muutamia luentoja lukuun ottamatta meni Jyväskylän hamsterinäyttelyä valmistellessa. Perjantaina ohjelmassa oli muun muassa omien eläinten valmistelu, kaupassa käynti, näyttelypaikan avainten haku, vastuunkantajien ruoan laitto sekä illalla näyttelypaikan laittaminen kuosiin. Christina soitteli edellisiltana, että hänellä oli siellä todella hyvä poikueellinen normaalinaaraita. "Kelpaiskos" taisi olla se piiloviesti. ;) Teki niimmiäli ja niinpä sain Christinalta boksintäytettä perjantai-iltana, kun oltiin laittamassa Salorinnettä näyttelykuntoon. Otin sian säkissä kun en ehtinyt vilkaistakaan tyttöä ennen kuin Christina ja Samu olivat lähteneet paikalta. Suuhan siinä loksahti auki, niin kaunis on työ tyttö nimeltä Crystal's Varjotanssi! Kyllä mun pitää norrenaaraani aina näköjään Christinalta shopata - Noomi, Dora ja nyt tämä uutuus, Ruut. Jo ennen kuin olin edes päättänyt sen ottaa olin antanut sille lempinimen. Perusteena otsikon raamatunkohta; Ruut oli kaunis, nuori leski, joka meni naimisiin sukulunastajansa Boasin kanssa. Juu, moni varmaan ymmärtääkin mun mielenliikkeitäni. ;) Mutta katsotaan, mitä tästä nyt tulee! Ruut on paitsi upea ulkonäöltään, myös suvultaan. Löytyyhän sieltä myös kasvattini Regalis Arphaxad Kohllapsekin. Kiltti ja kesynoloinen pikkuinen - siis oikeasti, todella pikkuinen kuusiviikkoinen! Ja ihan valtavan helluunenkin.

No sitten, kaiken ihan hirvittävän uurastuksen jälkeen, koitti lauantai, näyttelypäivä. Ensimmäistä kertaa elokuun jälkeen mä EN ollut sihteerinä! Ja siis 20 kiinalaisen sihteeröintiä en edes sihteeröinniksi laske! Sen sijaan olin vähän joka paikassa: aamulla ottamassa ilmoittautumisia vastaan, pitämässä hauskoja väliaikakisoja, tuuraamassa buffetissa, sihteeröimässä ja lopuksi tietenkin siivoamassa sekä roudarina. Ehdin jopa vähän kierrellä näytelyäkin! Paikka toimi yllättävän hyvin, vaikka haju tarttui vaatteisiin eikä sali koskaan lämmennyt, vaikka sen piti pönttöuunin avulla niin tehdä. Näyttelypäivä oli joka tapauksessa todella antoisa ja kaikki meni ihan ihmeellisen hyvin. Ylin kiitos siitä menee tokikin Herralle! :) Mutta voi, olin mä kyllä väsynytkin. Aamulla avasin oven ja illalla painoin sen lukkoon. Ai niin, ja tais mulla olla hamstereitakin siellä? Väki oli ihan rupusakkia, enkä odottanutkaan mitään erikoisempaa. Onneksi tiedän itse, että vaikkei porukka tiettynä päivänä edustaisikaan, todellisuudessa ne on oikeesti aika hyviä eläimiä. ;) Eli sen verran olen itsekin jo nähnyt, ettei tuomarin sanan Luojan kiitos tarvitse enää olla se tärkein. Mainittavampia ovat Pietarin UML-EH (vau!) sekä Kertun lemmikkiluokan EH. Villinä korttina mukaan tempaistut robotytöt olivat MH:ta molemmat. Christinalla oli sitä vastoin hulppea päivä. Ensimmäinen hänen kasvateistaan valmistui Suomen Muotovalioksi!! Onnittelut vielä kertaalleen!

Se oli sitten sellainen näyttelypäivä, että kun tulin kotiin, söin, kävin suihkussa ja menin parin tunnin torkuille. Radikaalia tässä on se, etten pysty ottamaan päikkäreitä kuin vain sairaana tai aivan järjettömän väsyneenä. Seuraavana aamuna olin ihan rollaattorikunnossa eli seiniä pitkin piti kävellä. Mutta ennen siirtymistä eteenpäin on puhuttava vielä lauantai-illasta, jolloin järkytyksekseni löysin Regalis Rockerverbin kuolleena! Se oli vain puolentoista vuoden ikäinen ja edellisiltana vielä ihan hyvässä kunnossa! Mä oikeasti toivon, että kuolinsyy oli niin sanotusti vanhuus. En keksi muutakaan. Ihan hirveä ikävä jäi. Kiitos, ihana, upea Rokkarini! Ei hyvästi vaan näkemiin.

Sunnuntaina olisi kai pitänyt jo lukea keskiviikkoiseen tilastotieteen tenttiin, mutta tietäähän sen, ettei sellaiseen vielä tuollaisen jättipäivän jälkeen kykene. Perjantai-iltana näyttäytyivät ensimmäiset poikaset, ja sunnuntaina oli vuorossa poikashäkin ensisiivous (mikä samalla edellytti melkein koko hamsulan siivoamista - jotta saan poikaset tuonne, on tämä siivottava, josta siirrän asukkaan tuonne, joka on siivottava ja asukas siirrettävä tuonne jne...). Poikasia on viisi, kaikki ovat normaaleja ja jo syntyjään ihanan kesyjä. Ne on jo nimettykin! Paljastan, että varsinaisen D:n sijaan niistä tulikin, hihi, Pentateukkipoikue. Joskin kotiin jää kuitenkin D-alkuinen Regalisti, so no harm done for the ABC-line. Nyt vaikuttaisi kuin ihmeen kaupalla, että neljä poikasista olisi naaraita! Olin ajatellut jättäväni kotiin uroksen, mutta se ainoa poika onkin se pienin ja, öh, lemmikkitasoisin. Yeah.

Ja sitten päästäänkin tähän raskaaseen viikkoon. Päälukumme laski nimittäin kolmessa päivässä kolmella. Nii-in, Rokkarin lisäksi! Tiistaina 17. päivä juhlittiin Jedidjan kaksivuotisia. Sillä oli kasvain vatsassaan, mikä varmasti uuvutti sen. Ennen keskiyötä löysin sen viimeisillään, joten minulla oli kunnia viettää viimeiset minuutit sen vierellä. On upeaa, jos voi jättää rakkaalle hamsterille jäähyväiset. Syntymäpäivävuorokautensa puolella Jedidja oli poissa.
Ja mullahan oli tentti seuraavana päivänä... Keskiviikko-iltana, 18, päivä, löysin järkytyksekseni Benean kuolleena! Mitä ihmettä... Epäilen ehkäpä sisäistä kasvainta. Kaunis Beneani lähti aivan liian nuorena. Jälleennäkemistä odottaen.
Ainoa kuolema, joka ei ollut niin yllättävä, oli upean Assini huononeminen ja lopettaminen. Sille kertyi vatsaan todella paljon nestettä ja virtsa alkoi punertaa verestä. Ihmisillä sama viittaisi munuais- tai maksasairauksiin? Kokonainen hamsteriperhe kolmen päivän sisällä... Olisin pitänyt ihanan Assinkin kauemmin, mutta toisin kävi. Kaunokainen on poissa. Laitoin tuohon oheen kuvan Assista nuorena, ettei todellisuus unohtuisi.

Ei siis ihme, että nyt on vähän pöllämystynyt olo. Poikaset, Ruut ja neljä kuolemaa. Meillä asustaa nyt vain 11 talvikkoa, näin vähän ei ole ollut tyyliin kahteen tai kolmeen vuoteen! Uskon kuitenkin, että jotain hyvää täytyy olla tulossa. Jumala petaa jotain uutta. "Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?" Jes. 42:19. Entinen on mennyt, uusi on sijaan tullut. Pakko vain luottaa siihen.

Mutta - Demon Hunterin keikka on ihan PIAN! Kouvolassa 30.4. Voisin hyppiä ja kiljua, mutta kun olen tehnyt sitä jo! Nyt on vain kiinnitettävä kaikki bändimerkit haalareihini ja kiireesti. Ja niiden uusi levy on niin hyvä että mun tekisi mieli vaan itkeä! Vai johtuuko se kuitenkin noista kuolemantapauksista? Tästä tuli jo niin järkyn pitkä teksti, joten ei varmaan haittaa, jos kopioin tähän loppuun vielä SHY:n foorumille kirjoittamani muistotekstin edesmenneistä.

"Nyt on kyllä eulogiat paikallaan. Kuusi päivää, neljä talvikkoa. Kolme "luonnollista" kuolemaa, yksi lopetus, kaksi varsin odottamatonta poismenoa. Tämän talven aikana on kuollut melkoinen määrä meidän talvikoita - maan sulaessa pitää haudata kokonaisia perhekuntia...

Regalis Rockerverb 3.10.2010 - 14.4.2012
Pitkän näyttelypäivän päätteeksi kotiin saapuessani tuli vastaan hyvin odottamaton, surullinen yllätys: rakas Rokkari oli kuollut. Vielä edellisiltana se oli innokkaasti kiipeillyt sylissäni ja nyt jo poissa, liian nuorena. Rokkari oli todella komea, elämän rennosti ottava kaveri ja ilman muuta erittäin hyväluonteinen. Se oli myös täysin terve viimeiseen päiväänsä saakka ja kuoli niin sanotusti saappaat jalassa. Olin erityisen mieltynyt sen raamikkaaseen, urosmaiseen ulkonäköön (jonka se peri isoäidiltään...) Kaikin puolin erinomainen jalostus- ja lemmikkieläin, jonka uljasta perintöä jatkaa poikansa Boas. Ü

Regalis Jedidja Callisto 17.4.2010 - 17.4.2012
Jedidja, heprean "Herran lemmikki" <3 Ihanan Arskan poika peri isänsä ihastuttavan ulkonäön - pyöreän palloinen olemus, erityisen ihanan pyöreät nappisilmät... Hieno niin ulkonäöltään kuin erityisesti lempeältä luonteeltaankin. Kaipaus on valtava. Jedidja vietti kaksivuotissyntymäpäiväänsä ja puuhailin sen kanssa pitkin päivää, vaikka minulla olikin tentti seuraavana päivänä ja luvut pahasti kesken. Hieman ennen puoltayötä löysin sen viimeisillään. Näin, että se oli kuolemassa aivan juuri ja kuolevan hamsterin siirtäminen tai lopettaminen tuntui häväistykseltä. Niinpä istuin sen vieressä, silitellen ja hyvästellen pikkuiseni. Kello 23.59 Jedidja oli poissa.

Regalis Benea Reach 15.1.2011 - 18.4.2012
Benean kuolema oli valtava yllätys. Edellisiltana ehdin todeta ironisesti, Rokkarin ja Jedidjan kuolemien sekä tenttistressin ahdistamana, että "kukas seuraavaksi ilmoittautuu kuolevaksi, vielä ehtii hyvin ennen mun tenttiä". Ja niin keskiviikkoiltana löysin Benean kuolleena suureksi surukseni. En osaa sanoa syytä oikein ollenkaan - Benea kyllä oli laihtunut mutta luulin sen olevan ihan normaalia. Peräpäästä oli valunut verta, joten veikkaan kenties jotain sisäistä kasvainta tai vastaavaa. Benea oli Jedidjan ja Assin tytär, todellinen kaunotar ja käsittämättömän ihmisrakas hamsteri, joka valitettavasti jäi lapsettomaksi ja kuoli aivan liian nuorena.

Regalis As We Wept* 5.9.2010 - 19.4.2012
Assi oli hurjan kaunis ja hurjan kiltti. Se viihtyi niin valtavan hyvin ihmisseurassa ettei mikään käsittely olisi riittänyt sille. Assi sai Jedidjan kanssa upean B-poikueen ja sen tytär Benea kuoli päivää sitä ennen. Assin lopettamispäätöksen olin tehnyt pari päivää ennen ja se oli nelikosta ainoa, jonka tiesin selvästi tulleen tiensä päähän. Siksi Benean kuolema oli hienoinen järkytys, samoin kuin Assista luopuminen. Oma villikkokaunokaiseni."

And if tomorrow never comes
For all the cold and bitter ones...
Let us sleep

Demon Hunter - Tomorrow Never Comes

Jälleennäkemisen toivossa eläen

Karoliina

31. maaliskuuta 2012
Come to the dark side, we have puppies!
Epämääräisen otsikon ideoinnista kiitos Eemelille. ;) Asiaan! Meillä on poikasia, singing jai jai jippi jippi jai!! Tasan viisi kuukautta edellisestä Talvipoikueesta. Ajoitus oli aivan loistava, sillä kasvattajanimeni myöntämisestä tuli 29.3. tasan vuosi. Todella nopeasti on aika kulunut! Regalis Carthago päätti juhlistaa merkkipäivää potralla poikueella. Sikareita kenties tarjoileva ylpeä isä on Tarinan Euforia. Poikasia on arviolta kuusi kappaletta ja ne syntyivät viime yönä. Cargo kerkesi paisua kerrassaan ihastuttavaksi päärynäksi. :) Poikasissa on luultavasti normaalia, safiirin mahdollisuus on olemassa mutta en lupaa tietenkään mitään. Katsotaan, mitä ihanuuksia sieltä kasvaa!

Keväisin poikasterveisin
Karoliina

24. maaliskuuta 2012
Heili Pohjois-Karjalasta
Ennen kuin alan hehkuttaa uutta tulokastamme, mainitsen, että ohessa on siis viimein kuva Isasta valtakunnassaan. Näin ihanan akvaarion se sai hallittavakseen. Kohta kolme kuukautta asumista takana, ja hamsteri on selvästi onnellinen ja tyytyväinen. :)

Maaliskuun aikana on käynyt niin, että tyttö meni ja tyttö tuli. Ihana Regalis Tirzah Eso-Charis oli nukahtanut ikiuneen maaliskuun ensimmäisen yön kuluessa. Ikää Tirzalle ehti kertyä vuosi ja reilut kymmenen kuukautta. Se oli ulkoisesti täysin terve loppuun asti, joten en osaa sanoa, kuoliko se vain "vanhuuteen" vai oliko sillä mitään sisäistä vaivaa. Joka tapauksessa kyseessä oli ihana ja rakas vanha naaras, jota jäimme kovasti kaipaamaan. Niin ulkonäöltään, fysiikaltaan kuin luonteeltaankin upea hamsteri, joka jätti jälkeensä hienoa jälkikasvua.

Perjantaina 22.3. meille sen sijaan muutti uusi tyttö, mainittu "heili Pohjois-Karjalasta", Tirzan lapsenlapsenlapsi, Boasin veljentyttö. Unnan kasvattama Kesä Keiju eli Kerttu matkusti ensin Joensuusta ystäväni Minnan mukana Pieksämäelle, mistä kävin hakemassa sen meille. Uuden hamsterin lisäksi oli ihanaa tavata vanhaa kaveriakin. :) Minnalle ja Unnalle suuren suuret kiitokset! Kerttu on aivan valloittava tapaus - nätti, mutta ennen kaikkea tosi kiltti, rauhallinen ja käsiteltävä. Onkohan koskaan tullut vastaan hamsteria, joka ei tuntunut rasittuvan reissaamisesta ja jatkuvasta häiritsemisestä yhtään? Kotiin tultaessa se söi suoraan kädestä ja oli todella rauhallinen ja luottavainen kädessä. Aivan valloittava tapaus! Ja mikä parasta, neitonen on kuulemma jo syntyjään tuollainen, joten luultavasti se periyttääkin ihanan luonteensa eteenpäin. Näin kiltit naaraat ovat harvinaista herkkua enkä siis suotta ylistä sitä. Kasvattajalle moinen tapaus on kultakimpale.

Muutoin meillä elellään aika hissukseen. Euforia ja Carthago ovat asuneet tammikuusta alkaen yhdessä, mutta talviturkki on estänyt lisääntymisaikeet. Odotellaan nyt vielä huhtikuu. Jos Cargo jättää lisääntymättä, katson parhaaksi katkaista linjan. Ei muuten, mutta kun suvun naaraat eivät meinaa lisääntyä, Benea-tätikin jäi lapsettomaksi. Mauno ja Jedidja alkavat olla valitettavasti jo vanhoja pappoja, joten luopumisiakin tulee olemaan edessä. Huokaus. Ja kolmen viikon päästä olisi jo näyttely Jyväskylässä edessä. Voi kääk. Muuten kiva mutta kun töitähän se tietää. :D Tulkaapa sankoin joukoin paikalle meitä(kin) tapaamaan. Näyttelemään lähtevät ainakin Boas, Nietos, Rospuutto, Kerttu, Pietari ja ehkä robot, kenties Cargokin ellei se tiinehdy. Hamsterihommien ohella mulla on loppukeväälle aika järkky määrä opintoja sekä tietenkin Jyväskylän ja Lahden näyttelyt. Mutta Herran haltuun. On sitä kovemmistakin paikoista selvitty, miksei nytkin. Ja kevätkin olisi tulossa sieltä. Kävin ostamassa eilen kesämekon, taivaalta tosin tuprutti lunta ja lämpötila oli nollassa... Heeh.

Ja se käsittämättömin on vielä edessä: Demon Hunterin keikka Kouvolassa vapunaattona!!!!!!!!!!!! Ei hyvä päivä. Aivan mieletöntä.

Innosta tärisevä Karoliina

19. helmikuuta 2012
From smoky eyes to milky eyes
Eilen Tampereen näyttelyssä tuomari Lotta Lingin kanssa vitsailtiin roborovskien "meikatuista" kulmakarvoista. Ei smoky eyes, vaan milky eyes. :)
Ei kai ole myöhäistä toivottaa uusia vuosia? Ei kai! Hyvää vuotta ja näin poispäin. Tämä vuosi lienee vähäisempien päivityksien vuosi, on hallitushommia, hamsterihommia, kouluhommia, musiikki- ja muita harrastushommia, nukkumishommia ja kaikenlaista sellaista. Sähköpostilla mut kyllä saa edelleen nopsaan kiinni. Mutta eiköhän aleta kertailla niitä kuulumisia!

Edellisestä päivityksestä ei mennyt kuin muutama päivä, kun suuri suru kohtasi hamsulaamme. Aatonaatosta Euforian kanssa asustanut, iki-ihana ja rakastettava Tarinan Kesäheinä eli Hetty menehtyi tapaturmaisesti uudenvuodenaattona. Siinäpä oli hyvät fiilikset vaihtaa vuotta. Jäimme kaipaamaan Hettyä todella paljon, varsinkin sen iloista puuhastelua ja ilahduttavaa pirteyttä. Kiitos kaikesta, Hettyseni! Raahauduin kuitenkin veljeni kanssa aattona Ghost Brigaden keikalle, ja Prikaatin Breakwaterin sanoitukset käynevät tähänkin: "Lost at sea / Father, come take me back home / The sun's colder today / But the rhythm of water is keeping me warm / Feel its weight, lay your head down / Oh burden, how did we come so far? / Stay with me, until fear no longer defines us"...

Tästä viikon kuluttua juhlittiin syntymäpäiviäni, ja muiden mahtavien tapahtumien lisäksi Isa ja minä saimme yhteisen synttärilahjan: ystäviltämme tuli meille upea, vanha, peräti 200-litrainen akvaario! Sopiva kansi tuotti hieman päänvaivaa, mutta aina yhtä kekseliäs isänihän sen taas ratkaisi. 40 x 60-senttinen Elfa-hylly sopii akvaarion päälle täydellisesti ja palvelee kätevänä liukukantena. Metrisen akvaarion katon toista puolikasta suojaa akvaarion alkuperäinen kansilasi. Eipä Isa-neiti karkaile enää eikä edes kerjää juuri poispääsyä. Se on viihtynyt kartanossaan todella hyvin. Tuonluonteinen eläin selvästi tarvitsee juuri tällaisen jättiasunnon. We're so happy!

Tässä helmikuussa sitten Boasin nenään ilmestyi iso, punainen rupi ja tulehdus. Käytiin lääkärissä, Jyväskylän Kypärämäessä sijaitsevalla Eläinklinikka Tähdellä, jota suosittelen muille hamsuilijoille lämpimästi. Minulla on huonoja kokemuksia hamstereiden eläinlääkärittämisestä, mutta Tähden Anu Kaistinen tuntee eksoottisemmatkin eläimet. Boasin nenää vaivaa jonkinlainen tulehdus, joko allerginen reaktio tai haava, ja onkin ihan mahdollista, että jompikumpi sen nuorista asuinkavereista olisi näpsäissyt sitä kuonoon. Kortisonivoiteella Petteri Punakuono on alkanut onneksi parantua pikavauhtia.

Kuten mainittua, olen tänä vuonna mukana SHY:n hallituksena palkinto- ja pr-vastaavana sekä Poskipussin toimittajana, ja alkuvuosi vierähtikin palkintovastaavan pestiä opetellessa. Eilen 18.2. oli vuoden ensimmäinen näyttely Tampereella, ja sinne myös ensi kertaa järjestin ruusukkeet ja palkintokortitkin. Olipas meillä aikamoinen äivä! Ihanalle isille kiitoksia kuljettamisesta, päivä oli sen verran kova että onneksi oli joku muu kyytimässä. Toimin jälleen englanniksi sihteerinä Lotta Lingille, ja päivä oli hyvin antoisa. Eläimiä ei meillä tällä kertaa ollut kuin vain kuutisen kymmentä - lasten leikkiä verrattuna viime kertaan! Alkuosa oli tosi hauska - oli kavereiden näkemistä, jutustelua ja puuhailua, mutta iltaa kohti alkoivat voimat ja keskittymiskyky rakoilla. Pakko sanoa, että kyllä hei sihteereille pitää antaa työrauha! Ensi kerralla luultavasti sisuunnun ja vaadin omaa tilaa ihan niihin loppukirjoitteluihin paljon lujemmin kuin tähän asti. Hoputtaminenkaan ei näissä oikein auta. Pärjäsin joka tapauksessa mielestäni hyvin ja Lotan kanssa oli kiva jutustella. Kiireessä kommentointi on kuitenkin sellaista salamakommentointia - good, very good, even, good. Kaavakkeista ei varmasti saa juuri mitään irti, itseäni tuo meidän nykyinen arvostelukaavake alkaa jo jurppia. Talvikot saivat paljolti EH:ta, H:ta ja jokusen MH:nkin. Näin ollen vaihtelu ei ollut järin suurta ja jakauman hännät - ne tyydyttävät kuin myös erinomaiset eläimet jäivät uupumaan, mikä on mielestäni aika harmillistakin. Meiltä oli mukana vähemmän eläimiä kuin on ollut ehkä viimeiseen viiteen vuoteen, Isa lemmikeissä sekä Nietos ja Rospuutto ulkomuotoluokassa! Boas jäi parantelemaan nenäänsä eikä vanhemmista löytynyt oikein näyttelynkävijöitä. Melkein hävetti niin vähäiset eläimet. :D No, pojat pärjäsivät upeasti, molemmat keräsivät kehuja ja saivat EH:t. Mutta kiitokset kaikille mahtaville ihmisille, oli kiva taas nähdä, ja onnittelut voittajille! Meikä kärräsi kotiin laatikoittain ruusukkeita - none of which is mine. Mutta ehkäpä Regalistit taas joskus säväyttävät! Seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Hettyn ihana tytär Regalis Carthago asustaa vuorostaan Euforian kanssa. Toivon poikasia viimeistään maaliskuulle. Koska Hettystä aika jätti, joudun taas alkaa etsiskellä lisää naaraita - Boasin upea veli on perustanut perheen Unnalla, sieltä olisi tyttö suunnitelmissa... Muutenkin suunnittelut ovat nyt kuumimmillaan. Kyllä täältä vielä voittajia syntyy! Ja uskomatonta kyllä - ei mene kauaakaan, kun kasvattajanimeni täyttää vuoden! Ei hyvänen aika, ja mitä on saatu aikaan? No, kaipa paljonkin. :D Ja kenties jännempää seuraa. Merkkipäivistä puheen ollen - Mauno on nyt ollut meillä jo vuoden, ja hamsuharrastusta on tullut mulla jo 9 ja puoli vuotta täyteen. Mun pitää keksiä jotain juhlistusta elokuulle! :)

Terveisin
Karoliina ja Mahtihamsut


27. joulukuuta 2011
Bona Natalia Omnibus!
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan... Piintyneenä jouluihmisenä voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen joulunylistyspäivityksen pelkkiä joululaulujen laineja lainailemalla, mutta säästän teidät. Totean vain, että se tuli taas - the most wonderful time of the year! Can't really believe that, though. Mutta parasta vain nauttia täysin siemauksin, sitä taivaallista joulua odotellessa, jonka alku tämä mainen on, noin niin kuin Me käymme joulun viettohon -biisiä mukaillen.

