Uutiset
Mahtihamsujemme kuulumisia, joskin tuoreimmat löytyvät nykyään Regalis Hamsteryn Facebook-sivulta. (Iki)vanhoja uutisia voit käydä pläräämässä täällä.
10. lokakuuta 2018
Tauon aika
Regalis-hamsulasta on lähtenyt uusiin koteihin liuta poikasia ja vanhempia hamsuja. Myynnissä on enää kesällä poikaset saanut Regalis Chatsworth Bloom, sen jälkeen jäljellä on vain parin hamsun ydinporukka. Poikaskyselyitä on tosin tullut viime aikoina joitain - ensimmäistä kertaa ihan Kaakkois-Aasiasta saakka! Lokakuun lopulla on hamsterinäyttely Sastamalassa. Sinne meneminen on mietinnässä vielä, jos päätän mennä niin lähinnä siksi ettei näyttelytauko venähtäisi yli vuoden mittaiseksi.
Sykähdyttävää syksyä!
27. heinäkuuta 2018
Hamsulassa hiljenee jälleen
Kauhava vaihtui Muurameksi kuukausi sitten. Olen lähdössä myöhemmin taas pidemmäksi aikaa ulkomaille, minkä vuoksi kasvatukseni on jäämässä tauolle. Olen jo pitkään pienentänyt hamsulaa, ja nyt jäljellä on enää kourallinen hamstereita. Tulin päivittämään sivulle ajantasaiset myynnissä olevat eläimet. Myynnissä on pari poikasta, jokunen nuori aikuinen eläin jalostuskäyttöön, sekä yksi eläkeläiskotia etsivä.
Tällä viikolla tuli täyteen 14 vuotta ensimmäisen talvikkopoikueeni syntymisestä. Tämä on ollut erittäin antoisa harrastus, mutta kyllä se myös ottaa aika paljon. Rakastan talvikoita edelleenkin, ja yhä uudelleen hurmioidun uusista poikasista - jälleen kerran, kun meille syntyivät toistaiseksi viimeiset talvikkopoikaset 7.7.2018 yhdistelmästä Regalis Nolen-Hoeksema - Regalis Chatsworth Bloom. Harrastukseen kuitenkin liittyy muita asioita, jotka uuvuttavat ja harmittavat. Siksi otan ilolla vastaan pienentyvän hamsulan ja tulevan tauon. Kokonaan en varmaankaan talvikoista pysty luopumaan, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en enää palaa kasvattamaan samassa mittakaavassa, korkeintaan poikue per vuosi saa riittää. No, sen aika saa näyttää ja täytyy katsoa, miltä tuntuu kesällä 2019.
Leppoisaa loppukesää!
30. toukokuuta 2018
Pitkästä aikaa nettisivuja ajan tasalle
No jopas. Taisi tämä Aikuisuus ottaa viimein valtaa. Yli puolitoista vuotta edellisestä päivityksestä. Regalis-talvikkokasvatus on jatkunut kaiken aikaa, mutta uutisointi on siirtynyt tietenkin sinne Regalis Hamsteryn Facebook-sivulle. Olen saanut kyselyitä, että entäpä kun en käytä Facebookia. Hamsulamme Facebook-sivua pystyy tutkailemaan kyllä kirjautumattakin, mutta olen halunnut tästäkin syystä säilyttää tämän regalismi.netin. Pitäisi vain jaksaa päivittää... Huomasin tuossa, että olen perustanut hamsterikasvatukselleni nettisivut jo kymmenen vuotta sitten! Niin kauan kuin olen eri harrastuksilleni nettisivuja tehnyt (vuodesta 2002 lähtien), olen aina inhonnut sitä päivittämisen työläyttä. Facebook mokoma onnistui ratkaisemaan sen, joten eipä ihme, että tavallisten sivujen päivitys jää - vaikka niin muuta vannoin!
Ei liene mahdollista kerrata kaikkia kuulumisia täältä viimeisten kuukausien ja vuosien ajalta. Kaikki tärkeimmät tapahtumat - yleensä kuvien kera - kuitenkin löytyvät sieltä Facebookista. Vuosi 2016 sujui, kuten edellisestä päivityksestä voittekin lukea, varsin mainiosti näyttelymenestyksen ja poikasten suhteen. Vuonna 2017 poikueita syntyi tasaiseen tahtiin, mutta työt, muut kuormittavat asiat ja asuinpaikka varsin kaukana vuoden 2017 näyttelyistä verottivat voimia ja harrastusintoa melkoisesti. Vuosi 2017 oli siitä poikkeuksellinen yli 10 vuoteen, että kävin ainoastaan yhdessä hamsterinäyttelyssä. Näyttelytauko venyi kaikkiaan reilusti yli vuoden mittaiseksi ja katkesi vasta Grand Galaan Viialassa marraskuussa 2017. Talvikoille ei tuolloin saatu menestystä, mutta upea kiinariurokseni Arvi palkittiin parhaana kiinankääpiönä ja sertifikaatilla ja lopulta koko näyttelyn parhaimpana hamsterina. Tästä innostuin puuhaamaan Arvi-papalle jälkikasvua, jota sitten saatiinkin viimein, todella kovan työn jälkeen, maaliskuun 20. päivä. Talvikkokasvattajalle on ollut hieno kokemus kasvattaa kiinaripoikue. Noista poikasista on myynnissä vielä yksi ihana naaraspoikanen!
Vuoden 2017 kohokohtiin lukeutui myös pääsiäisen aikaan sijoittunut reissuni yhdessä Picus-hamsulan Jonnan kanssa Hollannin Houteniin Exoknaag & Terraria -messunäyttelyyn. Aikamoinen seikkailu ja unohtumaton kokemus tuo matka! Tuliaisina oli talvikoita Briteistä ja Hollannista. Nuo pääsiäisenä 2017 ostetut talvikot ovatkin, yllätys yllätys, viimeisimmät ostamani eläimet. Muuten uudet eläimet ovat olleet kasvattejani. Kuluneen vuoden aikana olen pyrkinyt pikku hiljaa pienentämään hamsulaani. Mielessä on ollut ajatus, että jospa sitä tekisikin vaihteeksi vähän jotain muuta. Aika harva kasvattaa hamstereita yli viittä vuotta, saatika sitten lähes viittätoista vuotta kuten minä! Kokonaan kasvatus tuskin loppuu kuitenkaan, olenhan tämän harrastuksen parissa kasvanut aikuiseksi.
Vuonna 2018 olemme ehtineet olla näyttelyssä maaliskuussa Viialassa ja nyt pari viikkoa sitten Turengissa. Tämän vuoden tärkein saavutus hamstereiden saralla on se, että Viialan näyttelystä valmistuin vihdoin ulkomuototuomariksi talvikoille! Turengissa jatkoin sitten ulkomuototuomarikoulutustani kiinankääpiöhamstereille.
Lähitulevaisuus näyttää tuovan sitten vielä isompia muutoksia. Aikani Kauhavalla on tulossa päätökseen jo kesäkuun lopussa, ja olen pakahtumassa onnesta siirtyessäni aivan uuteen, jännittävään vaiheeseen. Kesän Regalis-hamsula viettää rakkaissa Keski-Suomen maisemissa, ja kesällä syntyy mahdollisesti yksi talvikkopoikue ennen kuin kasvatukseni jää syksyllä pidemmälle tauolle. Sitten katsotaan, mihin suuri tuuli kuljettaa!
Toivotan siis kaikille ihanaa ja rentouttavaa kesää, uusia tuulia ja avoimia ovia!
28. syyskuuta 2016
Sellainen päivitysväli!
Näinhän siinä näköjään kävi, että Facebook-sivun myötä nettisivut ovat jääneet sitten hienosti päivitystä vaille! Oma osansa on tietenkin sillä, että mamma Regaliksesta on viimein tullut työn raskaan raataja. On tämä kuitenkin oikeasti aika järkyttävä päivitysväli. :D Minä kun ajattelin, ettei minulle sentään näin käy. Nyt en enää tiedä, mistä aloittaa, sillä tapahtumia on kauheasti. Tiivistettynä 3/4 vuodesta 2016: ensimmäinen vuodenpuolikas kului Hämeenlinnassa. Hämeestä, Hamsterysta ja hamstereista saa muuten aika monta väännöstä aikaiseksi. Elokuussa hämäläishamstereista tuli härmäläishamstereita, kun työ vei laumamme vuorostaan Etelä-Pohjanmaan komeimmille lakeuksille.