Parasta briifata pikaisesti joulukuun sattumukset. Paljoa ei ole tapahtunut, ja kuitenkin on. Kaikki poikaset ovat jo löytäneet uudet, ihanat kodit ja näinpä itsekin olen saanut tavata koko liudan aivan mahtavia uusia ihmisiä. Komea värisuorapoikue tuli sekin valitettavasti luovutusikään. Poikaset nimettiin talviteemalla: Regalis Nietos (helmiäisnormaali uros, kotiin), Regalis Kinos (helmiäisnormaali naaras), Regalis Vitilumi (helmiäissafiiri uros), Regalis Rospuutto (normaali uros, kotiin) sekä Regalis Hankikanto (safiiri uros). Oheisessa vuoden joulukuvassa seimelle seisahtuu Regalis Vitilumi. :) Uusia poikasia on suunnitelmissa sitten tammikuulle kenties. Regalis Ashdown poistui keskuudestamme 12.12. kun lopetin sen vatsassa olleen ison kasvaimen vuoksi. Uros oli aivan loistavassa kunnossa loppuun asti. Ikävä tulee tuota komeaa kaveria! Joulukuun ajan meillä oli lomahoidossa aivan mielettömän ihana söpöilijä, pk hopeanharmaa naaras Martta, joka matkasi tänään omistajansa huomaan. Kerkesinhän mä siihenkin jo tietenkin kiintyä. :D Isa ja mä juhlimme tammikuussa synttäreitämme, ja meillä onkin yhteinen toive, akvaario! Päätoivojana on tietenkin häkin paikkailuun kyllästynyt omistaja, joka kyllä joutuu kaiken työnkin tekemään ja Isa pääsee nautintapuolelle. Katsotaan, josko se vanha akvaario ystäviemme luota Laukaasta pääsisikin toimittamaan lasiterran virkaa!

Veljeni kirjoitti blogiinsa, aivan loistavaan Complex Polyrhythmsiin, perinteisen musiikkiharrastajien AOTY-postauksen eli Albums Of The Yearin, jossa listataan vuoden albumitapaukset. Vuosi sitten tein samantapaista hamsulamme osalta joten eiköhän tänäki vuonna kääräistä vuosi pikaisesti pakettiin. Se voisi olla HHOTY eli Hamster Happenings Of The Year. Haha. "I guess you, kinda, wrapped it up, huh?" Let's do it (tämänastinen tekstini sisältää muuten hävyttömän paljon englantia ja todella hämäriä inside-vitsejä, joita molempia kieltäydyn kuitenkaan siivoamasta pois. Anteeksi. Yritän parantaa loppua kohti.).

Vuosi 2011 on ollut hamsteritapauksissa kohdallani aivan erityislaatuinen. Tänäkin vuonna kohtasimme monta vastoinkäymistä, mutta loppua kohden asiat paranivat kiihtyvällä tahdilla ja nyt lopetellessa on todella hyvä ja innokas olo. Poikueita syntyi neljä, tammikuussa yksi ja elo-lokakuussa loput kolme. Näiden välissä oli pitkä epätoivon kausi, jonka aikana jälleen Jumala tiesi paremmin. Lukuisia uusia hamstereita on muuttanut meille ja monia persoonia on poistunut keskuudestamme. Rakkaudella muistelemme ja kaipaamme edelleenkin Regalis Arkihuolesi Kaikki Heitää, Susa-Erma's Gingeriä, Crystal's Satu Peikoistaa, Crystal's Theraphosa Blondia, Crystal's Wish You Were Hereä sekä Regalis Ashdownia. Monta hyvää näyttelyä on koluttu läpi ja paljon hienoja arvosteluita on saatu. Oikein odotan ensi vuotta ja säväyttämistä. Aloitin enkkusihteeröinnit ja näin solmin tärkeitä suhteita, hallitukseenkin liityin. Järjestin Jyväskylään lemmikkiluokatkin JKJY:lle. Lisäksi ne isot jutut - Isa muutti meille ja muutti elämämme lopullisesti sekä se, että minulle myönnettiin kasvattajanimi.
Ei vitsi mikä vuosi.

Olen kyllä ylipäätään todella kiitollinen tästä vuodesta, sisältäähän se monta kasvunpaikkaa, aikuistumista ja muun muassa opiskelupaikan saamisen. Täällä sivuilla on helppo listata menestystä ja kasvua, mutta faktahan on, että monen monituista kertaa on tänäkin vuonna polku kulkenut halki kuoleman varjon maan. Kuitenkin sama polku johtaa aina synkkyydestä valoonkin ja kuolemasta kirkkauteen. Olen omaksunut näkökulman, että kaikesta huolimatta ihmisen elämänkäyrä on alati positiivisesti kasvava, ja monesta vastustuksesta huolimatta pidän tänäkin vuonna selviönä, että vuosi 2011 on ollut edeltäjiään parempi. Näin uskon myös, että kokonaisvaltaisesti ensi vuosikin on jälleen entistä muistoisampi, parempi, hauskempi. Tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö vaikeuksia tulisi olemaan tuutin täydeltä, mutta tahdon uskoa, että tilinpäätöstä tehdessä jälleen näyttää elämä olevan isosti voiton puolella. Etkö usko? En mäkään uskoisi ellei mulla olisi Jeesusta elämässäni. Vain Jeesus voi kääntää mun näkökulmani niin, että kuoleman varjot ja ahdistukset ja taakat muuttuvat vaakakupissa painoarvoltaan positiivisiksi. Niin, että huonoinkin vuosi voi jälkeenpäin vaikuttaa vain hyvältä ja siunaukselliselta armovuodelta. Jos sulla on kaikki muu kokeiltu eikä jäljellä ole kuin tuhkaa, niin suosittelen kokemuksen syvällä rintaäänellä, että Jeesuksen puoleen kääntyminen ei ole kaikkein typerintä, mitä ihminen voi aivan pohjalla tehdä. Jeesus on aina siellä pohjalla vain odottamassa, että sä annat luvan nostaa sut siitä loskasta ylös. Kukaan ei tunne elämän pohjamutia kuin Jeesus itse. Eikä kukaan muu voi antaa sulle sitä mitä Jeesuksella on annettavana. "Se on se "ultimate drug"", niin kuin Late Johansson asian ilmaisee. Ja tämä on kovaa tavaraa, ja hyvin kokeilemisen arvoista.

Siunausta uuteen armovuoteen 2012. Mä toivon ja uskon että se todellakin on kova vuosi (mitä muutakaan voi olla vuosi, jolloin muun muassa Meshuggah ja Demon Hunter julkaisevat uutukaisensa?) ja rukoilen ja oikein odotan, että mulla on vieläkin hienompia ilmoituksia annettavana ensi vuonna. Jumala antoi hyvän vuoden - mitä vielä hienompaa voi ensi vuosi tuodakaan!

Karoliina ja Mahtihamsut

20. marraskuuta 2011
Ensimmäiset Regalis-helmet sitten vuoden 2006!
Oi kasvattajamamman onnea ja autuutta! Meidän pikku Mauno ei ollutkaan mikään turha herra, päätti ryhtyä viimeinkin perheelliseksi! Kyllä tätä on odotettu. Meidän edellinen helmipoikue syntyi Regalis Benjaminille ja Varjoyrtin Bullterrierille heinäkuussa 2006! :o Poikueita yhdistää ainakin se, että molemmat olivat ja ovat hyvin lupaavia poikueita. Kasvattajamamma on aivan pähkinöissään tästä(kin) poikueesta!

Poikaset syntyivät myöhään illalla 31.11. joten ne ovat nyt päivää vaille kolme viikkoa. Lapsia on viisi ja väreissä löytyy, oikea värisuora: normaali, safiiri, kaksi helmiäisnormaalia sekä helmiäissafiiri, kaikki toinen toistaan mukavamman näköisiä! Mulla ei ole siis hajuakaan, kenet näistä kotiin jätän mutta eiköhän se aikanaan selvinne. Ihana nimiteemakin on jo katseltu. Ai niin, taisi jäädä mainitsematta. että ylpeä äiti on meidän Dora eli Crystal's Totaalinen Rakkaus.

Sitten aiempaan poikueeseen! C(latina)-poikue on tänään tasan viisi viikkoa. Ihana poikue se on ollut, kiltti, reipas ja hyvin vilkas. Sukupuolijakauma on tasan, mutta uroksista kaksi on, yllätys, yllätys - safiireja! Aikamoiset terveiset esi-isiltä, edelliset safiirit kun ovat isän puolelta neljännessä, äidin puolelta kolmannessa polvessa... Poikaset ovat olleet kovin talviturkkisia ja ehkä vähän vaatimattoman näköisiä. mutta nyt ne ovat kohentuneet niin etten yhtään tiedä, minkä naaraan kotiin jättäisin. :)

Poikaset on ristittykin jo. Oli ihana päästä käyttämään kauan suunniteltuja nimiä! Urokset ovat Regalis Cognitio, Regalis Ceterum Censeo, Regalis Cygnaeus ja Regalis Chydenius, joista Cygnaeus ja Chydenius ovat safiireja. Naaraat taas ovat Regalis Carthago, Regalis Causalia, Regalis Concordia ja Regalis Centuria. Olen sen verran latinafriikki että kirjasin papereihin myös suomennokset ja ääntämisohjeet. En tiedä, mikä muhun meni, mutten voinut sille mitään... Kun kuitenkin Cygnaeus lausutaan kygneeus eikä suinkaan "sygneus" kuten täällä Jyväskylässä ainakin yleensä puhutaan. :) Suomeksi tämä sukunimi tarkoittaa muuten joutsenta. Cognitio ja Causalia juontuvat psykologianopinnoistani, suom. tieto, tunteminen sekä syy-seuraussuhde. Ceterum censeo lausutaan kanssa keeterum keenseoo ja merkitsee suomeksi "muuten olen sitä mieltä". Kuuluisa lentävä lause, jolla Cato nuorempi aina aloitti puheensa Rooman senaatissa. Juu-u. Se latina-knoppailusta.

En itse pääse ensi lauantaina Hyvinkäälle näyttelemään, mutta Christina vie meidän ihanan Regalis Boas Emeryn näytille, iso kiitos Christinalle!!! Boaksen veljet ovat saaneet paljon kehuja osakseen, ihanhan tässä ylpistyy melkein. No ei sentään. C-poikueesta on vapaana vielä kaksi naarasta ja ehkä yksi normaaliuros. Kyselkää! :) Muulla porukalla menee ihan hyvin, kunhan möllöttävät. Atton-pappakin sinnittelee edelleen. Verna-mummon päädyin lopettamaan 1.11.2011, koska sillä oli jo monenlaista vanhuudenvaivaa eikä sen elämä vaikuttanut siten enää kovin mielekkäältä. Kiitos kaikesta, ihana pikku Verna!

Sitten ei muuta kuin ihanaa joulunodotusta kaikille! Mulla on käynnissä myös itse asiassa vapunodotus, sillä The Band, The One And Only - Demon Hunter on tulossa seuraavaan Vappugospeliin!!! God is good!

Ratkiriemukkain joulunodotusterveisin,
Karoliina

24. lokakuuta 2011
Sunnuntailapsia ja vaikka mitä muuta
Kappas. Näköjään opiskelut ja muut aktiviteetit ovat imaisseet minut mukaansa siinä määrin, etten ole peräti kuukauteen mitään ehtinyt kirjoitella. Aikeissa olen kyllä ollut, mutta kiireet ovat estelleet. Mutta parempi niin, sillä tälle kerralle onkin kertynyt vaikka minkämoista uutisoitavaa! Kerrankin niin, ettei minun tarvitse täällä vääntää tyhjästä asiaa ja hölötellä joutavanpäiväisiä omia kuulumisiani. ;) Asiaan!

Ensiksi ihanimmat uutiset: C-poikue on VIIMEIN syntynyt! Odotin sitä Benealle kesällä, mutta nyt se saatiin. Isänä on siis Regalis Betrayal At Bespin, emänä ihana Tarinan Kesäheinä eli Hetty. Poikaset syntyivät sunnuntaina puolenpäivän aikaan 16.10. ja niitä on kokonaista KAHDEKSAN kappaletta! Ohhoh! Yritä siinä sitten lukea Kehityspsykologia II:n tenttiin... Nyt poikaset ovat jo isoja, tummia ja kovaäänisiä ja möyrinevät pesästä viikonloppuna. Oi onnea. Poikasia saa siis kysellä, myyn niitä lemmikki- ja näyttelykoteihin, en valitettavasti jalostukseen. Tähän minulla on omat, painavat jalostukselliset syyni. :) Olen ollut kyllä todella innoissani. Vuosi sitten, ollessani Latina 1 -kurssilla, aloin suunnitella joskus hamassa tulevaisuudessa syntyvän C-poikueen nimiä. Siitä tulee C(Latina)-poikue. Miten vain on sattunutkin, että juuri tänä vuonna ja näihin aikoihin on alkanut tupsahdella latinateemaisia poikueita vähän siellä ja täällä. Se ei kuitenkaan minua hetkauta, onhan nämä nimet keksitty jo kauan sitten! :D

Nimeämisestä, tuosta kielellis-kirjallis-lyyrisen ihmisen ihannetehtävästä puheen ollen, lienee jo korkea aika paljastaa elokuun poikueen, ensimmäisen Regalis-poikueen, nimet. Ovathan pojat jo hetkestä muuttaneet uusiin koteihinsa. Pojat saivat siis nimikseen Regalis Boas Emery, Regalis Chilion Advent ["Kiljon"], Regalis Nuun Sáwol sekä Regalis Jonan Skillet. Oli varsin oikeellista palata ensimmäisessä varsinaisessa Regalis-poikueessa alkuperäisen linjani (melko) alkuperäiseen nimeämistapaan; etunimi bongattu Raamatusta, "sukunimi" on kristillinen metallibändi. Kotiin jäi meitä ihastuttamaan mahtavan muhkean nuoriherra Boas, Chilion ja Nuun muuttivat kasvattajille ja Jonan pääsi ensihamsterin korvaamattomaan rooliin.

8.10. olikin sitten JKJY:n näyttely kissanäyttelyn yhteydessä Paviljongilla. Hamstereilla oli siellä lemmikkiluokat tuomarinaan Niina Toivonen ja sihteerinään minä. Opin hurjan paljon Niinalta, aivan mahtavaa. Ehkä vasta nyt ymmärsin siemenseoksen merkityksen oikein. Hamstereita oli yhteensä vain 19 muistaakseni, mikä teki päivästä ihanan lyhyen. Edellisillan kasaamisen ja ylipäätään näyttelyn jälkeen olin kyllä joka tapauksessa ihan puhki. Meidän porukasta pärjäsivät parhaiten ne, joista en mitään odottanut, ja huonoiten ne, joilta jotain odotin. Amadia palkittiin Tuomarin suosikkina ja kokonaisuus-KuMalla ja Euforia taas oli PLH5! Jippii! Lahjoitin näyttelyyn myös jaettavaksi pari Regalis-lahjoituspalkintoa "suloisin pusukuono". Onnea pähkinöillä palkituille! :)

Lopuksi vielä surullisimmat uutiset. Rautarouva Theraphosa Blondi sai ärhäkän kasvaimen ja menehtyi siitä parin päivän sisällä, 1.10.2011. Olisin niin mielelläni pitänyt tämän supermamman luonani vielä hetken! Edellisenä iltana tarkastin Noomin kasvaimineen, mutta se läpäisi seulan vielä toistaiseksi. Seuraavana iltana se olikin jo kuollut, kun tulin ruokkimaan sitä. Puolitoista vuotta aivan ainutlaatuista hamsterinelämää - she'll be greatly missed! Kaksi muuta vanhustamme, Verna ja Atton, ovat myös ihan siinä kiikun kaakun, että joudun kovasti miettimään koko ajan, milloin puhallan pelin poikki. Hamsterivahvuutemme saattaa taas olla muuttunut kun seuraavan kerran taas päivittelen.

Tulikohan siinä sitten jo kaikki, mitä piti jakaa... SHY:n ensi vuoden hallitus on jo kokoontunut ja jakanut vastuualueet. Odotan mielenkiinnolla ja jännityksellä, millaiseksi ensi vuosi muodostuukaan.

Nyt lienee aika Karoliinan vaieta ja alkaa syventyä kognitiiviseen psykologiaan ja erittäin massiiviseen teokseen nimeltä Introduction to Cognitive Neuroscience... Tai jotain. Mukavaa myöhäissyksyä - ja joulunodotusta!! ;)

Ps. Loppuun vielä tämä hauska vanha runo, joka pakostakin tuli mieleen, kun Hetty pontevasti saattoi lapsensa maailmaan suloisena sunnuntaipäivänä. Hyvin alkaa. Ai niin, olen itsekin sunnuntaina syntynyt. Ai niin, ja tiedän ettei sillä ole mitään vaikutusta.

Maanantain lapsi on kaunis piltti
Tiistain lapsi on kovin kiltti
Keskiviikon lapsi murheita saa
Torstain lapsi pois matkustaa
Perjantain lapsi on aulis ja hellä
Lauantain lapsi saa työskennellä
Ja se lapsi joka syntyy sunnuntaina,
on soma ja hyvä ja iloinen aina.

25. syyskuuta 2011
En keksi mitään otsikkoa
No voihan eih, nyt on aivot jumissa eilisen näyttelyn jäljiltä. En millään keksi tavanomaisen muka-näppärää otsikkoa päivitykselleni. Mutta haitanneko tuo - eilinen oli kova päivä ja vaatinee veronsa.

Eilen olimme näyttelyssä Christinan kanssa Lahdessa. Itse toimin kuljettajana, ja takapenkki täyttyi hamstereiden kuljetubokseista (rahtikonteista, kuten isi ja nyt minäkin niitä nimitämme :). Heräsin kuudelta, mikä oli näyttelyaamuksi varsin armelias ajankohta. Ei enää Helsinkiin näyttelyyn... Meiltä oli mukana hieman talviturkkia vaihtava ja muutenkin rähjäinen jengi: Regalis As We Wept*, Regalis Rockerverb, Regalis Betrayal At Bespin, Regalis Benea Reach, Tarinan Euforia sekä Tarinan Kesäheinä, Jadeite eli Isa oli lemmikeissä. Menomatkalla Isa onnistui jälleen aiheuttamaan kalabaliikkia, kun se matkan aikana sai avattua boksinsa kannen ja päätyi Christinan hamsukassiin häiriköimään. Pakkopysäyksellä Padasjoen ABC:llä ongin ongelmalapseni takaisin talteen. Tässähän mamma vanhenee tuon tytön kanssa! Enempää ongelmia neiti ei onneksi aiheuttanut. Olin alunperin ajatellut, etten tällä kertaa pysty sihteerihommiin, mutta eihän siinä auttanut - ulkomuotokääpiöillä oli Tuomarina Andrew Bryan, ja minun oli ruvettava hänelle sihteeriksi ex tempore. Ulkomuotokääpiöitä oli kaikkiaan 106, joista vain pientä alkua en ollut sihteeröimässä. Tällä kertaa meni jälleen pidempään kuin ennen - olimme valmiita kello 19. En olisi varmaan jaksanut, ellei Andrew olisi ollut niin hyvä tyyppi. Oli suoranainen kunnia saada tutustua viimeinkin häneen, ja olihan meillä hyvin hauskaakin. Illalla hyvästelin ja kerroin, että olen saanut häneltä vuonna 2005 ensimmäisen ruusukkeeni ja halasimmekin. :D

Olihan siinä aikamoinen päivä, mutta oli mahtavaa taas nähdä ihmisiä ja kovin hauskat matkatkin meillä oli, seurasta iso kiitos Christinalle! Osallistuimme myös SHY:n sääntömääräiseen syyskokoukseen ja istumme nyt sitten ensi vuonna hallituksessa - asia, joka on viime näyttelystä asti ollut omalla kohdallani vireillä, taisin siitä silloin uutisissa vihjatakin. :) Aika jännää. Perjantaina nimesin poikaset Eemelin kanssa. Teemassa palattiin vanhaan Efrata Recidivus - Debora Schaliach - Tirzah Eso-Charis -teemaan Raamatun ja bändien nimiä yhdistellen. Julkistan nimet myöhemmin. :) Rekkasin näyttelyssä poikueen ja ensimmäinen lähti jo maailmalle, nyyh! Nuori poika matkasi Veeralle Helsinkiin ja sai hyvän vastaanoton. :) Olikin hienoa tehdä muuten ensimmäiset Regalis-paperit. Näyttelymenestys oli meillä aika odotettua - yleisilmeet olivat kovasti rupsahtaneet elokuulta. Kaikki muut paitsi Hetty eli Kesäheinä ja Rokkari olivat Hyvää, nämä kaksi vain Melko Hyviä. Iloitsin sen sijaan suuresti siitä, että Arskan lapsenlapsi - Regalis Arphaxad Kohllapsen tytär, Christinan kasvatti, sai sertin. Jo kahdella Arphaxadin tyttärellä on serti, wau! Onnea kasvattajalle!

Pitiköhän sieltä kertoa vielä muuta... No ei kai. Tänään on vietetty lepopäivää, poikashäkin ja Isan aion siivoilla - ja Hettyn tarvitsisi kohdata sulhasensa Bertil! Ilmoitin JKJY:n lemmikkinäyttelyyn meiltä Isan, Amadian, Rokkarin, Benean, Pietarin, Euforian sekä robot. Sinne siis!

11. syyskuuta 2011
9/11 10 vuotta sekä poikasonnea
Tulipas vähän nöf otsikko, mutten jaksanut hioa. Aioin aloittaa suoraan poikasonnen hehkutuksella, mutta muistinkin tuon merkkipäivän ja päätin synkistellä alkuun. Tai no, muistella. Muistan kyllä itse sen päivän tarkasti. Oli tiistai, olin koulun jälkeen lähtenyt ratsastustunnille ja uutispimentoni (ihan normi arkea mulle nykyäänkin) valaistui vasta palatessani ratsitunnilta kotiin. Sain hädin tuskin saappaat jalasta, kun jäin tuijottamaan silloisen keittiömme pikkutelkkaria. Melkein unohdin vaihtaa vaatteet ja käydä suihkussa. Sen jälkeen kaikki oli pitkään vähän sekaisin, kaikki pelkäsivät, että maailmantaloudelle kävisi jotain. Joka ikinen uutislähetys syynättiin tarkkaan. Hmm. Onkohan mikään muuttunut? Ihmiset vain pelkäävät aiempaa enemmän. Syyskuu 2001... montakohan hamsteria meillä silloin oli... Lasken... Nolla! Ensimmäisemme, Iisakki, tuli vasta vuoden kuluttua. Enää en pysty kuvittelemaan hamsteritonta eloa.

Enough history! Kuten viimeksi vihjasin, meillä on tosiaan poikasia! AAAAIIIIEEEEE! Kaikki on mennyt oikein hyvin, vaikka olen ollut erittäin hermostunut. Kauan odotetuille poikasille ei halua käyvän yhtään mitään... Mutta Dora on ollut ihanteellinen emo. Eilen niille tuli jo kaksi viikkoa täyteen. Poikaset ovat normaaleja, tällä hetkellä ihan hirmu tummia (toivottavasti se säilyy, aina ei säily) ja TODELLA isokokoisia. Iästä ei ole epäilystä, mutta ne vain ovat isoja kaksiviikkoisia. Poikavoittoiselta porukka vaikuttaa niin kuin isänsäkin poikue aikoinaan, mutta varmaa noin pienistä ei vielä voi sanoa, enkä tarkemmin ole katsonutkaan. Kuvia sitten aikanaan - nyt nautiskellaan!

Lahden näyttelyyn mennään pienoisen porukan kanssa. Siihen onkin vain pari viikkoa enää. Jyväskylän Kani- ja Jyrsijäyhdistys järjestää 8.10. Jyväskylässä lemmikkinäyttelyn, ilmestykääpä paikalle eläiminenne paikalle jos kykenette. Lisätietoja osoittessta jyrsijat.org. Ja mitäs muuta? Olen aloittanut nyt psykologian pääaineopiskelijana ja tullut siihen tulokseen, että se todella on mun paikka. Tykkään ihan hirveästi - vaikka aina ei jaksaisikaan herätä. :D Kampukselle on kuitenkin tosi kiva mennä. Katotaan vaan että miten suu pannaan marraskuussa...

Kirjoitellessani kuuntelin mitä mainiointa Machine Headin Locustia. Rässimättö ei ihan kyllä sovi tähän sivuston ulkoasuun ja monien mielikuvaan minusta, mutta kaikilla meillä on paljastuksemme. :)

Thrash-terveisin Karoliina

29. elokuuta 2011
Ladies and djentlemen, may I introduce to you: Regalismi.net

Tässä se nyt vihdoin olisi, Regalis-kasvatuksen upouusi sivusto - ja upouusi osoite! Osoitteemme todellakin on tästä eteenpäin www.regalismi.net. Regalismi on sanaleikki Regaliksesta - käsitteellä on oma historiallinen merkityksensä, mutta tässä yhteydessä se voisi tarkoittaa vaikkapa... kaikkien Regalis-ihmisten yhteyttä ja kokoontumispaikkaa, hienosti sanottuna. ;D Siis "regalistit" - ystävät, kollegat, tutut, omistajat, ostajat, tervetuloa.

Remontti-ilmoituksen annoin 20.8., mutta menihän tähän operaatioon hieman kauemmin kuin luulinkaan. Lopputulokseen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Voin kyllä vain todeta, että uusien sivupohjien tekeminen saa minun puolestani riittää. Kerran kolmessa vuodessa on liian usein... Minulta meni kaksi täyttä päivää uuden ulkoasun kimpussa, kunnes päätin luovuttaa ja alkaa alusta. Uuden pohjan kanssa meni toiset kaksi päivää, ja sisällön siirron kanssa jälleen kaksi päivää. Nyt on tehty. Hatunnosto niille, jotka tekevät tätä työkseen...

Ehkäpä tässä on ainesta uudelle aikakaudelle, mene ja tiedä.
Ai niin, muuten...


...meillä on poikasia...!!!!!

Terveisin
Melkein euforisessa mielentilassa oleva Karoliina

9. elokuuta 2011
Erinomaisissa fiiliksissä!
Kolme päivää sitten Jyväskylässä pidetty näyttely kohotti kyllä mielialaa valtavasti. Kaikenlaiset omatkin asiani etenivät harppauksin näyttelyn myötä, mistä olen todella iloinen. Toimin näyttelyssä ulkomuotokääpiöiden sihteerinä tuomari Lotta Lingille. Tämä oli debyyttini ja vielä englanniksi. Eläinmäärä oli huikea, mutta nautin kaikin siemauksin, vaikka päivä venyi pitkäksi ja arvostelut saatiin päätökseen vasta lähempänä kuutta. Kokemus oli todella opettavainen ja aion uusia sen pikimmiten. Meiltä mukana olivat Susa-Erma's Mikael aka Mauno, As We Wept*, Rockerverb, Betrayal At Bespin, Euforia sekä Totaalinen Rakkaus aka Dora. Kaikki muut paitsi Euforia saivat EH:t, mistä olin kyllä todella iloinen ja ylpeä. Lisäksi Isa oli lemmikkiluokassa ja sai peräti ERIn ja jäi vain vähän vaille sijoittumista. Niinpä se nappasi Kunniamaininnan ja ruokapalkinnon, jee! Lisäksi tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja vaikka mitä muuta. Arjalta meille tuli aivan ihana pikkuinen uusi tyttö, Tarinan Kesäheinä. Poikueen teemana oli kuulemma Eino Leino, ja niin on nimi miestä... eikun naista myöten että oikein. Miten noin ihanalle nimelle keksii lempinimen? Niin siis ottakaahan huomioon, että meillä hankitaan eläimiä aina nimen, ei minkään muun perusteella! ;D

Christinan eläimethän pärjäsivät näyttelyssä uskomattoman upeasti, vielä kerran onnittelut siitä! Hänen eläimensä pokkasivat peräti sijat S1 ja S2 - S5 serteineen sekä kaksi irtoSERTiä. Pakko kai mun on sanoa, että S3-eläin oli kasvattini tytär. :D

Uutterasti olen tehnyt jälleen uuden yhdistelmän. Sunnuntai-iltana viettivät Regalis Rockerverb ja Crystal's Totaalinen Rakkaus hamsterihäitään. :) Vahingoista viisastuneena en kyllä vihjaa tästä tuolla myyntisivulla enkä ota mitään varauksia ennen kuin jos poikasia syntyy. Mutta voitte uskoa, että todella hartaasti odotan ja polvet ruvella rukoilen jo viimein tulevaksi poikasia. Christinan kanssa pohdittiin, että syitä poikaspulmiimme voi olla paljon - kesäkuumat, vaaleat kulmakarvat joita meilläkin piisaa, jopa sisäsiitos, joka huonontaa hedelmällisyyttä tarpeeksi kertyessään. Ja sitähän kertyy. Mutta menneet ovat menneitä, uusi on sijaan tulossa! Jännityksellä odottelen opiskeluvuoden alkua psykologian laitoksella. Lisäksi JKJY:n puuhamiehenä olen yrittänyt etsiskellä lemmikkituomaria, josko saisimme lemmikkiluokat hamsuille Jyväskylän Paviljongissa kissanäyttelyn yhteydessä pidettävään syysnäyttelyymme. Päivämäärä olisi tuolloin 8.10. Saapa nähdä! Muitakin uutisia olisi, mutta niistä lisää, mikäli ne käyvät toteen. ;)
Nyt elokuussa minulla on viimein mahdollisuus alkaa työstää uutta sivu-ulkoasua. Katsotaan, kuinka sen kanssa käy.

Toiveikkain terveisin
Karoliina

1. elokuuta 2011
Nothing. Nihil.
Juu ei - ei poikasia. Olin tuossa hetken vähän niin kuin "in depths of despair" ja aika väkevänä kävi mielessä ajatus lopettamisesta. Ehkä ensimmäinen kerta kaikkien näiden vuosien aikana. Mutta ei me vielä voida lannistua, pientähän tämä vasta on. Näin vähällä ei voi vielä luovuttaa. Ei omassa voimassa!

22. heinäkuuta 2011
Inga ungar
Olin tuossa Bengstkärissä käymässä niin tarttuu tuo rantaruåtsalaisuus. Eli Benea ei vielä ole saanut poikasia. Masu näyttää kuitenkin vähän lupaavalta. Joistain naaraista on todella vaikeaa sanoa, ovatko ne kantavia, ja sitten yhtäkkiä tuleekiin pesue. Tai sitten ei. Siispä jatkakaamme vain toiveikasta odottamista. Vi ska fortsätta vänta!
Pitäis sitten päättää, ketkä lähtee Jyväskylän näyttelyynkin. Åjåjåj.

14. heinäkuuta 2011
Hamsujen tulevaisuus on turvattu!
Yea! Minut on valittu Jyväskylän yliopistoon psykologian laitokselle. Uuu-uu-uu!! Tarkoittaa siis, että minullakin on ammatti jonain päivänä, ja näin ollen tulevaisuuden hamstereilla jotain, mitä syödä. :D Tämä pääsykoejuttu on ollut kyllä aivan hullu puristus, ja olen todella kiitollinen, ettei ensi keväänä tarvitse sitä sotaa enää käydä läpi. Suurin kiitos kuuluu tietenkin Taivaan Isälle. Vielä kun saataisiin hamsuille poikasia, niin elämä alkaisi olla mallillaan. Tietenkin poikakaveri täydentäisi tämän elämänvaiheen kehitystehtävät nätisti pakettiin mutta kaikki aikanaan. :D Ei liikaa tapahtumia kerralla.

Poikasista puheen ollen, Benean laskettu aika on ensi viikolla. Mielestäni se on hieman pyöristynytkin tuossa, ja kuten voitte arvata, toivon kovasti, että viimein, viimein saisimme ne poikaset! Poikasille varmaan riittäisi ottajiakin. Olen viestitellyt tässä monien mukavien mahdollisten ostajien kanssa ja lisää saa viestiä laittaa. :) Toivotaan, että pian minulla olisi jotain myydäkin teille!

Hamsulamme kokoonpano on tässä vähän muuttunut. Uusista tulokkaistamme, Euforiasta ja Dorasta (Totaalinen Rakkaus), olenkin jo puhunut, ja viime kerralla mainitsin, että rakas Aildimme muuttaisi pois. Niin kävikin sitten. Regalis As I Lay Dying sai mahtavan lemmikkikodin jyväskyläläisen ystäväperheemme luota. Tobyksi ristitty Aild elelee mukavaa lemmikkihamsun elämää, ja sen se todellakin on ansainnut. Aild on aivan mahtava hamsteri ulkomuodollisesti mutta varsinkin luonteeltaan, mutta minulla ei ollutkaan käyttömahdollisuutta sille jalostuksessa. Oli vain oikeus ja kohtuus, että Aildin kaltainen upea hamsteri pääsee hyvään lemmikkikotiin.

Päälukumme laski tuossa maanantai-iltana lisää kahdella myös luonnollisen poistuman kautta. Vai voiko lopettamista kutsua luonnolliseksi? Rakas, ihana Sakkeushan on ollut kasvaimensa takia liipaisimella jo hetken, mutta se on saanut hyvän kuntonsa ja omistajansa puuttuvan viitseliäisyyden vuoksi jatkoaikaa. Sen asuinkumppanina ollut teräsmummo Inkeri on ollut ihan huippukuntoinen ja luulinkin Sakkeuksen menevän ensin. Viime viikonloppuna Inkerin kunto kuitenkin romahti ehkä vuorokauden sisällä. En osaa kyllä tarkemmin eritellä, mistä se johtui, sillä Inkeri on koko ajan olllut rautaisessa kunnossa. Pelkkiä vanhuudenvaivoja ne eivät varmaan olleet, niin huonoon jamaan vanha ystävämme meni. Lopetin sen maanantai-iltana. Tarkkaan pohdittuani päätin useista puoltavista syistä johtuen lopettaa Inkerin jälkeen myös Sakkeuksen. Sakkeus vältti sen kaikkein kurjimman kunnon ja tuntui luontevalta lopettaa ja haudata vanha pariskuntamme yhdessä. Ikimuistoiset hamsterit ansaitsivat kunnon hauta-arkut, ja sellaisia olen itse asiassa jo kauan niille säästellytkin. Inkeri haudattiin Ralph Lauren Romance - ja Sakkeus Chanel Allure Homme -parfyymilaatikossa. Saa nauraa jos haluaa mutta minusta se kuului asiaan. :) Inkeri oli jo kahden vuoden ja kolmen kuukauden kunnioitettavassa iässä, ja Sakkeuskin ehätti vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäiseksi.

Seuraavat pippalot olisivatkin elokuun alussa Jyväskylässä. Jia! Toivottavasti vain saadaan poikaset ennen sitä. :) Infoilen kylllä, kuinka käy. Nauttikaa te sillä välin Suomen suvesta!

Terkuin
Karoliina ja mahtihamsut <><

27. kesäkuuta 2011
"Tuhannet syyrialaiset pakenevat"
Näin sitä uutisoitiin muutama viikko sitten Syyrian kansannousun mainingeissa. Hamsteri-ihmisenä ja yhden puuhakkaan syyrialaisen omistajana otsikko oli helppo ymmärtää toisin. :D Isa on tehnyt kaksi karkureissua - toisen täysin ymmärrettävästi syömällä itsensä ulos, ja toisen täysin käsittämättömästi ilman mitään aukkoa. Reissut päättyivät onnellisesti ja hyvin lyhyeen, mutta meinasin jo huolestua, että maineeni tunnollisena hamsterinpitäjänä on mennyttä. :D Meillä nimittäin on ollut sellainen meininki, että täällä ei kukaan karkaa. Oh well, nobody's perfect. Nyt Isa on viihtynyt hyvin tuplateljetyssä asunnossaan. Varmaan siksikin, että mammalla on taas ollut aikaa viihdyttää Hänen Hamsterillista Korkeuttaan. Meillä oli ihan mahtavat veljem yo-juhlat ja niiden jälkeen oli vielä ankara puristus pääsykokeisiin. Raataminen on toistaiseksi tuottanut tulosta, joskin hamsuraukat ovat olleet vähän kevyellä hoidolla välillä.

Pari viikkoa sitten meille tuli Christinalta ihana uusi normaalityttönen, Crystal's Totaalinen Rakkaus (mikä nimi!). Ja Regalis Benea Reach ei sitten tiinehtynytkään. Vuorossa on uusinta-astutus, tällä kertaa Tarinan Euforialla. Jos ei vieläkään tärppää, niin joudun luopumaan joistain nuorista kasvateistani ihan vain siitä surullisesta syystä, että muutoin hamsulani täyttyy lisääntymiskyvyttömistä eläimistä ja se on kuolinisku. :/ Toivotaan nyt, että saataisiin viimein vauvoja. Olisihan se kivaa, kesä ja poikaset. Toivoin jo, että Mauno ja Benea saa juhannuslapsia, mutta ei se nyt niin mennytkään. Poikasostajiakin riittäisi. Tälllä hetkellä muuten vaikuttaa siltä että iki-ihana Regalis As I Lay Dying muuttaa uuteen, hyvään kotiin tuttujeni luokse. Aildille se on tosi hyvä, vaikkakin mulle tulee tietenkin kova ikävä. :)

Eipä sitten toistaiseksi muuta. Kunpa saataisiin niitä poikasia vaan! Poikasia/hamstereita saa kysellä sähköpostitse, neuvotellaan. Olen muuten ajatellut alkaa lopultakin pitää blogia (usko tai älä, Essi :D), mutta en vain hamsuista. Kaikesta mahdollisesta. Mutta saapa nähdä, saanko aikaiseksi. Nettisivutkin kaipaisivat kovasti uutta ulkoasua. Kuka ilmoittautuu? :)

Oikein hyvää, siunattua kesää kaikille teille, ihmisille ja hamsuillekin!

Karoliina

30. toukokuuta 2011
Kuulin Karoliinan lähteneen...
...ei kapiaiseksi vaan Lempäälään juhlanäyttelyyn. Vuoden ensimmäinen näyttely, ja lisäksi ensimmäinen näyttelyni virallisena kasvattajana, jia! Ekaksi ihmeteltäköön kuitenkin tätä ajan menoa - kesä on jo ihan nurkilla ja omat pääsykokeetkin ovat ihan kohta, viikon päästä. Siinä kaksi hyvää syytä vaisuun hamsterielämään. Kesällä varmaan spurttaillaan siinä suhteessa taas.

Mutta siihen näyttelyyn! Mukana oli Jadeiten eli Isan lisäksi Regalis As I Lay Dying, Regalis Rockerverb, Regalis Betrayal At Bespin sekä Regalis Benea Reach. Christina ei päässyt näyttelyyn, joten kuskasin sinne hänen puolestaan kuusi hänen eläintään, mikä oli hyvin hauskaa - varsinkin, kun sain noutaa palkinnot palkintojenjaossa. :D Kerrankin nousin kahden Ikea-kassini kanssa kasvattajien pro-hoocee-luokkaan. Meidän eläimet olivat joka iikka H:n arvoisia. Olen tähän tasaiseen tulokseen hyvin tyytyväinen. Nyt, kun arvosanoissa on mukana MH eli melko hyvä, on hyvä oikeasti hyvä arvosana. Seurasin mielenkiinnolla tuomarointia, ja pari eläintäni olivat hyvin EH:n rajoilla ilmeisesti. Tuomari Petri Pyysilta kirjoitti tuomariraportissaan näin: "Yksi helmi oli tikkauksen tasaisuudeltaan jo tavoitetasoa, siitä on hyvä jatkaa!". Tällä mitä ilmeisimmin viitattiin meidän Maunoon, ja pitääkin paikkansa, että Maunolla on hyvä tikkaus etenkin helmeksi. Kaiken kaikkiaan oli hyvin onnistunut näyttelypäivä, vaikka lähdinkin niin soitellen sotaan, etten edes oikeasti kerinnyt leikellä huolella kaikkien kynsiä. Porukka oli muutenkin vähän nuhjuista, joten hyvin meni siihen nähden. Seuraavan kerran näytelläänkin sitten Jyväskylässä elokuun alussa. Näyttelystä tarttui sellainen kiva "taas jaksaa harrastaa"-fiilis, joten odottelen innolla kotinäyttelyä jo. Ja poikasia!

Amadia päätti sitten jäädä kokonaan lapsettomaksi. En mitenkään voisi kuitenkaan luopua Amadiasta, joten se jää meille viettämään lemmikkielämää. Näyttelystä meille muutti Amadian siskon Allegrian poika Tarinan Euforia, kiitos hurjasti Arjalle! Isänsä on Tarinan Tuhannen Riemua. Laittelen nettiin Euforiasta tietoja, kunhan pääsykokeet ovat ohi ja kiireet sitä myöten katseltu. Näyttelyn jälkeen yhdistin Maunon ja Benean, joten sieltä varmaan vihdoin saan ne ekat Regalis-lapset!

Kesästä innostunein terveisin,

Karoliina

24. huhtikuuta 2011
Consummatum est!
Eli siunattua pääsiäisenaikaa kaikille! Meillä on täällä totuteltu kasvattijanimellisyyteen sekä odoteltu poikasia, vaan eipä ole näkynyt. Jos nyt pian ei synny, niin sitten seuraava mahdollisuus on vasta Benealla kesäkuun loppupuolella. Kääk. Menis niin kuin kolme kuukautta kasvattajanimen saamisesta ennen kuin ekat nimen alle syntyneet poikaset putkahtaisivat? Oh dear. No, katotaan, kuinka käy. :) Poikaskyselijöitä kyllä olisi hurjan paljon, mikä on aivan mahtavaa ja hyvin poikkeuksellista mun kasvatushistoriassa. Olisi mukavaa voida täyttää ostajien toiveet.

Meille ei sitten kuulukaan ihmeempää. Mä luen pääsykokeisiin ja meillä on ylioppilasjuhlatkin taas (jippii!) tulossa, joten iso osa energiasta menee tietenkin niihin. Välillä mietin, että minkähänlaisia uusia eläimiä sitä tarvitsisi... Vanhukset ovat kyllä todella hyväkuntoisia eivätkä luullakseni ole menossa hetkeen yhtään minnekään. Inkeri täytti hetki sitten kaksi vuotta, ja rakkaat Jedidja, Tirzah sekä Noomi (Theraphosa Blondi) täyttivät jo vuoden, snif! Mulla on vielä synttärikakku tekemättä, mutta aikeessa on. Robot ne villeilee ja Isa riekkuu ja vaatii huomiota. Ja pakkohan sitä on niin ihastuttavalle otukselle antaa.

Lempäälän näyttelyyn toukokuun lopussa ollaan menossa, luultavasti mukaan lähtevät nuorikot sekä Mauno, ja varmaan Isa ja ehkä popotitkin. Jos saan niille kuljetuspoksit värkättyä.

Kevättä ja poikasia ankarasti odotellen,

Karoliina ja Regalikset (vai Regaliit?)

29. maaliskuuta 2011
K A S V A T T A J A N I M I
Minulla on äärimmäinen, suorastaan pakahduttava kunnia hämmennyksestä, kiitollisuudesta ja innostuksesta kyynelehtivin silmin ilmoittaa, että tänään, tiistaina 29.3.2011 anno Domini minulle on myönnetty kasvattajanimi. Kasvattajanimeni on Regalis ja sen saa liittää kaikkien kasvattieni, vanhojenkin, nimien eteen.

En pysty kuvailemaan fiiliksiäni; olen tiennyt tästä jo muutaman tunnin ajan, ja yhä mun tekisi mieleni hyppiä ylös-alas, sivuille ja viistoon ja kiljua ja tietenkin kiittää Isää. ;) Tätä on jotenkin niin vaikea käsittää. Pulssi ei meinaa tasaantua ja kädet lakata tärisemästä! Mä olen unelmoinut tästä niin kauan, siitä saakka, kun elokuun 31. päivä vuonna 2002 sain käteeni ensimmäisen hamsterimme Iisakin sukupaperit. Kun ymmärsin, mistä niissä oli kyse - muotovalioista ja sen ajan menestyksekkäimmistä talvikkokasvattajista, joilla oli ja on kovin hienot nimet - tajusin, että tätä minäkin haluan tehdä. Ja nyt se unelma on toteutunut!!! Ei voi sanoa muuta kuin että se perinteinen - Herra on hyvä, Dominus est bonus!

Kerronpa nyt hieman taustaa tuolle kasvattajanimelleni, koska lienee paikallaan vähän valaista, ja onhan taustatieto aina kivaakin. Regalis on latinaa ja tarkoittaa kuninkaallista. Oikeaoppisesti se äännetään latinalaiseen tapaan venyttämällä: reeegaaalis. Suomalaiseen suuhun laatiiinalaaaineen veenyyttäminen ei oikein aina istu, joten ihan Regalis ja Regaalis ovat oikein hyviä vaihtoehtoja. Kriteerit kasvattajanimen saamiselle olisivat varmaan täyttyneet minulla jo aikaa, päivää sitten. Kaikki kiikasti siitä, etten ollut löytänyt tarpeeksi hyvää nimeä. Olin miettinyt nimeä aktiivisesti ainakin kolme vuotta, mutta oikeaa ei ollut vielä löytynyt. Siinä ei saanut olla perinteistä genetiivipäätettä vaan sen tuli olla mieluiten adjektiivi, se ei saanut olla suomea, siinä piti olla ripaus vakaumustani ja jotain hyvin karoliinamaista - yhtä aikaa kovaa ja pehmeää, rokkaavaa ja romanttista. Yliopistoon mennessäni toteutuin mielitekoni ja aloin opiskella latinaa omaksi huvikseni. Tiedän, aika sadistiset huvit minulla... Erään tällaisen ihastuttavan, vihastuttavan iltaluennon jälkeisenä yönä hieman ennen joulua makasin sängyssäni, valvoin ja mietin kasvattajanimiasiaa. Ja sitten se vain tuli. Regalis. Regalis! Siinä se oli. Loppu olikin oikeastaan aika helppo, vaikkei tietenkään anomuksen kirjoittaminen mikään kevyt keikka ollutkaan. Vihdoinkin kuitenkin se päämäärä, nimi, oli kirkkaana mielessä!

Oli äsken melkoinen tunne lisätä tuonne sivuille omien kasvattien nimien eteen tuo Regalis-etuliite. Itkuhan siinä tuppaa tulemaan. :D
Ja jotta muutos vakavasti otettavaksi oikeaksi kasvattajaksi olisi oikeasti vakavasti otettava, hamsteriaiheinen sähköpostini vastedes on karoliina.e.ylinen[at]gmail.com. Kevään mittaan (toivotaan, että ehdin - luvassa on ainakin omat pääsykokeet ja muuta epäspesifiä yksityiselämää ;P) tarkoituksena olisi kasvattajanimen kunniaksi saattaa nämä sivutkin nimen arvolle sopivaan asuun, ja URL:kin menee toivottavasti uusiksi. Niin, joo - ja olisihan se ihan sairaan siistiä saada aikaiseksi ihka ensimmäiset Regalis-nimen alle syntyvät poikasetkin. Meidän mammat saavat siis kilpailla ensimmäisten Regalis-vauvojen tittelistä. :)

Että katsotaan, onko niin että nomen est omen. Ainakin alea iacta est, ja niin kuin kaikessa kasvatuksessa, meilläkin per asper ad astra! Tärkeimpänä kuitenkin kaikesta on muistettava että ceterum censeo Carthaginem esse delendam. Certe!

Kiitollisena, ihmettelevänä, ihastuneena

Karoliina ja Regalis-hamsterit

15. maaliskuuta 2011
Kultakimpale nimeltä Isa
No niinhän siinä sitten kävi, että hellittämätön SHY:n foorumin myyntipalstan tutkailu johti aivan vahingossa siihen, että mun piti lopulta soittaa niistä myynnissä olleista ruostesyyrialaistytöistä... Äiti usutti, eikä pojatkaan vastustelleet, niin... 5.3. oltiin Turussa mahtavalla Calliston ja Benea Reachin keikalla, ja paluumatkalla meillä oli muassamme ruosteen värinen pieni tytöntyllerö nimeltä Jadeite. Ja voi hyvänen aika, kun mä olen aivan rakastunut siihen! Se on aivan ylisuloinen (kattokaa vaikka!) ja todella kiltti ja utelias iso pikkuinen. Niin kuin Christina totesi mun hehkutukseen; "Kuulostaa siltä, että niitä on teillä pian useampiakin." :D No, täytyy ensiksi nauttia ja totutella ja katsoa sitten myöhemmin. ;) Lempinimeltään pikkuneiti on Isa runoilija Isa Aspin mukaan - saa ääntää ihan "Iisa". :) Isäni kanssa värkättiin sille hieno asumus suuresta säilytyslaatikosta. Hienon tasonkin isä oli Isalle tehnyt. Mä laittelen mun kultahamsusta kuvia kunhan kerkeän.