Talvikkosukupolvia on tänä vuonna kasvatettu taas pari uutta, ja poikueita onkin tänä vuonna syntynyt varsin tiuhaan! Ensimmäinen kiinankääpiöhamsterini Goldilock's Arvaa Kuka muutti taloon pääsiäisenä, ja taisipa se muuttaa jotain minussakin. <3 Pitkällisen taivuttelun jälkeen aloitin viimein ulkomuototuomarikoulutuksen talvikoille - ja yllätyksekseni myös kiinankääpiöille! :D Näyttelyissä on sujunut tänä vuonna pitkästä aikaa mallikkaasti. Tänä vuonna olemme napanneet muistaakseni kolme S-sijoitusta, kaksi S2:sta ja yhden S1:n. Tyytyväinen saa siis olla! Poikueiden suhteen on sujunut muuten oikein hyvin, paitsi että tänä vuonna on myös surukseni syntynyt peräti kolme kuollutta pesuetta, joista kaksi nyt syyskuussa viiden päivän sisään. Se on ollut aika raskasta.
Tässä näin _todella_ ytimekkäästi! Toivottavasti ehdin ja jaksan palata vähän pikemmin kuulumisiimme ja kertoa sitten vähän tarkemmin! Niin se vain sitten on, että minäkin joudun myöntämään, että Facebook-sivun ylläpito on naurettavan helppoa ja siellä on paljon helpompaa olla aktiivinen. Joskaan en sielläkään ihan viikottainkaan jaksa päivittää. Mutta sieltä löytyy ainakin kuvia!
22. marraskuuta 2015
Loppuvuoden kuulumisia
Regalis Dalesbred ja Tinytail Café Latte saivat kuin saivatkin poikueen tuossa 6.11.! Poikaset ovat nyt pariviikkoisia, ja niitä on seitsemän kappaletta normaaleja. Mahtavaa, että kaikki tulivat normaaleina, sillä safiiriahan en kasvata. Toinen mieluisa yllätys oli, että poikasia oli peräti seitsemän! Tämä oli todella yllättävää, sillä koskaan aiemmin meillä naaraan kakkospoikueet eivät ole olleet lähellekään yhtä suuria kuin esikoispoikueet, puhumattakaan että olisivat yhtä suuria! On ihan tavallista, että kakkospoikue on jopa puolet pienempi kuin ensimmäinen. Poikueesta on jo varattu kaikki jalostukseen menevät, joten vapaana olevat 3-4 poikasta etsivät lemmikki- ja näyttelykoteja. Poikasten kuvia ja kuulumisia päivitän Regalis Hamsteryn Facebook-sivulle.
Toinen mukava uutinen on, että meille saapui toissapäivänä ihana naarasvahvistus Goldilock's-hamsulasta! Tai oikeastaan tämä safiirineito Snögatans Siljan on peräisin Ruotsista Ingunnilta, mutta se on ennättänyt noin kuukauden verran majailla Veeralla. En itse päässyt standardikomitean kokoukseen Helsinkiin tai Grand Galaan Espooseen, vaikka halusinkin, joten hamsu matkusti mukavasti veljeni kyydissä, kiitos vielä sinnekin! Siljan on tosi nätti ja näyttävä naaras, luonteeltaankin hieno, joten maltan tuskin odottaa, millaisia helmipoikasia siitä alkuvuodesta saadaan.
Standardikomitean kokouksessa minua edusti vain valtakirjani, mutta olin kokouksen päätöksistä enemmän kuin mielissäni. Ajatukseni talvikoiden standardista menivät perille valtakirjankin avustuksella. Talvikoiden standardi tulee nyt muuttumaan siten, että epäterveestä ylityypittyneisyydestä tulee arvostelua heikentävä seikka, selkäjuovan toivotaan leveämpää kohtaa lapaluiden väliin, sekä talvikoiden vatsaväriksi toivotaan vaaleanharmaata. Tuosta vatsaväristä olen erityisen mielissäni, sillä entinen sanamuoto "puhtaanvalkoinen" on kaukana todellisuuden mahdollisuuksista. Pikkujuttuja, mutta hienoja sellaisia!