Ei meillä talvikoitakaan ole unohdettu. B-poikaset muuttivat muutaman päivän kuluessa uusiin, hyviin koteihinsa. Betrayal At Bespin, kutsumanimeltään Pietari, hupinimeltään Bertil, asustaa serkkunsa Rokkarin ja enonsa Aildin kanssa. Benea Reach taas riehuu äitinsä seurana... Amadiaa seurailen jännityksellä. Voi että mä toivon ja rukoilen, että se saisi poikasensa! Vanhussakki on vanhentunut nyt aika paljon, hmm. En kyllä haluaisi vielä luopua niistä, ja toivottavasti ei vielä hetkeen tarvitsekaan! Luulen myös, että varsin pian mulla on julkistettavaksi erittäin hyviä uutisia, mutta sitä ennen pitää olla hyyyyvin kärsivällinen...

Jännittynein ja varsin iloisin terveisin,
Karoliina

1. maaliskuuta 2011
Kuulkaas poijjaat ja tytööt...
...kävin tuossa viime viikolla postittamassa yhden hyvin tärkeän kirjekuoren, joka sisälsi 13 sivua tekstiä minun hamsterikasvatuksestani. Papereiden saama vastaanotto on ollut hyvä... Mutta enempää en paljasta!

B-lapset ovat jo melkein lähteneet maailmalle, vielä kaksi lasta odottelee hakijaansa ja nekin lähtevät luultavasti tällä viikolla. Uskomattoman nopeaa toimintaa, jess! Susa-Erma's Mikael asustelee tätä nykyä Tarinan Amadian kanssa. Saisipa helmilapsia! Siitä yhdistelmästä ei luultavasti synny muotovalioita, mutta varmasti ihanaluonteisia, tyypikkäitä ja hyvin tikattuja lapsia ainakin.

18. helmikuuta 2011
Helmikuulumisia!
Helmikuisia helmikuulumisia. "Siis aivan jäätävä helmi!" Käyppäsin Tampereella tuossa viime viikonloppuna, ja noudin sieltä meille tämän uuden tulokkaan, aivan valloittavan helmiäisnormaaliuroksen Susa-Erma's Mikaelin eli Maunon. Mauno on kotiutunut meille mukavasti ja on luonteeltaan todella hurmaava, rauhallinen herrasmies. Jos hyvin käy, niin tässä kevään korvilla meillä vipeltää pikku-Maunoja. :)

Life and death, you know? Jouduin nimittäin lopettamaan vanhan, ikimuistoisen, rakkaan Arskan 16.2. Päätös oli perin vaikea, mutta kun se oli tehty, tiesin toimineeni oikein. Toisaalta se oli varsin hyväkuntoinen, mutta sillä alkoivat silmät reistailla; Arskallan on ollut kaihia jo aika kauan, ja nyt sen toiseen silmään tuli massiivinen verenpurkaus, joka ymmärtääkseni hamsterilla liittyy tähän kaihiin. Arska oli kyllä upea eläin, jonka pitkän elämän aikana ehdimme kokea jos jonkinlaista. Ennen kaikkea se oli viimeinen lukioaikanani syntynyt hamsteri. Ei voi kuin kiittää ja kumartaa, että sain pitää itselläni niin upeaa ja hyväluonteista eläintä ja vielä niin kauan. Olihan se tosi tervekin loppuun asti, ja harvinaisen elinvoimainen vanha gentlemanni. Kiitos ja näkemiin, ei hyvästi!

Poikaset on nyt nimetty lopullisesti ja paperitkin lähetetty rekisteröitäviksi... Urokset ovat Becoming The Archetype, Bring Me The Horizon, Bleeding Through ja Betrayal At Bespin, joka jää pojista kotiin. Naaraat taas ovat Burden Of A Day, "Täplä", sekä Benea Reach, joka jää kotiin jatkamaan emälinjaa. "Täplällä" on selässään tosi hauska, vaalea täplä. <3 En ole nähnyt aiemmin vastaavaa. Vapaana tästä B(ändi)-poikueesta on edelleen kaksi urosta ja yksi naaras. Ostakkee laatua! ;)

PS. Ensi viikolla lähtee postiin yhdet paperit... Ayyyyeeeee!



9. helmikuuta 2011
"AARGH, ei saa kuvata!"
Näin tuuminee tuo kuvan pienokainen, aivan liian kainosti, sillä poikasista on kehittymässä hyvin nättejä ja hyvätapaisia talvikoita. Ihan eriskummallisia poikasia nuo ovat, sillä niitä ei ole tarvinnut kesyttää lainkaan. Aivan pienestä pitäen ne ovat olleet täysin käsikesyjä, kilttejä ja rohkeita, edes perinteinen kolmen viikon kesyttömyyskohta ei iskenyt niihin! Siis oikea ensihamsteripoikue. Poikueessa on neljä urosta ja kaksi naarasta, ja etukäteen olen päättänyt pitää naaraan ja kasvattaa näin hyvää emälinjaa, mutta poikueessa on myös tavattoman upea uros... Olisi siis kiva sijoittaa jompi kumpi. Niinpä täysin vapaana on kaksi urosta ja yksi naaras. Nimeämisteemana jatketaan aakkoslinjassa, joten poikueesta tulee B(ändi)-poikue.

Pitkästä aikaa yksi Mahtihamsuistammekin päätti maisen taipaleensa. Löysin vuoden ja yhdeksän kuukauden ikään ehtineen Ulrika Unisiepparin kuolleena asumuksestaan 28. tammikuuta. Ullalla oli pari kasvainta ja se oli ollut vähän vaisu, mutta se oli niin pulskassa kunnossa, etten ihan vielä tätä odottanut. Jonkinlaista sisäistä verenvuotoakin sillä oli ollut, mutta nyt kaikki on ohi. Ulla oli mahtava tapaus ja loppuaikansa se sai viettää mukavasti Attonin kanssa. Eläviä jälkeläisiä se ei jättänyt, mutta ei se mitään. Nuorena se oli aika hankala yhdistää urokselle, mutta eläkeläisrouvana aivan täydellinen. Pidin kovasti sen tasaisesta, varmasta, kiltistä luonteesta. Rulla rulla, lilla Ulla! <3 Atton asustaa nyt Vernan kanssa, ja Noomi ja Jedidjakin asuvat yhdessä "semieläkeläisparina" pienillä poikastoiveilla.

Nyt on sitten vuoro suuntautua tulevaisuuteen, miettiä poikueita ja tehdä suunnitelmia. Olen kauheasti metsästänyt uutta urosta, ja nyt taisi tärpätäkin, mutta se jääköön vielä hetkeksi yllätykseksi... Viime viikolla puhututtivat ja huolestuttivat eräät omituiset kohtaukset hamstereilla, mutta Luojan kiitos ongelman syy taisi ratketa saastuneilla puruilla. Nyt kun taas ehdin, niin alan värkkäillä puuttuvia sivuja hamstereille. Näyttäisi myös siltä, että pian meillä aletaan syödä mitä mainiointa Rapunzelin HamsteriMixiä siemenseoksena, toivotaan että hamsterit tykkäävät.
Kertoilen myöhemmin lisää uudesta mysteerihamsterista sitten...

15. tammikuuta 2010
Uuden vuoden ensimmäiset vauvat!
Jiihaa! As We Wept* synnytti viime yönä soman kasan poikasia, ja juuri sopivasti ukkini syntymäpäiväksi! Poikasista kuullessaan isäni osuvasti tokaisi: "Jaaha, ne on siis villit missivuodet ja maailmanmatkustukset ohitse ja nyt se keskittyy perheeseen ja kotiin." Selvensin, että Assin missivuodet vielä jatkuvat kotiäitiyden jälkeen, vain teinimissivuodet ovat takana. :DD Tämä meidän Assi ei onneksi mikään skandaaliprinsessa olekaan, hyvän puolisonkin sai. Isä on meidän ihana Jedidja Callistomme. Tosi mahtavaa aloittaa uusi, hieno hamsterivuosi poikueella! Odotettavissa lienee kauniita normaalipoikasia, mutta lisätietoja niistä sitten, kunhan kasvavat ja tulevat ulos. Sitten voin alkaa ottaa varauksiakin vastaan.

Muut hamsterit elelevät leppoisasti. Arska on oikein hyväkuntoinen vanha papparainen edelleenkin. Toinen vanhuksemme on Ulla, joka on nyt raihnaistunut kovasti ja saanut monenlaisia vanhuudenvaivoja. Kasvaimetkin vaivaavat, mutta yllättäen massaansa se ei ainakaan vielä ole menettänyt. Veteraanit ovat kuitenkin tarkan syynin alla. Uusia hamsterihankintoja ei ole nyt tarkoitus tehdä, ennen kuin väkemme harvenee... Ei ainakaan pitäisi...


31. joulukuuta 2010
Hyvää joulua ja mahtavaa uutta hamsterivuotta 2011!
Vielä ehtii mainiosti toivottaa joulua - kerkesinhän kirjoittelemaan vielä tämän vuoden puolella! Ohessa hamsulamme joulutervehdys, piirtämäni joulukuva. Se julkaistiin Poskipussissa 4/2009 johon olin ostanut joulumainoksen. Siinä onkin oikeastaan tämän vuoden ainoa raivostuttava tempaus - tämä vuoden takainen numero ei nimittäin VIELÄKÄÄN ole saavuttanut osaa Suomen Hamteriyhdistyksen jäsenistöstä...

Mutta hei, kuten mainittu - tämä oli vuoden ainoa raivostuttavuus. Niin, tässä parin vuoden takainen joulutervehdyksemme. Seimikuva absolutely not by me, hamsterimuokkaus sen sijaan kyllä. Tosiaan, vuosi 2010 on ollut perin juurin erinomainen. Meillä on syntynyt kolme upeaa poikuetta, joista kahdessa kahdeksan ja yhdessä viisi poikasta. Näyttelymenestystä on tullut, ja hamsulan pääluku on kasvanut vuoden takaisesta viidestä (!) viiteentoista (!). Ostoksia tuli tehtyä; Sakkeus, Noomi ja Amadia sekä ihanat robotytöt. Loput viisi uutuutta olivatkin omia kasvattejani. Vain kaksi hamsteria poistui keskuudestamme tänä vuonna, Debora ja Nippanappa. Ensi vuonna joukkomme varmastiin harvenee vanhemmasta päästä. Vuoden hienoimpiin uutisiin kuuluu myös Christinan Crystal's-kasvattajanimi. Niin - uusia ihmisiä on tavattu, uusia hamstereita saatu, näyttelyissä on kuljettu ja menestyttykin. Vastoinkäymisiäkin on ollut, mutta pääasiassa hauskaa! Meillä on syntynyt hienoja poikasia, ja mistä erityisesti iloitsen on, että useat kasvattini ovat päässeet eri kasvattajien luokse, ja loput ovat päässeet ilahduttamaan lemmikki- ja näyttelykoteihin.

Joulunaika on ollut (ja on edelleenkin) tosi ihanaa. Hamsterit ja minä olemme syöneet hyvin ja voimme varmaankin paksusti ja hyvin. Ihanainen Tarinan Amadia on kotiutunut meille hyvin - se on erittäin kiltti ja hyväluonteinen ja aivan älyttömän ihana söpöläinen. Se on myös saanut mahtavasti massaa ja kivaa väriä. Luulenpa, että siitäkin on tulossa aikamoinen tytteli! Syyspoikueiden viimeiset kolme eläintä, As They Sleep, Valveking ja Thunderverb läksivät Äänekoskella sijaitsevan mainion eläinkaupan, HissunKissun nimeltään, kautta uusiin koteihinsa. Jees! Poikassuunnitelmia on tässä paljon värkkäilty, ja jo aloiteltukin; puolisentoista viikkoa sitten yhdistin Jedidja Calliston ja As We Weptin*. Jos sieltä tulee lapsoisia, niin odottaisin niiden olevan varsin kauniita ainakin päiltään ja tyypeiltään. :)

Saapa nähdä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Varmasti hienoja eläimiä ja muuta mukavaa. Väsäilen tässä yhtä anomusta ja sen liitteitä... Kun se nimikin tässä yksi ilta pomppasi mieleen...

Vielä siis: oikein hyvää joulunjatkoa kaikille ja siunausta tulevaan vuoteen!

Uusia haasteita odotellen,
Karoliina & Mahtihamsut

8. joulukuuta 2010
Päästiin palkinnoille!
Terveppä teille, pienokaiset! Vuorossa olisi sitten Espoon näyttelykuulumisia. Olihan siinä päivä! Sunnuntaiaamuna kello 05.45 otettiin Muuramesta suunta kohti Espoota Christinan, Samun ja aikamoisen hamsterilauman kanssa. Aikainen herätys kyllä virkisti mukavasti muistia siitä, miksi Pet Expo 09:n jälkeen tuli vannottua, ettei enää ikinä Helsingin tienoille näyttelyyn... Mutta Luojan kiitos tuli lähdettyä! Matkatkin meni tosi hyvin, Helsingissäkin saatiin sightseeing tour oikein kahteen kertaan! ;D

Näyttelypäivästähän sukeutui hieno. Oli tosi kiva nähdä vanhoja tuttuja ja jutella, kerrankin kiireettä. Mukana näyttelytohinoissa meiltä oli enemmän tuo nuorisopuoli - Rockerverb, As I Lay Dying, As We Wept, Jedidja Callisto sekä näyttelydebytantti Crystal's Theraphosa Blondi. Aildin ja Assin kaksi siskoa olivat mukana myynnissä, ja toinen tyttö, As Daylight Dies, muuttikin Maijulle. Kiva juttu! Samoin Rokkarin veli Rect-O-Verb lähti Arjalle Tarinan-talvikkoporukkaan, ja vaihdossa meille tul normaalinaaras Tarinan Amadia. Kilvan haukuimme kasvattejamme toisillemme, vaikka loppujen lopuksi molemmat varmaan ovat aivan kelpo yksilöitä. :D Amadialla on tosi mahtava suku, isälinja mukava ruotsalais-englantilainen, joten saatiin ihan vierasta vertakin taloon. Tyttönen on myöskin luonteeltaan aivan mainio, ihastuttavan rauhallinen ja kiltti tapaus!

No entäpä se näyttelymenestys? Juups. Kävi sitten niin, että As I Lay Dying sai Kunniamaininnan tyypistä ja As We Wept yleisvaikutelmasta. Assin, tai Weptin, arvosana oli Erinomainen, ja niinpä se sijoittui S5:ksi ja sai SERTin! JIIIIAAAAAAAAAA!!!!! Siitä onkin kohtuuttoman kauan, kun kasvattini on saanut sertiä. Ehkä nyt olisi tuuli jo kääntymässä? Arja vitsailikin, että mitäköhän siinä meidän autossa oikein oli, jolla tänne tultiin - sijat S2-S5 sekä parhaan nuoren ja parhaan veteraanin tittelit tulivat meidän autoon. :D Christinallakin oli siis muikea päivä. S2 oli Noomin veikka Smithi. Noomi oli T, Rokkari H, Jedidja H sekä Aild H L1-maininnalla. Noomia lukuun ottamatta kaikki saivat tosi hyviä arvosteluita ja nuorukaisia pidettiin lupaavina, joten puuttuvat L1:set eivät missään nimessä harmita. Jedillä L1 jäi uupumaan ulkonevien silmien takia, muuten pojua kehuttiin - fair enough. Noomin T:nkin ymmärrän - upea väri mutta huono tyyppi. Mutta Noomipa on jo osoittanut, mitä se voi saada jalostuksessa aikaan. ;)

Toisin sanoen olen nyt todella innoissani As We Weptin* puolesta. Miettii nyt - vasta kolmekuinen, ja vielä naaras! Pitkästä aikaa vaikuttaa varsin valoisalta. Nyt onkin käynnissä ankara jalostussuunnitelmien tekeminen - niin, ja sen kasvattajanimen keksiminen.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!


27. marraskuuta 2010
Poikasia myytävänä
Yeah, kaikenlaista on kerinnyt tapahtua loka-marraskuussa! Niin paljon, että hamsulamme on äärimmillään täynnä ja uudet poikaset jo suunnitelmissa, mutta kaikki seisoo, sillä poikueista pitäisi saada vielä loput myytyä. Tänä syksynä taitavat talvikot olla epämuodikkaita lemmikkejä? Frustraatiota ei yhtään helpottanut, kun satuin vahingossa lukemaan tältä uutissivultani vuoden takaisia kuulumisia, joissa laskeskelin, että Inkerin ja Naatanin olisi pitänyt saada kolmen sijaan ainakin seitsemän poikasta, jotta kysyntä olisi saatu tyydytettyä. Nyt niitä poikasia olisi! :D

Mutta aloitetaanpas alusta. Niin kuin edelliskerralla, nytkin päivitän juuri silloin, kun mun pitäisi lukea tenttiin. Tällä kertaa tilastotiedettä. Hehheh, hohhoijaa. Christinallehan sitten myönnettiin 10.10.2010 kasvattajanimi, onneksi olkoon, onnea, menestystä ja siunausta kasvatustyölle! Toivottavasti me seurataan pian perässä. Niinpä moni meidänkin asukki sai nimeensä etuliitteen Crystal's. Crystal's Theraphosa Blondin aka Noomin poikueessa oli siis 5n/3u ja niistä vielä kaksi/kolme naarasta vapaana. Kaksi kautta kolme sen takia, että hätätilanteessa voin yhden naaraan itselläni pitää. On niin upean tyyppisiä tummia tyttöjä että melkein tekisi mieli. Lapsista tuli siis A(s)-poikue, joka aloittaa aakkoslinjan. Nimet ovat lähinnä bändejä ja biisejä, ja onnistuivat mielestäni hienosti (kolme ensimmäistä uroksia, loput naaraita):

As I Lay Dying (kotiin)
As Cities Burn
As Blood Runs Black
As If
As Divine Grace
As We Wept *VAPAA*
As Daylight Dies *VAPAA*
As They Sleep *VAPAA*

Jos jonkun pitää vielä kotiin jäädä, niin sitten kaiketi muhkea naaras As We Wept. Aivan mielettömän ihania ja kauniita lapsia, samoin kuin nuo toisetkin poikaset. Tirzah Eso-Chariksen poikueessa oli viisi normaalia poikasta, jotka kaikki ovat uroksia! Niiden nimiteemaksi tuli Vahvistinpoikue II, jatkoksi isukki Ashdownille, joka oli yksi kolmesta Vahveronaperosta itsekin. Tällä kertaa liikutaan kalliimmassa sarjassa, sillä poikasten nimet ovat kaikki Mesan, Orangen ja Peaveyn laadukkaita vahvistinmalleja. :)

Rockerverb (kotiin)
Rect-O-Verb
Thunderverb *VAPAA*
Roadking
Valveking *VAPAA*

Pikkuhiljaa noita on siis kuljeteltu uusiin koteihinsa. Olen tavannut tosi mukavia ihmisiä niiden kautta :). Sittenpä muita uutisia: meille on tullut roborovskeja! Marraskuun 9. päivä Christinalta meille muutti kaksi tosi ihanaa roborovskinaarasta, mainiosti nimetyt normaalit Psychosocial ja Gehenna. Pääsin itse jopa vaikuttamaan nimiin :). Siksipä oheistin tuohon kuvan toisesta siskosta, vaikka olisi mulla ollut tosi hienoja kuvia poikasistakin. Niitä löytyy Myytävät-sivulta. Tytöt ovat robomaisen vilkkaita ja ujoja otuksia, mutta hyvin silti ollaan käsittelystä suoriuduttu. Itse asiassa tykkään niistä hirveästi, varsinkin niiden snautserimaisista "partakarvoista". Ne ovat hamsulan ainoita asukkeja, jotka eivät aiheuta emännälleen harmaita hiuksia. Muut tappelevat, riehuvat tai eivät mene kaupaksi, mutta popotit vaan ovat :D.

Arska se sitten täytti kaksi vuotta marraskuun kuudes päivä. Syntymäpäiväksi yhdistin sen Vernan kanssa veteraanipariksi, ja suureksi ilokseni nekin tulivat hyvin toimeen - aina tähän viikkoon saakka. Verna päätti sitten turvautua perheväkivaltaan, mutta Arska se on sellainen tervaskanto, että siinä henki pihisee arista naarmusta huolimatta. Olisin tietysti halunnut pitää ne yhdessä kun nyt on joka paikka jo täynnä, mutta minkäs teet. Joskus toivoisi, että nuo ymmärtäisivät järkipuhetta :D. Ulla ja Atton asuvat edelleen hyvin yhdessä, Luojan kiitos! Kaiken huippuna Sakkeus alkoi mättää toissapäivänä sen asuinkumppaneita, eli poikaansa AILDia ja Vahveronaperoita. Sakkeus sai muuttaa eläkepäiville Inkerin kanssa, täytyy nyt kovasti toivoa että ne sietävät toisiaan jatkossakin! Sakkeus, Verna ja Atton kaikki täyttivät tässä lähiaikoina sen vuoden. Inkeri ja Ulla ovat Arskan kanssa sitä veteraaniryhmää, leidit ovat nyt vuoden ja seitsemän kuukautta. Jedidja, Tirzah ja Noomi ovat seitsenkuisia. Tirzah on nyt osansa tehnyt, mutta Noomista haaveilen vielä toisia poikasia. Jollei Noomi, niin sitten tytär As We Wept. Grand Galasta meille olisi tulossa vaihdossa Rectoverbiin erisukuinen tytteli Arjalta. Poikashaaveita siis olisi, mutta ei tilaa niiden toteuttamiseen! :D. Suunnitelmat ajoittuvat siis ensi vuodelle.

Siinäpä se sitten suunnilleen! Grand Galaan Espooseen ollaan menossa tämän nuoremman väen kanssa 5.12. Nyt on sitten iki-ihana joulunodotus käsillä! Jeah!

Joulutervyysin
Karoliina ja Mahtihamsut


4. lokakuuta 2010
"It's been a while and a million miles since...
...I've last updated this webpage :D Noin niinkuin Maylene And The Sons Of Disasterin Listen Close -biisiä mukaillen. Ja melkein kirjaimellisesti miljoona mailia...

Ei sillä, etteikö olisi ollut, mistä päivittää, kyllä meillä tapahtumia on piisannut! Nyt onkin hyvä aika vähän kerrata menneitä, kun mun pitäisi olla lukemassa ärsyttävään matematiikan tenttiin. Ensiksikin oli 27.7. - 5.8. se upea TeenStreet-leiri Oldenburgissa. En siitä sen enempää höpäjä, sillä sanat tuskin riittäisivät tunnelmien kuvaamiseen. Tapasin useita itselleni hyvin merkittäviä ihmisiä, kasvoin uskossa, kasvoin ihmisenä, taisin vähän aikuistuakin. Istuttiin linja-autossa 17 tuntia yhteen suuntaan ja taas toiset takaisin, nukuttiin yhdessä ja ystävystyttiin. Ei voi muuta kuin kiittää ja ihmetellä Jumalan hyvyyttä ja sitä, kuinka kaikki järjestyy (alun angstista huolimatta) ja kuinka kaikelle löytyy tarkoitus. Näin se menee.

Well, enough of that. Elokuu meni vähän toipuessa. Tuli sitten oltua 29.8. Hyvinkäällä näyttelyssä ja oli kyllä ikimuistoinen päivä, mutta ei vain näyttelyn takia. Inkeri oli Paras Veteraani (mukana oli Sakkeus, Jedidja, Tirzah, Verna ja Inkeri, Noomi oli äitiyslomalla) ja kaikki muut paitsi Jedidja saivat L1:set. Jediä vähän ihmettelen... Liisa-tädin luona oli mahtava yöpyä, kiitos siitä! Hyvinkään mäkkäriltä yritin ostaa juustopirtelöä, ja muutenkin tuli juteltua vähän levottomia... Kilometrejä kertyi kuusi-seitsemänsataa. Iso kiitos Christinalle, Samulle ja Janinalle ynnä muille asianosaisille!

Syyskuussa aloitin sitten Jyväskylän yliopistossa fysiikan laitoksella. Hohhohhoo, ei tule musta kyllä fyysikkoa, mutta hauskoja tyyppejä olen tavannut, ja mikä parasta, olen päässyt opiskelemaan psykologiaa. Niin, ja latinaa! Yhden fysiikan kurssin aion taistella läpi. Sitten tulee jo varmaan levottomia luentoläppiä ikävä, vaikka se fysiikka niin ärsyttävää onkin. :D Nää, don't get me wrong - olen hyvin kiitollinen siitä, että mulla on tämä opiskelupaikka. Suunnitelmassa mennään, vaikka itse sitä on vielä vaikea nähdä!

Pahyyyys, tää menee ihan päiväkirjamaiseksi :D Anteeksi siitä! On vaan niin kiva kirjotella pitkäst'aikka ja vältellä matikkaa. Nooo, ei näitä kyl kukaa luekaan, et kirjotanpahan mitä lystään! (Vai lukeeko joku?) Ettei nyt menis vaan ihan oman elämän sepustamiseksi, niin back to business: 5.9. Theraphosa Blondi aka Noomi synnytti kahdeksan aivan ihanaa normaalipoikasta Sakkeukselle (Satu Peikoista). Molemmat ovat Christinan kasvatteja. Kotiin jää yksi uros, vapaana on vielä viisi naarasta ja yksi uros. Nättejä vauvoja! Ja nyt 3.10. kaksi kasvattiani, Ashdown ja Tirzah Eso-Charis päättivät ryhtyä perheellisiksi. Tirzahillakin on pesässään useampi ihana vauveli. Aikamoinen poikasvuosi meneillään!
Muille hamstereille kuuluu oikein hyvää. Arska on ihan älyttömän pirteä melkein kaksivuotias, juoksee pyörässään ja kiehnää ja kerjää päästä syliin. Atton ja Ulla ovat nyt onnellinen eläkeläispari. Uusia hamstereita ei nyt ole tullut, poikasia lukuun ottamatta, eikä varmaan ennen kevättä tulekaan. Tosin yhdet tamperelaisrobot mulla pyöri mielessä mutta...

Mukavaa syksyä toivotellen,
Karoliina


14. heinäkuuta 2010
Oi ihana kesä!
Tämä päivittely on kesällä vähän tällaista - kukapa sitä jaksaisi alinomaan tietokoneella istua, kun uimavedet käyvät kolmeakymmentä astetta ja päivät täyttyvät mukavasta puuhasta. No joo - lyyrinen minäni taitaa taas olla vauhdissa. Mutta eipä hamsterihuoneessa ole juuri mitään tapahtunutkaan.

Pääsykokeista selviydyttiin kunnialla, ja edessä onkin mietintävuosi fysiikan laitoksella. Vernan ja Arskan poikaset päättivät matkata maailmalle, viimeisenä perin kauniiksi kehittynyt safiiritytteli Aksa Oceana, joka kuvassakin komeilee. Se pääsi isäni kyydissä uuteen kotiinsa Tupokseen. Mahtavaa! Ryhdyin käyttämään puupohjaista kissanhiekkaa eli puupuristepellettiä hamstereiden vessanurkkauksissa, ja kas kummaa - hajut ovat lähes poistuneet, allergiaoireet samoin, ja siivousvälikin pidentynyt. På den härliga kungliga bröllopsdagen, den 19 juni, kippasin yhteen Inkerin ja Arskan eläkeläispariksi. Ne tulivat toimeen aivan ihanasti (niin kuin Vickan ja Danielkin) ja olin jättelycklig. Mutta toisena yönä Inkura päättikin antaa opetuksen Arska-paralle. LOL wut?! Maailman kiltein ja helpoin uros + maailman kiltein ja helpoin naaras = verinen tappelu? Hmm, matematiikan lait eivät päde epäloogisessa hamsterimaailmassa.

Ja siinä ne sitten olikin, hamsteritapahtumat. Enemmän olen keskittynyt nyt kavereihin ja sukulaisiin, piirtämiseen, vintageen, kotimaanmatkailuun - ja valokuvaamiseen! Meille muutti tosi upea uusi digikamera, finally! Aksankin kuva on otettu sillä. Olen ottanut muun muassa Jedidjasta, Tirzahista ja Vernasta IHANIA kuvia sillä. Saapa nähdä, koska jaksan väsätä lapsille sivut ja laittaa potretit nettiin. Hienoa jälkeä laitteella kyllä saa. Varmaan pitäisi ne sivut piakkoin tehdä, sillä Operation Next Generation pitäisi käynnistää viimeistään elokuussa. Apua, joko nyt! Vielä on kylläkin liian kuuma. Ei saisi valittaa, mutta mä olen jo ihan valmis näiden helteiden suhteen, mitään ei jaksa tehdä, muuta kuin kärrätä hamsuille kylmäkalleja helpotukseksi. Sitä paitsi olen lähdössä Saksaan Teen Street -leirille vetäjäksi ja viivyn matkalla 27.7. - 5.8., ja poikaset täytyy ajoittaa sen jälkeiselle ajalle. Leirin aikana saatte mut kiinni... no, tuskin kukaan teistä nyt edes yrittää sitä, joten meh :D

Oikein mukavaa kesää kaikille!
Karoliina

29. toukokuuta 2010
Hamstereita, kiireitä ja hamsterikiireitä
Enpä ole nyt liiemmin ehtinyt päivitellä. Uutisoin sitten enemmän, jahka pääsykokeet kesäkuun 8. päivän jälkeen ovat ohitse. Nytkin välttelen vaan lukemista ja kirjoitan tärkeimpiä päivityksiä nopeasti. Vaan viime aikoina onkin tapahtunut aika paljon! Poikaset ovat kasvaneet isoiksi (nyyh!), saaneet nimet ja löytäneet uudet omistajatkin. Tämän lisäksi meille on muuttanut kaksi uutta talvikkoakin, joista mainitsinkin viime kerralla. Mutta mennään eka noihin poikasiin.
Poikueessa oli siis kahdeksan poikasta, 4 n/4 u. Naaraista kaksi safiiria, joista toinen poikueen pahnis, ja muut kauniita normaaleja. Nimet olivat pitkän yhteistyön tulos, mutta se kannatti. Palasimme vanhaan Efrata Recidivus/Gideon Renascent -nimeämisteemaan. Urokset ovat Jedidja Callisto (kotiin), Arphaxad Kohllapse (näin vaikeaniminen poitsu piti ehdottomasti lähettää Tikkakoskelle jotta Christina saa pitää hauskaa sukutauluja kirjoitellessaan :D), Eliel Trenches ja Nahson Ascendicate (Lehtimäelle). Normaalitytöt ovat Tirzah Eso-Charis (kotiin), Mahlah Underoath (Ilmajoelle), safiiritytöt Aksa Oceana (Tupokseen) ja Naomi Morphia (myöskin Ilmajoelle). Etunimet poimittu Isosta Kirjasta, sukunimet hienoja metallibändejä.

Tikkakoskelta meille tosiaan muutti 6.5. todella ihana normaaliuros Satu Peikoista aka Sakkeus. Sakkeus on tosi komea, pärjännyt näyttelyissä ja luonteeltaan superseurallinen selälleen köllähtelijä. :D Samalla Arska lähti pidennetyn viikonlopun ajaksi astutuslainaan Christinalle. Tulevina päivänä nähdään, tärppäsikö. Arska palautui 10. päivä ja samalla meille muutti todella tumma ja tuliluontoinen talvikkotyttö Theraphosa Blondi. Pitkän miettimisen jälkeen Blondi sai lempinimen Noomi. Noomin kanssa olemme tehneet tuttavuutta, mutta tämä tyttö ei aio kesyyntyä helpolla. Nyt se on kuitenkin osoittamassa jo lauhkeutumisen merkkejä. Tyttö on todella upean näköinen myöskin, joten tuskin maltan odottaa, että pääsen käyttämään sitä jalostukseen!
Kesälle olisi yksi ehkä-poikue suunnitteilla. Heinäkuun lopussa sitten käynnistyy jo seuraavan sukupolven esiintuonti. Sitä ennen: ihanaa kevättä ja kesänodotusta kaikille ja paljon hiirenkorvia ja kuusenkerkkiä hamstereille!
Kesäisin terveisin
Karoliina

2. toukokuuta 2010
Poikashuumaa, keväthuumaa
Eilen poikasille tuli ikää jo kokonaiset kaksi viikkoa! Verna on hoivannut lapsiaan todella tunnollisesti ja nyt, kun ne alkavat jo liikkua pesän ulkopuolella, sille on ollut kova palaa antaa niiden liikkua vapaasti. Vieläkin se kantaa pienimmät pilttinsä tiukasti takaisin pesään. :)

Eilen siivosin poikasterran ja annoin niille ison dunan. Poikasia on tosiaan peräti kahdeksan, joista kaksi on safiiria. Safiireista toinen on aivan minikokoinen, se on se pahnanpohjimmainen taas, mutta todella sisukas sellainen. Normaaleissa on suuria ja vähän pienempiä, tosi kauniita lapsia. Aivan ihania on ja ihanammaksi tulevat! Nimiä jo pyöritellään kovasti. Olen miettinyt, että pitäisikö palata vanhaan "Joosua Antestor, Efrata Recidivus, Debora Schaliach" -teemaan. Toinen vaihtoehto on corepoikue...

Meille tulee Tikkakoskelta kaksi uutuutta piakkoin. Satu Peikoista -niminen normaaliuros, joka on kasvattini Washburnin tyttärentyttärenpoika, muuttaa meille, samoin normaalinaaras yhdistelmästä Linnunradan Kenguru* - Neverlasting. Yksi poikanen meiltä matkaa Tikkakoskelle, itse pidän yksi tai kaksi, ja kaksi olisi jo varattu. Poikaskyselyitä saa tehdä. :) Poikueet kautta aikain -sivu on nyt vihdoin valmis. Ainakin melkein.

Hauskaa vappua teille ja hamstereillenne!
Karoliina & vauvelit

18. huhtikuuta 2010
PoikasiapoikasiapoikasiapoikasiapoikasiaPOIKASIAAAA!!!!
Nyt on kyllä aivan uskomaton fiilis, ollut jo yli vuorokauden. Eilen, lauantaina 17. huhtikuuta kello 16-18 välisenä aikana Wish You Were Here synnytti Arkihuolesi Kaikki Heitälle suuren poikueen!!! Poikasia on pohjanläpilaskujeni mukaan varmaankin 7 tai 8! Mutta kyllä me on rukoiltukin. Arskan tapaus on ollut kuin Vanhan Testamentin Abrahamin elämä. Abraham ja Saara saivat kuin saivat lopulta lapsen, Iisakin, mutteivät hetkeäkään liian aikaisin. Jobin kirjan lukua 39 mukaillen olen kyllä jo jättänyt kaikki meidän hamsterisynnytykset ja varsinkin Vernan kallisarvoisen poikueen Jumalan käsiin. Tuossa nimenomaisessa luvussa Jumala kertoo Jobille, että hän valvoo eläintenkin synnytystuskia, joita kukaan ihminen ei pääse valvomaan. Oikea hamsterinkasvattajan psalmi! :D

Tällä hetkellä täytyy vain malttaa mieli ja antaa Vernan hoitaa pienokaisiaan - ja kyllä se hyvin hoitaakin. Verna kerkesi pyöristyä mahtavaksi päärynäksi, ja lauantaina, muutamaa tuntia ennen synnytystä, se oli ihmeen äksyllä päällä. Kukapa ei olisi, kun pitäisi ruveta synnyttämään hirveää määrää vauvoja! :D Poikasista innostuneena käytin sitten tämän päivän sivujen päivittelemiseen. Nyt Elämää ja kasvatusta hamsulassamme -sivu on viimein saanut tekstinsä. Hamstereille laitoin tooosi paljon kuvia nettiin. Ennen kaikkea kannattaa käydä katsomassa Gideonin ja Arskan sivuille laitetut otokset. :) Myös Atton, Verna ja Deborakin saivat kuvia.

Siinä se taas nähtiin - koskaan ei saa luopua toivosta. Arska sai kuin saikin jälkikasvua. Kaiken lisäksi 17.4. tuli tasan puoli vuotta täyteen siitä, kun Ulla synnytti ja pian ilmeisesti myös tappoi Arskan edelliset poikaset. Ja kaikki on kääntynyt hyväksi!

Suurella kiitollisuudella ja onnellisella mielellä teitä tervehtien ja siunaten,
Karoliina

11. huhtikuuta 2010
Hauskaa Vernan nimipäivää!
Tiesittekö muuten, että Verna-nimi tulee latinan keväistä tarkoittavasta sanasta "vernus"? No, nytpähän tiedätte. Niin että voitte ottaa tuon otsikon myös hyvän kevään tervehdyksenä.

Tämä kevät on mennyt todella nopeasti! Tuntuu, että vasta äsken olimme Jyväskylän näyttelyssä ja päivitin näyttelykuulumisia, ja nyt tajusinkin, että edellisestä päivityksestä olikin vierähtänyt jo melkein kaksi kuukautta! Poikasia meille ei VIELÄKÄÄN kuulu. Verna ei tiinehtynyt edelliskerralla. Nyt Arska ja Verna ovat asuneet kaksi viikkoa taas yhdessä ja toivontoivontoivonTOIVON ja rukoilen että sieltä tulisi nyt vauvoja. Talviturkit istuvat vain niin sitkeässä! Tarkoituksena olisi saada Arskasta lapsia Inkerin ja/tai Vernan kanssa, alkukesästä voisin laittaa Attonin Ullalle kaveriksi. Arska saattaa käydä lainassa Christinallakin. Poikaparka ei saa rauhallisia eläkepäiviä ennen kuin jälkikasvua ilmaantuu!

Suru-uutiseni on, että jouduin lopettamaan ihanan, ihanan Linnunradan Nippanapan maaliskuun 28. päivä, kun poijjalla oli ikää vasta vuosi ja viisi kuukautta. Luulin todella, että saan pitää rakkaan eläimen luonani kauemmin kuin reilun vuoden ajan. Nippanapan simän yläpuolelle ilmaantui pieni kasvain, aivan kuin isoisoäiti Raakelillakin. Runs in the family. Ja toisesta linjasta kun sain sen jo karsittua pois! Ärh. Sitten sen toisen silmän päälle kasvoi muutamassa päivässä VIELÄ isompi kasvain. Leuan altakin löytyi pikkupatti. Niinpä päästin sen kärsimyksistään raskain mielin, vaikka olisin niin kauheasti halunnut pitää kultapallon luonani. Pitkään aikaan en ole hamsterin perään niin katkerasti itkenyt kuin Nippanapan takia itkin. Mutta jälleennäkemisen toivo ja tieto siitä, että poikaparan kärsimykset olivat lopullisesti poissa, lohduttivat. Niin, ja tietenkin Naatanin ihana poika Atton ja Vetan ja UniValven lapset, Naatanin lapsenlapset!

Ja mitäs muuta. Demon Hunter julkaisi uuden, upean pitkäsoittonsa maaliskuun 9. päivä, sikäli kuin ketään teistä kiinnostaa :). Tuli vain mieleen, kun on tässä nettisivuja päivitellessä tullut kuunneltua lättyä taas kolme kertaa läpi. Päivitin yleisesti sivuja, Naatanin sivun mukaan lukien, ja laitoin vanhat hamsut -sivunkin nettiin. Sieltä löytyvät nyt Iisakin, Rebekan, Johanneksen, Jaakobiinan, Benjaminin ja Raakelin tiedot. Vielä puuttuvat Juhani, Pahnis, Abihail, Timna, Framus, Efrata ja Joosua. Huh! Hommia siis vielä riittää. Mieli tekisi uusia hamstereita. Pääsykokeisiin lukemiset ovat nyt kuitenkin etusijalla. Onneksi niiltä jää kyllä aikaa muuhunkin. Poskariin pitäisi hieman tekstiä kehittää.
Mukavaa keväänodotusta!


23. helmikuuta 2010
"Kuohkeeta purua"
Nyt takana olisi hauska näyttelypäivä Jyväskylässä. Kiitos koko porukalle - vanhoille kavereille, uusille tuttavuuksille, tuomareille ja muille näyttelyntekijöille. Itse hääräsin koko päivän ulkomuotokääpiöiden assistenttina. Kiireinen mutta mukava homma! Päivässä oli monta käännettä ja hauskaa juttua, niin kuin nyt otsikkkokin näyttää. Näin arvon herra tuomari Pyysilta kommentoi Ashdownin kuivikkeita. Noh, onneksi se ei ollut päivän ainoa positiivinen kommentti meidän eläimillemme :) Toinen hauska juttu oli, kun tuomari kommentoi erästä hamsteria näin: "Kaunis, maskuliininen tyyppi", mihin sihteeri: "Se on naaras." :DD

Meidän osaltamme näyttely meni tasaisen hyvää tasoa. Ulkomuotoluokan Arska ja Atton olivat molemmat kovatasoisessa luokassa H ja L1, mikä on mainio saavutus. Valkotakkiset Ulla ja Inkeri käväisivät kera Attonin lemmikkiluokassa. Inkeri oli T ja osasin sitä odottaakin, tytölle kun on tuota elopainoa kertynyt. Nyt pistin sen suurinpiirtein vedelle ja leivälle, mutta epäilen dieetin tehoa, kun ei se aiemminkaan ole laihtunut. Alan varmaan kouluttaa siitä agilitytalvikkoa. :D Ulla oli H ja ilmoittautumisessa tapahtuneen kämmin takia se olisi ollut paras nuori ellen olisi ollut rehellinen. XD Attonkin oli EH, se sai ruokapalkinnon "melkein EH". Olin tästä iloinen, kunnes huomasin, että ruokapussissa luki FREE SAMPLE. Voi tätä hamsukansan piheyttä! :'DD Toisin sanoen päivä oli aika hilpeä.

Yhdistin Vernan ja Arskan 15.2. joten saa nähdä miten käy. Voi että tahtoisin niin poikasia! Uusia jalostuseläimiäkin mieli tekisi. Niin, ja taas sitä kasvattajanimeä! Olen vaan niin kranttu että saapa nähdä, löydänkö nimeä, joka miellyttää minua tarpeeksi. Haluaisin jotain ei-'s-päätteistä Truefabled-hengessä ja enkkuponikasvattajien tyyliin, kuten vaikkapa Bowerwood Aquila. Sen pitäisi mieluusti henkiä vakaumustani ja rakkautani metalliin ja estetiikkaan, ja mieluusti sellainen että sopii monien nimien kanssa. Sanoinhan, että se on vaikeaa. :D

Päivitin sivuja ahkerasti ja tein Attonille ja Vernallekin sivut ja laitoin näyttelytulokset kaiken kansan nähtäville. Teen hyvin pian sivun vanhoille hamstereille sekä "Elämää ja kasvatusta hamsulassamme" -sivun.

8. helmikuuta 2010
Taas jaksaa!
Siis päivittää, elää ynnä muuta sekavaa.
Olin ajatellut päivittäväni tiheään joulun aikaan, mutta tietäähän sen, millaista se aika on. Hyvä kun hamsut kerkesi hoitaa :). Kaiken lisäksi mä olin kaikki välipäivät töissä. Huh!

Hamsteripiireissä ei ole tapahtunut juurikaan. Tai on, miten sen nyt ottaa. Rakas Debora Schaliach menehtyi 8.1.2010. Löysin sen kuolleena asumuksestaan. Kyllä vain menikin äkkiä, ei laihtunut lainkaan eikä muutenkaan näyttänyt minkäänlaista merkkiä. Ehkä vähän vaisu se oli, mutta muuten se kaatui suorilta jaloiltaan, saappaat jalassa. Vanhuuteen uskon sen kuolleen kun muutakaan en keksi. Kiitos, Debora, kaikesta. Anteeksi, Debora, kaikki. Nähdään, Debora, pian!

Poikaspiireissäkään ei ole tapahtunut mitään. Siis ei yhtään MITÄÄN. Inkeri ei tiinehtynyt, sillä onkin edelleen tosi kova talviturkki. Ihan niin kuin Ullallakin. Vernallakin vähäsen. Arskasta ja Inkeristä en ole vielä luopunut, ajatelkaa nyt, Inkerinkin emä oli yli vuotias kun Inkeri sisaruksineen syntyi... Nyt kuitenkin aion yrittää Arskaa ja Vernaa yhteen, ihan lähipäivinä. Verna on jo täysi-ikäinen mutta kaikkea muuta kuin täysikokoinen... Jyväskylään tulossa näyttely 21.2.2010, sinne siis. Lempäälään ei vaan jakseta.

Siinäpä sitä sitten olikin tarinaa tälle kertaa. Hitusen väsytää kun päivittelin niin paljon pakollisia pikkupäivityksiä :).

Terkuin
Karo ja Mahtihamsut

3. joulukuuta 2009
Hurray! JOULU TULEE!
Hiih, voisiko mukavammin mennä - olemme kokonaan parantuneet, töissä menee hyvin ja, framför allt, joulu on tulossa! Jihuu!!! Toivontuottajien Jouluradio käynnistyi jälleen viime sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina, ja sitä on tullut kuunneltua sekä töissä että kotiaskareissa. Kaiken lisäksi tänään on ollut todella kaunis kuura kaikkialla ja iltapäivällä sateli jopa hitusen lunta! Suklaajoulukalenterista sain tänään Nasun, ja paperijoulukalenterista paljastui... Kuinka sen selittäisin... Viktoriaanisiin asuihin pukeutunut perhe, joka musisoi joulukuusen juurella. :D (Jep jep, se on vanhanaikainen parempien perheiden paperijoulukalenteri!)

Viimeisistä kuulumisista on vierähtänyt muutama viikko, koska odotin, että hamsteririntamalla tapahtuisi jotain raportoitavaa... Viimein tapahtuikin; maanantaina 30.10. tein viimein päätöksen ja päästin Joosuan aka Linnunradan Valkoisen Karhun* kärsimyksistään. Vanhalla herralla oli ikää jo kahden vuoden ja kahden kuukauden verran, ja vaivoja jo vaikka muille jakaa. Mieli sillä oli kuitenkin virkeä ja kunto yleensä niin hyvä, etten siksi aiemmin tuntenut tarvetta lopettaa vanhaa ystävääni. Kaipaus on kyllä kova, mutta helpottaa, kun tietää, että Joosuapoosua sai lähteä hyvin ja on tallessa Taivaassa... Joosua oli mielettömän suurikokoinen ja komea uros, mutta ihmeellisintä siinä oli sen luonne. Yleensä talvikot ovat joko kököttäjiä tai sitten kauheita viipottajia, mutta Joosua oli juuri sopivasti siltä väliltä. Se osasi istuksia ja esittää ymmärtäväistä, kun juttelin sille asioitani, mutta se osasi myös vipeltää ympäriinsä. Saatoin ottaa sen syliini ja viedä työpöydälleni läksyjentekoseuraksi. Minä saatoin tehdä läksyjä ja katsella samalla, kun Joosua touhusi penaalini tai jonkun pahvirasian parissa... Voi sinua, Joosua!

Toinen hamsteriaiheinen reportaasini koskee Arskaa, Ullaa ja Inkeriä. Ullaa ja Arskaa olen koettanut yhdistää useaan otteeseen, mutta Ulla on ollut vähän kirppuisella päällä. Kokeilin sitten Inkerin kanssa, ja eilen pariskunta muuttikin yhteisen katon alle. Toivotaan ja rukoillaan, että nyt saisimme jouluvauvoja!!! (Milloin muulloinkaan Arkihuolesi Kaikki Heitä voisi saada jälkikasvua kuin jouluna... Inkerikin sopii hyvin kuvioon, ginger eli inkivääri on jouluinen mauste... Esimerkiksi piparit, gingerbread cookies.) Ja toivotaan myös, että poikasia tulisi Inkerin pienestä talviturkista huolimatta. Ulla ja Inkeri päättivät molemmat käydä kosmetologilla laitattamassa viimeisen muodin mukaiset valkeat kulmakarvat... Muuta ei sitten kuulukaan, Atton (Ashdown) ja Verna (Wish You Were Here) kasvavat ja komistuvat/kaunistuvat alinomaan.

Joulunodotusinnostusterveisin,
Karoliina

14. marraskuuta 2009
Influenssaa
Hamstereiden hoitaminen on hitusen hankalaa, kun koko ihmisporukka on sairaana. Eläinten on pakko pärjäillä keskenään, kun kunto ei riitä ruokkimista kummempiin hoitotoimenpiteisiin. Sitä paitsi flunssaisena pitääkin pitää pientä distanssia eläimiin, sillä flunssat voivat hyvinkin olla zoonooseja, ihmisestä eläimeen tai eläimestä ihmisee tarttuvia.

Jos sitten sanoisi jotain myös itse aiheesta, hamstereista. :) Inkerin ja Naatanin lapset (vahvistinpoikue eli vahveronaperot :D) Ashdownia lukuun ottamatta ovat jo lentäneet pesästä. Uros UniValve ja naaras Vetta muuttivat Tikkakoskelle Christinan luokse "osta yksi hamsu, saat toiset puoleen hintaan" -periaatteella... xD Kidding. Vaihdossa meille saapui ihanainen naaras yhdistelmästä Linnunradan Kulta-Into Pii - Adiena Aamunkajo. Tytteli on nimeltään kaunis, Wish You Were Here, ja kotiutunut hyvin. Sairastumiseni takia tosin käsittelyä on ollut pakko vähän vähentää, mutta parannuttuani otan ajan kyllä takaisin. Naaras on mielestäni Vernan näköinen, ja halusin antaa tuon vanhan kauniin nimen hamsterilleni. :)

Mitäs muuta? Arskaa ja Ullaa pitäisi vielä kerran kokeilla yhteen. En jaksanut sitä kuitenkaan vielä tehdä, samalla kun pitäisi siivota laatikoitakin ja se tuntuu vielä kovalta urakalta toipilaalle. Ashdown asustelee isukkinsa kanssa ja komistuu päivä päivältä. Lempinimeksi olen kaavaillut sille Star Warsista poimittua Attonia, ehkä. :D Tai sitten siitä tulee Aapo tai muuta yhtä nerokasta. Joosuan lopettamista harkitsen. Arskaa ja Ullaa tosiaan koetan vielä yhteen mutta se on sitten Ullan viimeinen kerta. Arskan ja Inkerin yhdistämistä olen joka tapauksessa suunnitellut. Jos Ullaa ei vieläkään onnista, kokeilen Arskaa ja Vernaa. Onneksi vaihtoehtoja riittää, mutta ei pitäisi olla niin vaikeaa saada yhdestä uroksesta poikasia...

Toipumisterveisin Karoliina

4. marraskuuta 2009
Jaksanpas taas päivittää
Otti ehkä hiukan hermoon, kun Ullan pesässä ei muutaman päivän kuluttua enää ollutkaan poikasia. Mulla ei siis ole aavistustakaan, mitä on tapahtunut, miksi ne ovat kuolleet vai onko Ulla tappanut ne. Meni vähän aikaa päästä sen yli. Nyt kuitenkin seuraamme, onko se tiineenä ja saamassa tuplia. Toivotaa, että olisi. Jos ei, niin koetamme ehkäpä vielä kerran ja rukoilemme, että kaikki menee hyvin. Jos kolmaskin kerta kosahtaa, niin sitten saa riittää Ullan osalta.

Inkerin lapset kasvavat vauhdilla ja kaikille on koditkin jo varattuna. Poikasten sukupuolet ovat siis kaksi urosta ja yksi naaras. Laskin juuri, että poikasia olisi pitänyt syntyä ainakin seitsemän, että kaikki halukkaat olisivat saaneet omansa. Me ei olla oltu koskaan NÄIN suosittuja, että näin paljoa olisi tarvinnut ei-oota myydä. :O

Poikasten nimeäminen olikin sitten hankalampi homma. Pyörittelin paria Haste The Dayn biisinnimeä ja lyriikkaakin, mutta eivät ne sitten kuitenkaan kolahtaneet. Oli jo tipalla, että niistä tulee "metallikeikkapoikue", mutta eivät ne oikein näyttäneet Headbangeilta, Moshpitilta tai Crowdsurferiltakaan. Eemeli osasi kuitenkin ehdottaa oikein mukavaa vahvistinteemaa ja jotenkin se kolahti, joten poikasista tuli sitten Ashdown, UniValve ja Vetta. :) Ashdown-niminen uros jää meille.

Muuta meille ei taida kuuluakaan. Vanhemmat hamsterit voivat edelleen hyvin, Joosuapoosua tosin on laihtunut ja sen kohtalo on mietinnän ja seurannan alla. Odotan innolla meille saapuvaksi Christinan hamsulasta Ullan siskon Adiena Aamunkajon hienoa tytärtä, jee!

21. lokakuuta 2009
Istumalihaksia kolottaa...
...niin kauheasti on tänään tullut tehtyä päivityksiä ja puuhailtua koneella. Ensiksi loppujen kuvien valmistelu ja lähettäminen joulu-Poskariin, sitten Inkerin poikasten kuvaamista, kuvankäsittelyä ja siirtämistä nettiin, laittamista sivuille, sivujen päivittäminen sekä Nippanapalle sivujen tekeminen. Huuuuuuuh!

Naatanin ja Inkerin poikaset kasvavat vauhdilla. Ne ovat tosi suloisia, tosin keskimäärin kolmeviikkoisia poikasia hieman pienempiä. Hiljaa hyvä tulee ;). Ihana uutinen on, että Ulrika Unisieppari synnytti 17.10 poikasia Arkihuolesi Kaikki Heitälle 18 päivän tiineyden jälkeen!!! Olin aikeissa siivoilla vähän lootaa ja ottaa Arskan poia, niin Ullapa olikin ehättänyt synnyttää! Tulivat kyllä ihan yllättäen. Saa nähdä, onko tuplat tulossa. Otin Arskan sitten kuitenkin pois, se olisi vain häirinnyt pesimärauhaa. Ulla vaikutti jotenkin pettyneeltä :/ Tutkin pesän, poikasia oli tuolloin neljä, mutta saa nähdä, montako mönkii ulos. Pariin päivään ei ole kuulunut piipitystä ja siksi olo on aika hermostunut, mutta turhaahan se on. Inkerinkin lapset olivat ensi päivinä hyvin hiljaisia. Mulla on aina tapana hermoilla, mitä tulee poikasten syntymiseen ja selviytymiseen :). Mutta ihanaa, että saatiin lisää vauvoja, Ullakin viimein!

Muuta ei sitten kuulukaan, joulua odotellaan ;D. Nyt olen ihan joulufiiliksissä kun tuli kirjoiteltua joulu-Poskariin. Christinankin vauvat kasvavat vauhdilla ja sieltä pitäisi olla yksi pikkuinen tyttönen tulossa meille, jee!

Okei, mutta nyt kramppaa kädet ja selkä ja hartiat ja ranteet ja jalat, joten pitänee lopettaa. Soon moro!

30. syyskuuta 2009
Jippiijaijei! Jaa-hu-hu-hu-huu!
Arvaattekin varmaan, minkä sortin uutisia tällä kertaa. Meillä on poikasia!!!

Edellisistä onkin vierähtänyt muutama hetkinen, Joululaulupoikue (Arska ja Maonika) oli edellinen poikueemme ja se syntyi viime marraskuussa... Tänään iltapäivällä Inkeri eli Susa-Erma's Ginger synnytti Naatanille eli Linnunradan Nippanapalle pesueen. Jouduin lähtemään kaupungille asioille, ja tietysti juuri silloin syntyivät poikaset... Jo aamulla olivat Eemeli ja äiti huomanneet, että Inkeri on kauhean aktiivinen ja vain juoksee pyörässään. Itsekin saman huomasin ja tuossa kymmenen aikaan ihmettelin. Se kaiveli puruissa, järsi pahvilaatikoita ja riehui kuin mikäkin. Aavistelin poikasten tulon olevan lähellä, ja hieman huolestuin, kun mietin, aikooko Inkeri rauhoittua synnyttämään ollenkaan.

Iltapäivällä puoli kolmen aikaan kotiutuessani menin saman tien tutkimaan Inkeriä. Säikähdin kovasti, kun näin juoksupyörässä verta ja toinen Inkun pahvilaatikoista (ei se asuinloota) oli myös verinen. Pelkäsin tietysti, että jotain on sattunut, joten ei kun hamsterilaatikon kansiauki ja sitten Inkerin omakotiteelaatikon kattoa raottamaan. Ja sirisevän emon altahan erottui ainakin kaksi tai kolme suurta, sätkivää poikasta! Oi onnen päivää, äitin kanssa siinä ei meinattu nahoissamme pysyä. Sitten vaan toivomaan ja rukoilemaan, ettei Inkeri-kulta säikähtänyt yllätysvierailustani ja syönyt poikasiaan... Mutta pelko lienee turha, sillä pesästä on jo kuulunut pontevaa piipitystä <3.

Kaikki tämä kävi varsin yllättäen, Inkerin ja Naatanin yhdistämisestähän tuli kolme viikkoa täyteen jo reilu viikko sitten. Hiukkasen olin jo luopunut toivosta, kun sitten yhtäkkiä Inkeri alkoi lihoa aivan ennennäkemättömiin mittoihin. Ei ollut epäilystäkään, etteikö siellä olisi ollut masuasukki tai pari... Hauska yhteensattuma sekin, että Inkeri ja Naatan yhdistettiin syyskuun 1. päivä ja poikaset syntyivät syskuun viimeinen päivä :D.

Niin, ja onhan meillä lisää hyviä uutisia! Eilen (29. päivä) onnistui Ullan (Ulrika Unisieppari) ja Arskan (Arkihuolesi Kaikki Heitä) uudelleenyhdistäminen aivan loistavasti! Kaikki meni aivan nappiin ja luulenpa, että lisää vauvoja on tulossa! Pakko sanoa, että kyllä tämä tuntuu ihanalta pitkän poikasettoman kauden ja parin takaiskun jälkeen...!

Tasapuolisuuden nimissä lienee hyvä sepustaa jotain myös muista kuin jalostuseläimistä. Tämä veteraanien ryhmä on meillä kutistunut kahteen eläimeen... Joosua (LR Valkoinen Karhu) täytti 13.9. kunniakkaat kaksi vuotta. Tämä vanha herrasmies on yhä pirteässä ja iloisessa kunnossa, vaikka toisessa tassussa onkin se ikävä kasvain. Menoa se ei tunnu haittaavan mutta seurannan alla se on. Tyttärensä Debora (Schaliach) juhlii puolitoistavuotissynttäreitään reilun viikon päästä. Debora on kaikeksi onneksi pysynyt todella hyvässä kunnossa, ja koska se ei koskaan ollut kauhean iso ja pyöreä (pikemminkin lihaksikas), ei se ole menettänyt myöskään painoaan. Debora on siis hyvin säilynyt tyylikäs leidi :). Ainoa tapahtunut muutos on, että se on nyt kesyyntynyt. Se on varmaan ajatellut, ettei sen ikäisten rouvien ole enää sopivaa juosta kiljuen karkuun :D. Vihdoin on tämäkin päivä koittanut, että arasta Debistä on viimein tullut sylivauva!

Pitäisi nyt kyllä alkaa laitella Inkerin ja Naatanin ja Arskan ja Ullan sukuja nettiin. Jospa jo tänään intaantuisin...?

Poikasinnostusterkuin,
Karoliina

4. syyskuuta 2009
Good news, bad news
Kummat haluatte ensiksi, hyvät vai huonot? No, minä tykkään ottaa eka ne huonot. Niitä on kaksi: Ensimmäinen on, että viime viikonloppuna Ulrika Unisieppari synnytti ilmeisesti kuolleet poikaset. Toinen, että Efrata Recidivus lähti takaisin Kotiin vanhempiensa ja poikansa Gideonin luokse eilen eli 3.9.2009..

Annan Ullan levätä hetken aikaa ennen kuin yhdistän sen uudelleen Arskan kanssa. Kokeilin niitä nimittäin tässä parina iltana ja Ulla ei oikein tykännyt, joten ajattelin, että se saattaa kaivata huilausta. Eihän tässä mitään hengenhätää ole. Ja Efrata meni ihan hetkessä. Se oli normaali itsensä toissapäivään saakka. Huomasin 2. päivän iltana, että se oli valuttanut tosi kovasti verta edellisenä yönä. Verta valui joko virtsa-aukosta tai emättimestä tai molemmista. Pelkäsin pahinta, mutta ensiapuna annoin antibioottia, jospa kyseessä olisi ollut virtsatie- tai kohtutulehdus. Seuraavana päivänä se kuitenkin löytyi kuolleena. Tulehdus oli siis kova tai sitten sillä oli sisäinen kasvain tai vastaava, joka suoraan sanottuna räjähti. Efrata oli kyllä kanssa yks persoona, ja kova ikävähän sitä tuli, kun noin yllättäen piti lähteä. Mutta nytpähän se saa hillua taivaallisilla pähkinämailla ja kokeilla hampaitaan vaikkapa Pyhän Pietarin sormiin, mun sormien sijaan :´D. Hilarious.

Ja sitten niihin hyviin uutisiin! Yhdistin tiistaina eli 1.9. Linnunradan Nippanapan ja Susa-Erma's Gingerin. Naatan ja Inkeri ovat eläneet hyvin sopuisasti sittemmisin :). Toivotaan, että saadaan ihania poikasia!

Sateesta iloisin syysterkuin
Karoliina ja Mahtihamsut

21. elokuuta 2009
Odotusta
Gideonin kuolemasta aletaan olla toipuneita - pakkohan se on, kun uusi elämä tekee tuloaan! Eilen iltana erotin nuorenparin, Arska joutui siis muuttamaan pois niiden yhteisestä kämpästä. Ja mikä hassuinta, Ulla vaikutti hyvinkin huolestuneelta siippansa häviämisestä. Tuntuu aina kurjalta erottaa hyvin toimeentuleva pariskunta, mutta tuplat on aina raskas taaka emolle. Ulla on mielestäni kovasti pieniin päin. Masu pullottaa jo kovasti, pesää rakennetaan ja ruokaa syödään. Arskalla ja Ullalla meni niin kuin odottavilla pareilla aina - oli vaikea sanoa kumpi saa poikasia kun molemmat pyöristyvät päivä päivältä :D Näinhän se menee ihmisilläkin! Mutta on kyllä mahtavaa jos saadaan poikasia... Ei pitäisi vielä innostua liikaa mutta minkäs teet! Ei nyt sentään nimiä ole vielä sovittu mutta melkein...

19. elokuuta 2009
Voi Gideon!!
Oheinen huudahdus kuului heinäkuussa vantaalaisen Vero Modan naapurisovituskopista, kun itse kokeilin mukavia kesähousuja. "Gideon" korvasi pahukset, Venäjät ja vakavammatkin manaukset mukavan kepeästi. Tämä huudahdus sai kuitenkin uuden sisällön maanantaina 17. elokuuta, kun joukkomme harveni yllättävästä suunnasta. Gideon Renascent menehtyi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ja pakko on myöntää, että menetys oli suuri. Gideon ei loistanut näyttelyissä, mutta näyttelymenestys onkin niin kaukana eläimen oikeasta arvosta. Jään kovasti kaipaamaan köllöttelevän kesyä, gideonmaisella ilmeellä napottavaa suurikokoista hamsteriherraa. Onneksi pojalla on sekä siskonlapsia että omiakin, jotta terkkuja vaan Washburnille, Warwickille, Rickenbackerille, ESPille ja Epiphonelle... Framushan menikin jo edeltä käsin odottelemaan vanhempiaan.

Gideonin kanssa kävi niin, että sen kunto huononi todella lyhyessä ajassa. Sain sille antibioottia, kun arvelin, että se auttaisi alituisesti vuotavaan pattiin. Antibioottia syötiin viikonlopun yli ihan hyvillä mielin ilman ongelmia. Muistaakseni maanantaina eli 10. päivä Gideon alkoi hangoitella lääkettä vastaan. Samaan aikaan patti sen vatsassa vuoti melkoisen runsaasti. Tiistaina havaitsin, ettei se enää juuri syönyt ja muutenkin se vaikutti kovin väsyneeltä. Pistin sen hekkukuurille, jolloin pullapappamme sai lempinimensä mukaisesti monenlaista erityishyvää syötävää. Paria pientä poikkeusta lukuun ottamatta ruoka ei kuitenkaan maistunut.

Gideon tuntui vanhenevan, kuihtuvan silmissä. Se myöskin reagoi huolestuttavan voimakkaasti antibioottiin. Joko se todella inhosi sitä tai sitten lääke ei soveltunut sille alkuunkaan. Totuutta ei tiedä kukaan, mutta veikkaisin jotain yliherkkyyttä tai vastaavaa. Lopulta Gideon oli aivan liian väsynyt syömään, peseytymään, kävelemään tai edes avaamaan silmiään. Se saattoi raahautua ruokakupille ja jäädä sitten voipuneena lepäämään. Hetken levättyään se ehkä maistoi jotain. Sitten sen oli taas levättävä ja jos se jaksoi, se siirtyi kupilta vähän syrjään ja jäi siihen nukkumaan. Kaikki tapahtui parin päivän sisällä, ja minulta meni hetki edes tajuta, mitä oli tapahtumassa. Sunnuntaina tein lopettamispäätöksen, mutta lykkäsin ikävää toteuttamista seuraavaan päivään. Tuntui väärältä lopettaa vuoden ja neljän kuukauden ikäinen eläin, joka vain puolitoista viikkoa aikaisemmin oli ilakoinut tavalliseen tapaansa ympäri asumustaan.

Eipähän tarvinnut lopettaa Gideonia. Maanantaina 17.8. löysin sen nimittäin kuolleena. Se oli käpertynyt kerälle nukkumaan samaan asentoon, jossa se aina nukkui. Silmät kiinni, etukäpälät ristissä, viikset viisaasti vipottaen. Laihtumisesta huolimatta Gideon oli yhä iso ja melko massava. Isäänsä tullut. Eihän siinä voinut muuta kuin itkeä. Kyllähän meiltä on tänäkin vuonna kuollut jo neljä eläintä, kaksi piti lopettaa, mutta Gideonin tapaus oli todella murheellinen... Tätäkin kirjoittaessani näen silmieni edessä Gideonin veitikkamaisen ilmeen. Taidan laittaakin pian kuvia Gideonista, sillä on niissä sen oma ilme :) Gideon oli niin kiltti ja niin kesy, etten minä varmaan olisi ansainnut niin kilttiä eläintä. Sen kuolema oli tuskaisa, mutta nyt on jo helpompi olla, sillä Gideonilla on viimein kaikki hyvin. Gideon aseteltiin hienoon hajuvesipullon rasiaan. Kaivoin sille kuopan kivasta paikasta, oman pojan vierestä ja hautasin kukkien kanssa. Olo oli raskas mutta hitusen helpottunutkin.
Tästä tuli tällainen hautakirjoitus, mutta Gideon ansaitsi sen!

Rakasta Gideon Renascentia kovasti kaivaten, kaikesta kiittäen (ja anteeksi pyytäen), jälleennäkemistä innolla odottaen,
Karoliina, Gideonin vanhemmat Joosua Antestor (Linnunradan Valkoinen Karhu*) ja Efrata Recidivus, sisko Debora Schaliach, siskonpoika Arska (Arkihuolesi Kaikki Heitä), serkku Naatan (Linnunradan Nippanappa) sekä nuorikot Ulrika Unisieppari ja Inkeri (Susa-Erma's Ginger)

7. elokuuta 2009
Q-lumisia kesäisiä
Hihi, kesä ei taida olla kaikkein parhainta ja ahkerinta päivitysaikaa :D. Ihmekös tuo, kun luonto on täydessä kukassa ja mökkijärven lämpötilakin on 23 astetta...

Edellisen päivityksen jälkeen on yksi hamsteri ehättänyt poistua joukostamme ja uusi on sijaan tullut. Tai no, sijaan ja sijaan, kun ei Juhani-kultaa kukaan voi korvata... Noo, enivei, näyttelykin on käyty läpi ja häitäkin vietetty... Siis hamstereiden, tietysti. Mitä te oikein kuvittelitte?

Kerrottavaa ei siis onneksi ole patoutunut aivan kauheasti, mutta paras kuitenkin aloittaa nyt. Heinäkuun 9. päivä rakas vanha sertisankarimme, vaarini nimikkokaima Juhani oli nukkunut pois. Ikäähän kultapoijjallamme oli vaatimattomat 13 päivää vaille 3 vuotta... Aikamoinen ikämies! Juhani oli silmien pienoista oireilua lukuun ottamatta hyväkuntoinen ja pirtsakka loppuun saakka. Ihanaa oli, että se sai nukahtaa omaan kotiinsa. Jäin kyllä kovasti kaipaamaan Juhania - upean ulkomuotonsa lisäksi (sehän sai vuoden ikäisenä sertin ja ERIn ja oli talvikoiden S2, ja 19-kuisenakin se oli vielä EH ja Paras Veteraani) sen luonne oli todella ihana.
Ja tietysti asiassa mietitytti sekin, että pian Juhanin kuoleman jälkeen tuli vuosi täyteen oman Juhani-vaarini kuolemasta. Juhani sai nimensä, koska juuri sen syntymän aikoihin vaarillani todettiin haimasyöpä. Vaarikin kuitenkin iloitsi suuresti Juhanin menestyksestä :). Juhani antoi meille paljon iloa ja saattoi meidät myös pienen menestyksen makuun. Se kerkesi menettää koko perheensä, kun sen ihana Talvikki-puoliso menehtyi synnytykseen melkein kaksi vuotta sitten. Juhani sai kuitenkin Opiumin kanssa hienon poikueen, ja sen jälkeläiset ovat tehneet minun nimeäni tunnetuiksi monien muiden kasvattajien keskuudessa. Juhanin nimi vilahtelee monissa sukutauluissa.
Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että Juhani pääsi vihdoin rakkaan Talvikkinsa luokse <3

Jäimme kaikki kovasti kaipaamaan Juhania, mutta sen kuolema ei ollut mikään maansuru vaan faktahan on, että "Life is a path, death - a destination". Heinäkuu jatkui siten iloisissa merkeissä. Poskari ilmestyi vihdoin, minä liityin Poskipussin tekijäjoukkoon ja autoin kokoamaankin uuteen numeroon materiaalia. Omiakin tekstejä julkaistiin ja julkaistaan. Heinäkuun lopulla aloimme Tiinan kanssa valmistautua 2.8. Tampereen Hervannassa pidettyyn näyttelyyn. Valmistelua oli riittämiin, sillä hamsterit tarvitsivat kuumien kelien takia hieman erikoisjärjestelyitä. Hienosti kuitenkin selvisimme, ja kyllä kannattikin lähteä - näyttelypäivä oli todella onnistunut ja mukava. Hamsterit saivat aika hyvät arvostelut. Kaikki kolme mukanaolijaa eli Arska, Ulla ja Naatan aka Nippanappa olivat H ja saivat L-ykköset! Aivan mahtavaa... Ja sen lisäksi Arska sai kauniista päästään kunniamaininnan :). Näyttelystä meille suunnitelmien mukaisesti muutti tosi ihana, kaunis ja kiltti norminaaras Susa-Erma's Ginger eli Inkeri (Christina keksi lempinimen :D). Totuttelemme toisiimme hetken ja pian vietämme varmaankin Naatanin ja Inkerin häitä :). Kiitokset vielä mukavasta näyttelypäivästä kaikille asianosaisille ja etenkin Tiinalle seurasta ja muustakin :).

Häistä puheen ollen eilisen puolella eli 6.8. (niin siis kun nyt kello on jo reippahasti yli puolen yön...) vietimme Arskan ja Ullan häiät. Yhdistin ne jo tiistaina, mutta silloin Ulla oli hitusen yliherkällä päällä eikä Arska-raukka osannut oikein näyttää tytölleen kaapin paikkaa... Tänään (tai siis eilen) kaikki oli kuitenkin toisin, ja suuremmitta mukinoitta nuoripari sopeutui yhteiseloon :) Ihanaa, saadaan pitkästä aikaa poikasia!! Safiiri-isoisien takia myös ensimmäiset safiiripoikasemme saattavat nyt syntyä. Kauniita normaalipoikasia nyt ensisijaisesti kuitenkin odotellaan. Seuraillaan rakkaustarinan kulkua ja infotaan teitäkin.

Sittenpä muiden hamstereiden kuulumisia ja inventaariota: hamstereita meillä on nyt kaikkiaan 8. Uroksia on 5 ja naaraita 3. Jalostuskäytössä on 4 eläintä, siis 2 naarasta ja 2 urosta. Veteraanijoukkoa meillä edustavat tätä nykyä Joosua Antestor (Linnunradan Valkoinen Karhu*, 1 v 11 kk), Efrata Recidivus (1 v 9 kk) sekä edellisten lapset Gideon Renascent ( 1 v 4 kk) ja Debora Schaliach (1 v 4 kk). Joosua on iloinen, supersosiaalinen, pirteä papparainen, jonka toiseen etutassuun on valitettavasti iskenyt jokin kasvaimentapainen mollukka. Patti ei onneksi ole menoa haitannut. Efrata on joko todella reviiritietoinen tai sitten sillä on "ongelmia"... Se nimittäin iskee kiinni mihin tahansa esineeseen tai käteeen, jonka sen asumukseen työntää. Nopeasti se kuitenkin lopettaa esim. hanskan kurittamisen, kun se tunnistaa raatelunsa kohteen. Outo käytös voisi viitata johonkin sairauteen. Gideonille taas ilmaantui pehmeä rasvapatti, joka nyt äskettäin puhkesi. Olisiko poika suorittanut itselleen kirurgisen toimenpiteen... Patti ei kuitenkaan ole lakannut tihkuttamasta verta/visvaa, joten nyt Unca Gideon joutuu antibioottikuurille. Debora on ainoa, joka on toistaiseksi säästynyt vaikeuksilta. Kapeanmallinen ja ujonsorttinen typykkä on kuitenkin säilyttänyt upean värinsä :).

Niin, ja Yahoo! on nyt ilmoittanut, että 26. lokakuuta se aikoo lakkauttaa GeoCitiesin. Tämän jälkeen kaikki Geolla olleet sivut poistuvat Internetistä. Mun ei auta muu kuin alkaa opetella FTP client -ohjelmaa... Piakkoin. Innostuin tässä päivänä eräänä etsimään muistikorteilta kaikki vanhat ja uudet hamsterikuvat, jee! Aarteita löytyikin, ja teki heti mieli rynnätä värkkäämään kaikille hamstereille omat sivut. Muistin kuitenkin, että Geotahan ollaan poistamassa syksyllä... Mä joudun siis suuntaamaan kaiken koodaustarmoni sitten sivujen siirtämiseen toiseen paikkaan ja vasta sitten kannattaa alkaa tehdä uusia sivuja... Iloksenne kuitenkin sain viimein ladattua pari kuvaa hamsterihyllystämme. Hamsulamme näyttää nykyään siis tältä! Kuvassa näkyyy, että ylähyllyllä kököttää jotain epämääräistä. Se on meidän koristemaskottimme Mahtihiiri.

26. kesäkuuta 2009
An update (at last and at least)!!!
Huh! Todellakin oli jo aika päivittää. Kaikenlaista kiirettä ja sitten suoranaista koodaushaluttomuutta on ilmennyt. Ääkkösongelma ratkesi onneksi, mutta se hieman söi päivityshalukkuutta ja -jaksoa. Lisäksi tässä on ollut pääsykokeita ja tietysti ihanan lämpimiä kesäpäiviä ja -öitä, jotka eivät myöskään ole parasta mahdollista päivitysaikaa :) Tänäänkin on kauhean kuuma, mutta aina ei jaksa paahtua auringossa.

Tälle uutisoinnille onkin sitten kasaantunut toooooooooooooooooosi paljon kerrottavaa. Mistä ihmeestä aloittaisin? No, parasta edetä kronologisesti. Palataanpa ajassa siis taaksepäin, maaliskuun viimeiseen sunnuntaihin eli 29. päivään. Tuona iltana päätimme lopettaa pitkäaikaiset ystävämme, Aasenatin eli Pahnanpohjimmaisen sekä siskonsa Abihailin. Molemmat ovat jo pitkään olleet laihassa kunnossa mutta muuten hyvinvoivia. Nyt vanhuudenvaivat kävivät kuitenkin niin ylivoimaisiksi, että ainoa oikea ratkaisu oli lopettaa rollaattorisiskokset. Muistelen mummojamme suurella rakkaudella - harvoin tapaa niin persoonallisia, kauniita, kilttejä ja suorastaan huumorintajuisia hamstereita! Tuhannet kiitokset yhteisistä kahdesta vuodesta ja kahdeksasta kuukaudestamme.

Seuraava uutisoinnin aihe löytyy sitten toukokuun alusta. Hamsterit ovat asuneet meillä tähän asti melko "lemmikimäisesti" olohuoneessa isoissa häkeissä ja terraarioissa. Yo-juhlien lähestyessä ja muutenkin hamsutouhun (aikoja sitten) muututtua vakavammaksi syntyi ajatus (itse asiassa aikoja sitten sekin) hamstereiden asuttamisesta kauniisti, siististi ja helposti hyllyyn näppäriin laatikoihin. Sopivien laatikoiden ja hyllyjen löytäminen ei sitten ollutkaan helppo homma. Oivallinen Ikean laatikko-hylly-systeemini kaatui laatikkojen painavuuteen ja epäkäytännöllisyyteen. Isin kanssa taidettiin kiertää Jyväskylän joka ikinen potentiaalinen muoviloootaputiikki :) Lopulta raahauduimme viimeisillä voimillamme Minimaniin. Siellä meitä odottivatkin maailman täydellisimmät hamsterilaatikot!! Curverin sinikantisissa Optima Boxeissa on tarpeeksi korkeutta ja pohjapinta-alaa eikä yhtään uloketta, joista hamsterin hampaat saisivat otteen. Kansiin tehtiin siistit reiät ja verkko kiinnitettiin niihin pop-niiteillä. Hamsterit muuttivat laatikoihin ja laatikot lyötiin hyllyyn. Hylly muuten löytyi meiltä ullakolta, kalustemaalilla se sipaistiin valkoiseksi. Vanhassa vara parempi. Ja voilà! Työmme jälkeä voit ihastella täältä! On muuten ollut erittäin toimiva ratkaisu muun muassa siivousten ja kaiken muunkin kannalta. Hamsterit viihtyvät ja niiden touhuja on kiva katsella laatikoiden läpi. Muutenkin helpottaa hoitoa tosi paljon kun nyt kaikki hamstereiden hoitotarvikkeet ja muut mahdolliset tavarat on kerätty samaan hyllyyn.

Kohta koittikin sitten Jyväskylän näyttely eli 16.5. Menossa mukana olivat Arska, Naatan ja Debora. Christinan kanssa toimittiin assareina ja se se vasta olikin mukavaa, vaikka jäikin sosiologian pääsykoekirja taas lukematta :). Kiitos taas Tiinalle huippukivasta päivästä, samaten Arjalle ja Pialle ja kaikille muillekin mukana olleille, tutuille ja tuntemattomille :D. Näyttelystä mukaani sain sitten pitkästä aikaa uuden neitokaisen, helsinkiläistyttö Ulrika Unisiepparin. Kiitos kovasti kasvattajalle Veeralle ihanasta tytöstä! Normaaliasuinen tytöntyllerö on osoittautunut todelliseksi kullanmuruksi. Harvoin uusi tulokas on noin kesy! Lisäksi se on vieläpä tosi kaunis. Loppukesästä Ullasta saattaa tulla Arskan morsian... Kokonaisuudessaan Jyväskylän näyttely oli oikein onnistunut. Sekä Arska, Naatan että Debora saivat H:n ja Naatan lisäksi L1:n. Debora esittäytyi jälleen tuomarille epäkesynä villikkona, ja se kaipaisikin kuulemma "lisää käsittelyä". Voi tuota meidän Deboraa! Ainahan se on ollut arka, mutta minulla se toimii käsissä hyvin. Luulenpa, että Debora ei oikein ole näyttelyhamsterityyppiä, että sillä ei oikein kestä hermot hälinässä ja vieraissa käsissä. Harmi sinänsä, sillä Debora on kapeahkosta tyypistään huolimatta todella nätti. Arska on vaaleahko ainakin nyt, joten se tarvitsee tumman naaraan. Se on kuitenkin nuorehko vielä, joten luulen, että kehitystä on luvallista odottaa. Syksyllä taas näyttelykehiin!

Toukokuussa sain lukea Yahoo! Geocitiesin sivuilta ilmoituksen, että Yahoo! lopettaa myöhemmin tänä vuonna ilmaishostauksen. Ikävä juttu, olen nimittäin viihtynyt Geocitiesillä oikein hyvin. Teille vierailijoile se ei tarkoita muuta kuin että osoitteemme vaihtuu myöhemmin tänä vuonna. Minulle se sitten saattaakin tarkoittaa FTP-ohjelman opettelua ja ainakin uuden palvelun opettelua sekä tiedostojen siirtelyä ynnä muuta sellaista. Hohhoijakkaa. Mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Vielä yksi uutinen on kerrottavana. Keskiviikkoiltana 27.5. kirjoittelin uuden ylioppilaan puhetta, joka minun oli määrä pitää 30.5. lakkiaisissa. Puheesta tuli mainio ja niin muuten myös sekä lakkiaisista että juhlistakin, mutta tuona iltana hamstereita ruokittaessa löysimme Timna-kullan kuolleena. Timna ehätti kahden vuoden ja kymmenen kuukauden ikään. Se pysyi terveenä elämänsä loppuun asti ja oli todella pirteä vanhus. En koskaan käyttänyt Timnaa jalostukseen, koska sille ei oikeastaan ollut tarvetta. Velipoika Juhani oli sarjan upein ja sopivin, mutta Timna oli aivan mahdottoman ihana lemmikkikaveri. Kiltti ja todella kesy. Kauniskin se oli, aivan kuin sisaruksensakin. Pakko sanoa, että Timnaa jäin kovasti, kovasti kaipaamaan, mutta pääasia on, että sillä on kaikki nyt niin hyvin kuin olla ja voi. Juhani on nyt sitten sisarussarjansa ainokainen; nähtäväksi jää, tuleeko siitä meidän ensimmäinen kolmen vuoden merkkipaalun saavuttanut!

Iloisin kesäterkuin
Karoliina Joka Lupaa Päivittää Jatkossa Ahkerammin...

7. huhtikuuta 2009
Ääkkösongelmat mut hulluks tekee.
Pahoittelen tata aakkosongelmaa, siis ongelmaa Ä- ja Ö-kirjainten kanssa. Arvatkaa arsyttaako. En ees oo niin hyva koodaaja etta osaisin naa jutut. Aioin pikaisesti kertoa uutisia ja nyt jouduinkin kauhean vaikean ongelman eteen. Ja kun monta paivaa on pitanyt itsea tsempata netin aareen, ni heti kay nain!
Mutta lyhyesti: Pahnanpohjimmainen eli Aasenat seka siskonsa Abihail lopetettiin sunnuntaina 29.3. Tytot olivat tulleet todella huonoon kuntoon, mutta olin iloinen saadessani tarjota niille hyvan elaman ja kauniin lopun. Saivat lahtea viela melkein yhta aikaa.
Viime lauantaina 6.4. olimme Tiinan kanssa Pet Expossa Helsingissa hamsterinayttelyssa. Kiitos kovasti Christinalle hyvasta seurasta ja muutenkin huippuhauskasta paivasta! Pian uusiksi! Samoin iso kiitos kuskiksi lahteneelle isi-Ilkalle. You rock :) Arska sai jaada kotiin parantelemaan turkkiaan (olisin kyl voinu ottaa sen mukaan ku osallistumismaksuakaa ei palautettu...), mukana olivat Gideon, Debora ja Linnunradan Nippanappa eli tata nykya Naatan. Naatanilla meni hienosti, se oli EH ja sai L1 mutta ei sijoittunut. Gideon on ollut laihassa turkinvaihtokunnossa, joten sen Ty ei yllattanyt. Sen sijaan kaunottareltani, Deboralta, olisin odottanut enemman kuin vain H:n. L1:stakaan se ei saanut, varmaan sen takia kun narisi tuomarille kovasti :) Typy oli aamupaivalla ihan kiltti mutta varmaan nayttelypaivan stressi ja ihmisvilina sekä tosi myohainen arvosteluajankohta (klo 16:n jalkeen) pistivat Deboran kipon nurin :)

Taa oli meidan osalta semmoinen kartoitusnayttely, toukokuun Juhlanayttelyyn sitten panostetaan tosissaan! Lisaa uutisia sitten myohemmin, jahka saan tan TYPERAN ongelman korjattua vajailla koodaustaidoillani seka olemattomalla kiinnostuksella tamantyyppisia jattioperaatioita kohtaan... Tassa olivat taman illan uutiset. Nyt uutisista nakemiin.

24. helmikuuta 2009
Täällä taas...
Joo-o. Nyt varmaan mun "mulla-on-lukuloma-joten-älkää-kuvitelkokaan-että-mä-päivittelisin-todellakaan-ennen-huhtikuuta" -paatokseni alkaa lopullisesti menettää uskottavuuttaan. Kahden päivän sisällä jo kaksi päivitystä :) No, niin se vaan menee, notta kun päivän luku-urakka on ohi niin sitten se kanssa on ohi ja illalla on voitava rentoutua. Mutta olihan mulla asiaakin.
Tänään olin Joosua Antestorin eli Linnunradan Valkoisen Karhun kanssa eläinlääkärissä selvittämässä turkkiongelman juurta. Lääkärikin oli hieman ihmeissään. :) Syitä voi olla monenlaisia hormoneista munuaisten toimintaan saakka. Saimme varmuuden vuoksi loishäädön. Kummallinen juttu tuo on. Tasan viikko sitten, aivan tyhjästä, Joosuan turkki tuli yhdessä yössä älyttömän rasvaiseksi. Se kutisi ja näytti harvalta. Piankin kanssa neuvoteltiin ja tänään sitten tohtorille. Lisäksi näytimme lääkärille myös pojan tassuun ilmaantunutta punoittavaa pattia. Eipähän sillekään mitään oikein voi, eikä tuota oikein tiedä, mikä se on. Tavan kasvaimelta se ei minusta näytä. Se ei kuitenkaan arista, joten sitä on vain seurattava ja mentävä uudestaan lääkäriin, jos se kasvaa tai tulehtuu.
Viikko sitten ostin Tolua desinfioimis-puhdistustarkoitukseen. Oli niitä loisia tai ei, Joosuan Duna ainakin tuli käsittämättömän puhtaaksi ja "uudenkarheaksi".

22. helmikuuta 2009
Datailua
Sain äskettäin päivän luku-urakan päätökseen, joten päätin tehdä pienen koodausoperaation etusivulle ja copyrights-sivulle, koska olen homannut, että Internet Exploreria älykkäämmät ja paremmat ja kehittyneemmät (...) selaimet näyttävät ne väärin. Ongelmakohtaa en löytänyt, mutta se ratkesi lähdekoodin vaihtamisella. :)

Hamsuista ei sen kummempia, nyt lukulomalla on ollut mukavasti aikaa lukemisen lomassa touhuta hamstereiden kanssa. Joosua-raukalla on turkki rasvoittunut aivan kauheasti ja taitaa se olla ohentunutkin. Pari päivää pohdin, miten toimin, ja sitten varasin eläinlääkäriajan. Tiistaina sitten lekurille. Toivottavasti loisista ei ole muodostumassa jokavuotista hiihtolomaperinnettä...

Neljän päivän kuluttua sitten tämä sivusto täyttää jo vuoden! :D
Nyt sen voikin jo paljastaa: pukeuduin penkkareissa Jonathan Dunniksi, Demon Hunterin basistiksi. Keksin sen jo yli vuosi sitten, ja kyllähän asusta näköinen tuli :) Ostaa piti vain peruukki, tatuointihanskat ja pilottilasit. Loput tuli veljen vaatekaapista...

7. helmikuuta 2009
Uusi tulokas
Edellisestä hamsuhankinnastani onkin kulunut jo hyvän aikaa. Sunnuntaina 1.2. meille vihdoin viimein muutti kaivattu uusi tulokas, suloinen Linnunradan Nippanappa. Huomasin viime syksynä Pian sivuilta, että kasvattini Veni Domine oli saanut vielä yhden poikueen. Dominen vanhemmathan ovat Juhani* ja Destiny's Opium, se on siis Efrta Recidivuksen sisar. Dominen poikasten isä on Varjoyrtin Holla Back, noin kaksi ja puoli vuotta vanha uros, jonka vanhemmat ovat Hiawatha's Dream Chaser ja Varjoyrtin Bronx, jotka edustavat vanhoja, osin kadonneita linjoja. Nippanappa oli siis oikea löytö, aarre kasvattajalle! Varasin yhden naaraan, mutta joulu- ja koulukiireiden takia noutaminen jäi. Paljastui, että poikueessa olikin vain uroksia, mutta tottahan minulle kelpasi uroskin. Uros sopiikin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni parhaiten. Sununtaina söpöläinen sitten muutti meille!

Niksnaks on söpö, hieman vielä ujoileva normaalipoika. Se sai etuoikeuden muuttaa huoneeseeni seuraeläimeksi. Yöllä kuuntelen sen rapistelua ja päivällä se pitää minulle seuraa, kun teen koulutöitä tai luen ylppäreihin. :) Tosi kivaa saada seuralainen. Tuossa ohikulkiessa sitä tulee käsiteltyäkin paljon, ja Nipanapa onkin kesyyntynyt mukavasti. Pian arkuus on tipotiessään! Kuten huomaatte, sen nimestä on vääntynyt jo monta söpöä lempinimeä, mutta varsinainen kutsumanimi antaa vielä odotuttaa itseään. Ehdotettu on esimerkiksi Nikodeemusta, Niko-Petteriä (...), Nipsua, Napsua (......), Nipaa... Mikään niistä ei oikein ole sopinut. :D Eiköhän se sieltä päähän pämähdä! Tänään käsitellessäni huomasin erään hyvin ilahduttavan seikan: Nippanappa muistuttaa todella kovasti ihanaa isoisäänsä, Juhania. Toivottavasti siitäkin kehkeytyy samanlainen komistus!

Muille hamsuille ei kuulu ihmeempiä. Arska on kasvanut ja komistunut niin, että hämmästyn uudestaan joka kerta, kun näen sen. Wau!! Se on kyllä tosi lähellä minun ihannetalvikkoani. Poika mokoma kehitti vain talviturkkia niin, että nyt se näyttää aika haalean sävyiseltä. Mutta odottaakaapa vain, kun talvivaatteet viskataan pois kevättä kohden. Arskasta tulee varmasti oikea ilmestys (tokihan se on sitä jo nyt). Sillä on tosi ihana pää ja tyyppi <3. Vanhus- eli fossiilihamsterit ovat osin huonokuntoisia mutteivät vielä lopettamiskuntoisia. Arska elelee onnellista, sopuista elämää Unca Gideonin kanssa, Debora nauttii ison dunansa ylhäisestä yksinäisyydestä, ja Joosua ja Efrata istuvat kaiket illat nenät vastakkain toisiaan verkon läpi tuijotellen. On siinä meillä hassu aviopari :).

Penkkarit vain lähestyvät, samoin lukuloma. Suorastaan pelottavaa lopettaa koulu. Mulla on kuitenkin tosi cool (ainakin omasta mielestäni...) penkkariasu. Ja tajusin muuten, että ei mulla hamstereiden kanssa mitään kuvausongelmia ole, ei. Hienoja kuvia mulla on melkein kaikista eläimistä. Ongelma on vain se, etten jaksa laittaa niitä nettiin xD. No, kenties keväämmällä.

Abivuodenpäätymisflunssanparanemishamsteri-innostuspenkkariterveisin,
Karoliina

7. tammikuuta 2009
Uutta vuotta
Oikein hyvää ja siunattua uutta vuotta kaikille! Niin, ja joulua kanssa. Edellispäivityksestä on tainnut vierähtää pari hetkistä. Hups. Tässä välissä on ollut hieman koulu- ja joulukiireitä.

Debora ja Charliehan saivat siis kaksi todella kaunista poikasta 6.11., uroksen ja naaraan. Naaras sai nimen Maa On Niin Kaunis ja matkusti Christinaa ilahduttamaan Tikkakoskelle. Uroksesta tuli Arkihuolesi Kaikki Heitä ja se sulostuttaa meitä täällä kotona. Debora ja Charlie yhdistettiin uudestaan, mutta Debora synnytti kuolleet 27.12. Sniff! Tear :(.

Uusia poikasia ei varmaan hetkeen ole tulossa, sillä nyt alkavat taas ylioppilaskirjoitushulinat ja niissä riittää puuhaa. En sano kuitenkaan "ei koskaan", koska viime syksynä niin sanoin ja heti Christina tarjosi ihanaa Charlieta lainalle. Mutta hei, kiitos kauheasti yhteistyökumppaneille viime vuodesta, etenkin Bergmanin Christinalle. Toivottavasti 2009 on yhä parempi vuosi!
Ps. Voi olla, että päivittelen hyvin harvakseltaan maaliskuun loppuun asti. Silloin kirjoitusurakkani lopullisesti päättyy. Rakas matematiikanopettajani oli sitä mieltä, että jos hänellä olisi valtaa kieltää lukulomalta yksi asia, se olisi tietokone... Ymmärrän hyvin häntä. Joten - so long, sisters and brothers! Nähdään ja päivitellään taas! Kyllä meidän hamsulassa aina kuitenkin jotain tapahtuu...

10. marraskuuta 2008
Vauvahuumaa!
Siispä poikasia on kaksi kappaletta kaunokaisia. Debora ja Charlie aiotaan yhdistää uudestaan muutaman viikon kuluttua, kun vaavit ovat isompia. Näistä selviää vasta myöhemmin siis, tulevatko myyntiin vai jääkö sieltä joku kotiin :) Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä...
Joulu tulla jolkottaa - meillä on joulunodotus jo hyvässä vauhdissa! :D Toisinsanoen MP3-soitin on tilkitty joulubiiseillä (jos Demon Hunterilta ja Savour Machinelta nyt jotain tilaa on jäänyt)...

8. marraskuuta 2008
Vauvoja!
Jippijaijei! Susa-Erma's Charlie ja Debora Schaliach ovat nyt tulleet vanhemmiksi, Charlie juuri täpärästi isänpäivän alla! Torstaina 6. marraskuuta luullakseni päivällä silloin, kun olimme koulussa Debora synnytti suloisen poikueen. Kaunista moni- ja kovaäänistä piipitystä sieltä kuuluu, poikasia on siis useampi. Sain torstai-iltapäivällä kurkattua pesään varmistuakseni poikasista. Myöhemmin olen yrittänyt houkutella Deboraa ulos, jotta saisin lapsoset laskettua, mutta ylpeä emo ei suostu poistumaan pesätään silmänräpäystä pidemmäksi ajaksi :D Debora osaa aavistaa, kun kyttään sen terran ulkopuolella ja alkaa siristä jo pelkästä aavistuksesta... Debora ei ennen olekaan vielä kauheasti narissut, äitiys on tehnyt siitä varovaisen ja suojelevan :) Tytteli on fiksumpi ja nopeampi kuin omistajansa. Ylpeä isukki Charlie tarjoilee muille hamstereille sikareita :D Tai no, ei nyt sentään, hamstereiden juustoherkkunaksuja vain, joita kaupasta tuotiin. Kirjoittelen lisää jahka vauvat kasvavat. Christinallakin Washburn-kasvattini tekaisi sievän poikueen Linnunradan Barbalalalle, onneksi olkoon! Meidän on pidettävä vauvajuhlat...
Haltioitunein poikasterveisin Karoliina

18. lokakuuta 2008
Pitkästä aikaa iloisia uutisia!
Meidän koko perheemme on saanut kovasti iloa uusimmasta tulokkaastamme ja tapauksestamme. Eilen, 17. päivä, vietimme nimittäin pitkästä aikaa hamsterihäitä! Olin jo miltei luopunut toivosta saada Deboralle ajoissa sopiva sulhanen, kunnes yllättäen Bergmanin Christina tarjosi ihanaa safiiriurostaan lainaksi. Komistuksen nimi on Susa-Erma's Charlie*, ja se on todella hyvä uros Deboralle. Se on kookas ja massakas ja sen tyyppi ja pää ovat erittäin kauniita. Toiveissa on siis ainakin mukavia normaalilapsia. Otamme kuitenkin rauhallisesti emmekä toivo liikoja, jos vaikka käykin niin ettei poikasia tulekaan. Mukavaa tämä kyllä on, varsinkin, kun meillä ei koskaan ennen ole ollut safiiria kotona :) Saatiin siis sellainen söpöläinen "itsellemme" hetkeksi.

Päätin olla menemättä Vantaan näyttelyyn, joka pidetään kahden viikon kuluttua. Nyt on ollut niin paljon muuta ohjelmaa...

4. lokakuuta 2008
Through The Black
Through The Black, niin kuin Demon Hunter laulaa. "I know that you'll be here and, I'll be waiting. -- I'll scream your name till you come back." Synkkää on yhä vaan, mutta DH:n, ystävien ja perheen kanssa sitä jaksetaan jatkaa. Henkisesti raskaita viikkoja on koettu, vaan through the black we go.

Itse en nyt mitenkään jaksa poikasia teettää eikä Deborallekaan urosta ole, joten toivon, että se menee piakkoin lainaan. Se olisi sitten ihanin hamsteritapaus koko synkkänä syksynä :) Muuten on ollu kasvatuksen kannalta aikalailla alamäkeä. Kitarapoikueesta oli kotona pari viikkoa sitten kaksi veljestä. Niille tuli riitaa, ja toinen raateli toisen kuoliaaksi ennen kuin ehdin väliin... Kauheaa. Riitapukari-Rickenbacker muutti sitten naapuriin ja on pärjäillyt siellä oikein hyvin, mikä on sentään hyvä uutinen. Sitten takaisin huonoihin uutisiin. Efratan uudet poikashaaveet romuttuivat, kun sen silmäkulmaan ilmestyi pieni patti, jota pelkään kovasti kasvaimeksi. Traagisinta ja katkerinta asiassa on, että vasta nyt Efratasta on sukeutunut oikea kaunotar - tumma, iso, massakas, hyväpäinen ja vihdoin kesyyntynyt... Karvas pettymys, ja taas saa pelätä Efratan poikasten puolesta. Kahdeksasta eläimestäni viisi on vanhoja JA/TAI sairaita. Toivo lepää nyt siis Joosuan ja sen lasten harteilla.

13. elokuuta 2008
Lisää dramatiikkaa elämässä...
...ikäänkuin sitä ei vielä sitten olisi tarpeeksi ollutkaan. Yhteenvetona hamsteriasioista sanottakoon, että meillähän on tällä hetkellä täysikasvuisia talvikoita kahdeksan. Näistä neljä, Juhani (vaarini mukaan nimetty), Timna, Abihail ja Aasenat eli Pahnanpohjimmainen) ovat jo yli 2-vuotiaita. Tänään keksimmekin nimittää Aasenatia ja Abihailia rollaattorisiskoksiksi :) Tähän asti ne ovat olleet tyttöjä, nyt ne ovat jo mummoja... Kaikki ovat hyväkuntoisia, mutta vanhuus ei tunnu tulevan yksin. Pahnis on ollut hoikka koko elämänsä, Pahnanpohjimmainen kun on, mutta nyt se on jo selkeästi laiha ja vitivalkoinen. Timna on nyt menettänyt painoaan hieman, ja sen masussa saattaa olla rasvakasvaimia, mutta en ole aivan varma, pieniä kun ovat. Abihail on tuttuun tyyliin hyvin paksussa kunnossa mutta sen vasemmassa silmässä on sama, ilkeä vaiva kuin sen emälläkin; siinä on pieni silmäkulmakasvain. Tyttö on kuitenkin tosi hyvävoimainen. Vitsailimmekin, että Abihaililla on syöpä, mutta Pahniksella laihtumisoireet... Juhani on ainoa, joka ei osoita juurikaan vanhuudenmerkkejä. Nuorta sukupolvea meillä ovat ihanan kiltti pulleropallero Linnunradan Valkoinen Karhu eli Joosua, josta on tullut todella upea uros; luonteeltaan tasaantunut ja varsin nätti Efrata Recidivus; em. hamstereiden tosi kauniit lapset, nelikuiset Debora Schaliach ja Gideon Renascent. En jaksaisi tähän samaan läjään vielä uusia poikasia, mutta Deborasta niitä kuitenkin haluaisin... Eli lainauros pitää löytää. Gideon saa vielä odotella vuoroaan. Efratasta olisin halunnut poikaset, joiden isä ei olisi Joosualle sukua eli poikaset olisivat hyvin erisukuisia, mutta en taida enää viitsiä. Sen sijaan täytyy kysyä Aaronia tai Simsonia, mutta vasta ehkä ensi vuoden puolella. Kitarapoikueesta on kotona vielä Warwick, joka lähtee Jennalle, Framus, joka toivottavasti lähtee Merville, sekä vielä omistajaton, tosi upea Rickenbacker, jonka mieluusti itsekin pitäisin. 30.8. on Tampereella näyttely, johon menemme, mutta sen jälkeen tulee talvitauko johtuen kaikesta tästä stressistä. Todellakaan en lopeta, mutta päivittelyni vain ehkä harvenevat ihan pikkaisen. Katsotaan nyt. Nähdään taasen näyttelyissä ja muuallakin.

21. heinäkuuta 2008
Dramatiikkaa elämässä...
...sen verran, ettei nyt ole tullut kauheasti päiviteltyä enkä ole edes jaksanut kauheasti mainostaa noita poikasia. Washburn lähtikin jo Christinalle, Merviä yritän saada kiinni ja Marikan urokset lähtevät tällä viikolla. On niin sieviä eläimiä, että ihan tässä joutuu harkitsemaan kotiajättämistä... Voi kauhistus. Ehkä saisin huomenna päätettyä, jos saataisiin ne häkit taas siivottua.

Apollonia ei sitten poikasia saanutkaan :( Mietin tässä että jostain olisi hankittava uusi naaras. Debora on muuten tosi kaunis, ja Joosua ja Gideon (asuvat yhdessä siis) ovat molemmat niin isoja, komeita ja pullukoita ettei niitä meinaa enää erottaa...

7. heinäkuuta 2008
Pikkupäivittelyä!
Linkkilistan ja minusta ja missiostani kirjoitin sekä myyntisivun päivitin. Poikasia siis 1n/5u joista kaksi urosta vielä vapaana - toimi heti! Kehittyvät kauniiksi uroksiksi. TV-shop-meininkiä :) Eipä sitten muuta. Delila Tourniquet pääsi vihdoin viime perjantaina 4.7. Jennalle Tampereelle. Kivaa!

27. kesäkuuta 2008
Kaikenlaista kiirettä pitää

Hamsteririntamalla upeimpia tapauksia oli Jyväskylässä Killerillä 14.6. järjestetty näyttely. Kiitos kaikille ihanille ihmisille hienosta päivästä ja erityisesti kanssani Joosuan menestystä jännittäneelle Eemelille! Päivä oli todella mukava. Debora Schaliach sai hyvän ja Gideon Renascent T:n, mutta Joosuapa (siis Linnunradan Valkoinen Karhu) olikin s5 ja sai sertin!!! Ihunaa! Kotiinviemisinä oli myös pussi Festivalia. Tiinan näyttelydebyytti meni upeasti kanssa; Apollonia ja Susa-Erma's Charlie olivat myös sertisijoilla! Jookebed Venia lähti uteen kotiin Ouluun, Delila Tourniquet odottaa vielä kyytiä Tampereelle. Ensi viikolla olis tiedossa Turun reissu, joten ehkä silloin.
Poikaset kasvaa kovaa kyytiä, ja niistä kuudesta on vapaana enää kaksi. Vau! En varmaan jätä yhtään kotiin. Bergmanin Tiinan omistama Excubiae jouduttiin kuulemma suureksi harmiksi lopettamaan. Surunvalitteluni sen johdosta! Toivottavasti Apollonia on kuitenkin tiineenä, sormet syyhyävät saamaan poikasia siitä yhdistelmästä... Ei muuten ihmeempiä, kirjoituksiin pitäisi alkaa lukea. Yritän saada nää talvikkosivutkin valmiiksi nyt kun on enemmän aikaa. Hyvää kesää!

7. kesäkuuta 2008
Hei hei, Reaja ja Elia!
Juuri äskettäin Reaja Divinefire ja Elia Zao matkustivat uuteen kotiinsa. Olipa tosi mukavaa tavata innokkaita hamsterinostajia, kiitos vain kovasti mukavasta käynnistä! He myös varasivat kaksi poikasta eilen syntyneestä poikueesta... Wou! Tänään menee hamsubisneksessä lujaa! :D Siis hyvää jatkoa heille uusien ihanien lemmikkiensä kanssa. On aina ilo myydä mukaville ihmisille poikasia! :)

6. kesäkuuta 2008
KEESÄLOMAAAAAAAA!!!
Vihdoinkin. Vihdoinkin! Vihdoinkin joutui armas aika ja suvi suloinen! Oi ihana alkukesä ja aluillaan oleva kesäloma. Kyllä Herra on HYVÄ kun on jälleen antanut ihanaisen kesän tulla tänne. Niinhän se Tera taitaa laulaakin; "Antaa kesän tulla, antaa tulla lämpimästi..." On niin ihanaa lepäillä ilman kouluhuolia. Nukkua, viettää aikaa hamstereiden kanssa.Touhuta pihahommissa ja tehdä asioita jotka ovat odottaneet jo kauan.

Miksi eritoten intaannuin uutisia tänne kirjoittelemaan? No, johtuen tietysti yllätyksellisetä tapauksesta hamsulassamme. Aamulla äiti näet tuli sanomaan minulle, että he olivat isin kanssa kuunnelleet outoa piipitystä koko aamun. Minä paikansin äänen Efratan häkkiin ja lievästi sanottuna ihmeissäni pyydystin villikkotyttömme häkistään ja avasin pesän (Efrata kesyyntyi valtavasti sen poikasten aikana mutta villiintyi taas kun en koeviikolla sitä ehtinyt käsitellä. Aika tuittupäinen mimmi, palkeenkielet sormissanikin vahvistavat asian!). Kyllä olimme ihmeissämme, kun siellä kökötti ainakin 5-6 aivan pientä poikasta! Olimme siirtäneet Efratan pieneen häkkiin tyttäriensä luota reilu viikko sitten, mutta nyt meidä oli tehtävä ihan turvallisuuden vuoksi sellainen ei-toivottava teko; koko perhe piti siirtää isoon terraarioon. Siirto onnistui oikein hyvin, koko pesue kun majailee tiivisti entisessä jäätelöpakkauksessa :) Mutta kyllïä mä olin ymmälläni. Mitä tää tällainen oikein on?!! Reilut kolme viikkoa sitten siirsin urokset emonsa luota isänsä luokse asumaan. 9.4. syntyneet Efratan ja Joosuan poikaset ovat siis nyt kahdeksanviikkoisia. En keksi mitään muuta mahdollisuutta kuin että joku ryökäle noista uroksista on ollut hyvin varhaiskypsä... Mutta mitä tästäkin nyt tulee, jos joudun vieroittamaan urokset emostaan jo neliviikkoisina?! Ne on yleensä vielä niin pieniä silloin! No mutta tämän tapauksen myötä musta tuli sitten aika tiukka Linjasiitoksen käyttäjä ihan tietämättämäni... Toivotaan, että vauvat ovat terveitä. Siinä tapauksessa siellä voi olla vaikka kuinka kauniita yksilöitä!

Meillä siis nyt poikasia piisaa. Onneksi huomenna tulee ostaja katsomaan yhtä tai kahta urosta ja 14.6 olevassa Jyväskylän näyttelyssä naaraat vaihtavat kotia. Kivaa! Efratalta jää nyt valitettavasti näyttely väliin, harmi, kun se on kehittynyt niin nätiksi. No elokuussa Tampereelle sitten! Halusin Efratalle kyllä toiset poikaset eri uroksesta, mutta tätä en ihan suunnitellut. Jokatapauksessa emme ala kuitenkaan mistään vahinkopoikasista puhua, se on niin kauhea sana. Ei, jostain syystä näinkin piti käydä! :)
Ihanaa alkukesää kaikille! Ei sitten viedä niitä hamstereita ulos vaan tuodaan se kesä sisälle puhtaiden koivunoksien, kukkien, ruohojen, kivien, käpyjen, tuohien ym. muodossa!

24. toukokuuta 2008
Nur eine Woche!!!
En aikonut päivittää sivujani, sillä kesäloman alkuun on tosiaan VAIN YKSI VIIKKO ja ajattelin, että sitten on aikaa, toisin kuin nyt, kun koeviikko on kesken... Mutta mitä minä teenkään! Ensin luin SHY:n foorumia (mikä oli sinänsä tärkeää siellä käsitellyn erikoisen talvikon takia) ja sitten päivittelen myyntisivulleni kuvia poikasista, kun olisi jo kauan pitänyt olla koulutehtävien parissa... No, sellaista se on! Kesäloma kyllä tulee tarpeeseen tämän hurjan vuoden jälkeen.

Poikaset ovat jo isoja ja pari viikkoa sitten Abia matkusti omistajalleen Marjulle, ja se oli tosi kivaa. Mutta nyt ei ole ollut yhtään kyselijöitä, vaikka toisaalta mulla ei ole kyllä ollut yhtään luppoaikaa viime viikkoina. Siis aikaa, jota olis voinut käyttää lasten markkinointiin. Harmittaa, sillä ne ovat upeimmat poikaseni pitkään aikaan. Rehellisesti sanoen olen todella ylpeä niistä. Joosuan suku vain on niin yleinen että jokaisella kasvattajalla on varmasti sitä sukua olevia eläimiä. Uskon kuitenkin, että kyllä niillekin hyvät omistajat löytyvät!

Eemeli ja minä nimesimme poikaset pari viikkoa sitten. Ensin etsittiin Raamatusta sopivia etunimiä ja sitten Internetistä komeita kristillisten metallibändien nimiä sukunimiksi. Etu- ja sukunimien yhdistäminen molempia miellyttävällä tavalla ja omien mieltymysten toteuttaminen oli aika hankalaa, mutta lopputulos on komea, ja olen siihen erittäin tyytyväinen:
Naaraat ovat nimeltään Debora Schaliach, Delila Tourniquet, Abia Sanctifica sekä Jookebed Venia. Urosten nimet taasen ovat Gideon Renascent, Reaja Divinefire sekä Elia Zao. Aika kivaa, vai mitä? Deboran ja Gideonin aion jättää kotiin.

Että ei mitään kauheen uutta auringon alla, kesäkuussä se Jkl-näyttely, ja sieltä aion katella josko löytyisi uusia talikoita... Mutta uusia on paha ottaa ku poikaset vielä myymättä. Saas nähdä. Mutta heikää ny sitten, mä alan "hommiin"...

6. toukokuuta 2008
Voi mitä vauvoja!
Sitä aina ehtii unohtaa, kuinka huikaisevan ihanaa se on, kun on terraariollinen hamsterijälkikasvua touhuamassa! Olisipa aina 2-4 viikkoisia poikasia kun ne on niin ihania... Vaikka on niissä työtä. Ainakin emolla! Efrata Recidivuksella on siis seitsemän kaunista lasta, 3 tyttöjä ja 4 poikaa alustavan määrityksen mukaan. Joosua on periyttänyt sekä kokoaan, luonnettaan ja väriään, mikä on hieno juttu. Lapset ovat jo nyt melkein yhtä isoja ja huomattavasti kiltimpiä kuin emonsa. Kertakaikkiaan hurmaavia! Sain tänään ahkeroitua myyntisivulle niistä infoa, mutta en nyt taida enää jaksaa kirjoittaa foorumille myynti-ilmoitusta, on niin kauhean myöhä jo!

Sitä unohtaa myös, kuinka ihanaa aikaa kevät on. Ai niin, ja erityisterveiset ESSILLE! Hih! Paljastui, että näillä mun höpinöillä on ainakin yksi uskollinen lukija. Kiitos Essi! Käy nyt jo ihmeessä kirjottamassa vieraskirjaan!! :D
Uusia hamsuhankintoja tekisi mieli tehdä, nehän on niin kuin sijoituksia... Mutta aion malttaa mieleni, kunnes Se Oikea Poikanen jälleen tulee vastaan... Joopa joo. Ois nii paljo mahkuja. Ai nii, ja jes, Jykyläs on näyttely 14.6.! Mut nyt oikeesti väsyttää. Hyvää yötä!

19. huhtikuuta 2008
Ihanaa...
...kun kevät koittaa! Se tulee joka vuosi, ja silti se on joka kerta yhtä ihana. Hamsurintamalla menee hyvin. Efrata nimittäin sai poikasia 9.4.!! Tosi mukavaa. Ehkä ne pian alkavat mönkiä ulos...?
Muitakin uutisia on kerrottavana. Rakas Raakelimme nimittäin kuoli 8.4., mikä oli hyvin surullista mutta toisaalta helpottavaakin, sillä se oli jo iäkäs ja sairastanutkin pitkään. Juhani ja Joosua saivat rekisteripaperinsa, ja niiden numerot ovatkin vaatimattomasti JKT 1-08 ja JKT 2-08! Cool! Ü (<- joka ei tiedä, niin sille kerrottakoon, että toi on leveästi virnuileva hymiö). Ja Aaronkin on saamassa uuden kodin!!! Vien sen uuteen kotiinsa huomenna. Ja kaiken muun hyvän lisäksi minulla saattaa olla kiikarissa oiva lisä jalostukseenkin, mene ja tiedä =).

29. maaliskuuta 2008
Koodausta ja kevättä
Taitaa se kevät voittaa, vaikka niin kovasti lumimyrskyä on ollut! Efratan tiineys edistyy lupaavasti. Eilenillalla ja tänään aamupäivällä laitoin Aaronille sukutaulua ja kuvia ja muutenkin puuhailin sivujeni parissa, huh. Kääk, kun se on välillä väsyttävää. Muillekin pitäisi niitä kuvia vihdoin laittaa nettiin :) Kuulin eilen, että kasvattini Kaaleb, kutsumanimeltään Vilperi, oli kuollut maanantaina vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä. Surunvalitteluni Veeralle ja koko perheelle! Toiveissa on kuitenkin, että Aaron saa uuden kodin...

17. maaliskuuta 2008
Hamsuhäitä ja muita kiireitä
Perjantaina, siis 14.3., yhdistin Linnunradan Valkoisen Karhun eli Joosuan sekä Efrata Recidivuksen. Ne hyväksyivät toisensa tosi upeasti ja ovat asustelleet yhdessä sittemmisin ilman selkkauksia. Pientä piipitystä silloin tällöin :). Muistelen kyllä, että meillä kaikki parit ovat tainneet hyväksyä toisensa, lukuunottamatta Destiny's Opiumia, joka suostui katselemaan Juhania vain yhden yön, mutta pyöräytti silti sievän pesueen (josta tosiaan yksi on vielä myynnissä ;).
Perjantaina suoritin myös loppuun Stronghold -lääkityksen. Hamsterit saivat nauttia isäni hengentuotteista; hän oli tehnyt neljä todella upeaa keinulautaa, jotka otettiin omiksi heti. Kuviakin olen nyt saanut otettua! Vilkaisepa vaikka keinulaudan tutkiskelua täältä!

11. maaliskuuta 2008
Näyttelyeläimiä
Sunnuntaina 9.3. olimme Tampereella näyttelyssä, paikkana Ikurin Virelä. Kiitos rakkaalle isukille päivän mahdollistamisesta, mukanaolemisesta ynnä muusta! :) Mukava päivä!
Mukana oli viisi eläintä, Simson ja Aaron olivat myynnissä ja Joosua, Juhani ja Efrata osallistuivat ulkomutoluokkaan. Juhanin arvosana oli peräti EH, erittäin hyvä, ja Joosua oli H, hyvä. Molemmat saivat laatu1- maininnat, ja eilen pistinkin molempien poikien rekisteröintipeperit menemään. Juhanillehan se olikin tietysti jo toinen L1, mutta en ole vain saanut rekisteröityä sitä... Juhani sai Parhaan veteraanin ruusukkeen! Efrata sai arvosanakseen tyydyttävän, jotain sellaista arvelinkin, olihan ihanainen Talvikkikin "vain" tyydyttävä. Efratalla lienee kuitenkin vielä runsaasti aikaa kehittyä ja kaunistua, niin kuin isällensäkin kävi! Kääpiöhamstereita ulkomuotoluokassa tuomaroi Niina Eskelinen.
Simson matkusti Pumpkin's-hamsulan Marikan kotiin, mutta Aaronia en saanut myytyä, vaikka monet kyselivätkin ja joku oli ostamaisillaankin... :/ Äsh! No, kyllä mä sille kodin kaivan! Se on siis vielä myynnissä. Christina pyysi minua tuomaan mukanani Muurameen yhden Susa-Erma's safiirin talvikkouroksen, ja Charlie matkasikin meidän kanssa kotiin. Mikä ihana söpöläinen! Se ilahdutti sunnuntai-illan meillä. Kaiketi sitä pitää safiirejakin joskus hankkia... Näyttelystä ostin hyvää lukemista itselleni ja herkkunappeja ja heinäpesän hamsuille. Mitä ihanaa tavaraa olikaan siellä myynnissä!

Kauhea hamsterikuume iski näyttelyssä. Pitää saada jostain yksi erisukuinen naaras... Huokaus. Ihan uusi tunne tällainen!

28. helmikuuta 2008
Peltoautoilupäivä!
Poskipussi saapui tänään! Sieltä löytyykin Eemelin ja minun kynäilemä paatos "Veljen näkökulma"... Hukkasivat varmaan Benkun kuolinilmoituksen, jonka myös kirjoitin, eikä sieltä löytynyt myöskään sitä toivomaani artikkelia lopettamisesta, mutta ei se mitään. Muuten oikein hyvä aviisi! Ensi numeroon pitää taas kirjotella ahkerasti ja laittaa vaikka uusiksi se kuolinilmoituskin.
Meillä oli tosi mahtava peltoautoiluiltapäivä rakkaiden kavereiden ja tuttujen kanssa! Olipas "järetöntä kaahaamista" mutta toiset saivat tutustua autolla ajamiseen ja me muut saimme kehittää ralliajotaitojamme. Että kässärikäännöstä vaan!

27. helmikuuta 2008
Niinku terveyskeskuksessa kävis...
...niin pitkään jouduin klinikalla odottamaan. Muuten sain tosi hyvää palvelua, vaikka tuntuuhan se toki hassulta, ettei eläinlääkärikään aina uskalla käsitellä hamstereita. Jossain pääsee pätemään :). No jaa, jos ei harrasta hamsuja niin ei kai sitä voi odottaakaan mitään ihmeitä. Varjoyrtin Bullterrier eli Raakel vältti kuolemantuomion, aion seurailla sitä ja katsoa, milloin se menettää pirteytensä ja elämänhalunsa. Tähän asti sitä on nimittäin riittänyt, tosi inhottavasta silmäkasvaimesta huolimatta.
Molemmilta katseltiin tuota karvanlähtöä ja saatiinkiin tipat Strongholdia niskoihin ja lisäksi yksi ampulli kotiin. Ei se lääkäri jäänyt selvittämään että mikä loinen, Strongholdilla kun lähtee loinen kuin loinen... Toivottavasti ei ole levinnyt muihin hamsuihin, seurailen niitä... Desinfioin kaikki Raakelin ja Timnan tarvikkeet ja varmuuden vuoksi eristin vielä. Ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta ei pahitteeksi tässä tilanteessa.

26. helmikuuta 2008
Tästä se lähtee!
Tänään sain kuin ihmeen kaupalla tämän leiskan valmiiksi. Ei tullut ihan validia koodia ja saatan ehkä hieman hioa tätä jossain vaiheessa, mutta kaiken tämän koodausuurastuksen jälkeen olen todella tyytyväinen. Nyt alkaa se hauska osuus, kun alan tehdä tekstejä!

Hamsurintamalla ei mitään uutta. Tai onhan kaikki toisaalta uutta, kun vasta sivujakin aloittelen. Hamstereita on nyt siis yhdeksän, joista kaksi nuorta urosta on myynnissä, ja ainakin toiselle vaikuttaa olevan ostajakin. Molemmat lähtenevät uusiin koteihinsa Tampereella 9.3. olevasta näyttelystä. Näyttelyyn ilmoitin Juhanin*, Linnunradan Valkoisen Karhun sekä Efrata Recidivuksen. Kivaa! Huomenna menen eläinlääkäriin Raakelin (Varjoyrtin Bullterrier) ja Timnan kanssa. Konsultoin eläinlääkäriä Raakelin silmästä, toisaalta silmässä oleva kasvain näyttää vaivaavan ja toisaalta ei. Timna taas on raapinut itseltään hännän yläpuolelta karvat pois. Onkohan jotain loisia...


Uusia uutisia löydät täältä.

Regalismi.net