Loppuvuodesta sen verran vielä, että nämä Tedin ja Lotten poikaset jäävät vuoden viimeisiksi. Seuraavat poikaset ovatkin sitten Phoeben tai Siljanin. Jäämme nyt odottelemaan joulua ja tulevaa vuotta, joka tuokin sitten Regalis-hamsulaankin myös muutoksia. Elämä tuntuu juuri nyt aika kuormittavalta ja epätietoisuus tulevasta kalvaa. Monet kasvatukseenkin liittyvät asiat tuntuvat epäreiluilta eivätkä kovin palkitsevilta. Uskomme ja luotamme kuitenkin tulevaisuuteen - ja onneksi se joulukin vielä voittaa syksyn lohduttomuuden!
25. lokakuuta 2015
Regalis-hamsula on nyt Facebookissa!
Pitkällisen pohtimisen ja empimisen jälkeen olen viimein tehnyt Regalis-talvikkokasvatukselle Facebook-sivut! Olemme siellä nimellä Regalis Hamstery (https://www.facebook.com/regalishamstery). Myönnetään, olen vähän vanhanaikainen ja pidän näistä perinteisistä nettisivuista itse eniten, mutta tavoitettavuudessa ja kuvien helpossa julkaisussa Facebook on ylivoimainen. Kuvaan hamstereita aika paljon, mutta olen valitettavan laiska käsittelemään kuvat nettijulkaisua varten ja lataamaan ne sivuille. Facebook kätevyydessään auttaa tässä, joten tulevaisuudessa hamsulamme eläinten kuvia löytyy enemmän sitten Facebookista. FB-sivun on tarkoitus myös toimia kansainvälisenä tiedotuskanavana, joten aion julkaista kaikki tai ainakin melkein kaikki uutiset sekä suomeksi että englanniksi. Regalismi.net ei kuitenkaan ole menossa minnekään!
Facebook-sivun julkaiseminen sai aikaan uudistuksia täällä kotisivuillakin. Päätin luopua kaikkien eläinteni listaamisesta ja esittelemisestä tuolla Hamsterit-sivulla ja sen sijaan aina välillä esitellä Facebookissa hamstereitani. Tiedän, että monet sivujeni vierailijat pitivät juuri tuosta osiosta, ja siksi aion sisällyttää sivulle jatkossakin aina muutamien hamsujeni esittelyitä. Kaikkien hamstereiden listaaminen, esittelyjen kirjoittaminen ja kuvien julkaiseminen vain alkoi tuntua niin työläältä, varsinkin, kun hamsterien vaihtuvuus on välillä suurta ja lista koko ajan ajasta jäljessä. Tämä helpottaa nyt mukavasti päivitystaakkaa ja antaa tilaa hamsulan Facebook-sivujen sisällölle.
On minulla onneksi ihan jotain hamstereihinkin suoraan liittyvää uutisoitavaa! Kävin toissapäivänä hakemassa meille kovasti tarvittavaa naarasvahvistusta Linnunradan hamsulasta. Linnunradan Phoebe on nätti pieni normaalityttönen, syyskuun alussa syntynyt ja ihanan erisukuinen. Siitä onkin aikaa, kun meillä on asustanut linnunratalaisia. "Piipii" on kyllä mukava lisä laumaamme, kiitos vielä Pialle!
11. lokakuuta 2015
Kotinäyttelykuulumisia
Nyt on Jyväskyläkin sitten näytelty. Olipas kerrassaan mukavaa olla kotikulmilla näyttelypuuhissa! Hyvä, etten tottumuksesta laittanut kelloa herättämään viideltä ja lähtenyt ajelemaan ties minne... Roudasin paikalle oman henkilökohtaisen ennätysmääräni eläimiä, yhdeksän näyttelyhamsteria ja kaksi uusiin koteihin lähtevää. Loppujen lopuksi palasin kotiin vain seitsemän hamsterin kanssa, jes! Kesän poikueista viimeiset, komeaksi varttunut safiiriuros Regalis Crumpet ja hurmaava sisupussimme Regalis Kruununperä matkasivat näyttelyistä uusiin hyviin koteihinsa. Tämän lisäksi Regalis Hallamshire lähti Tinytail-hamsulaan ja Regalis Scarborough Fair Susannalle Nurmijärvelle. Toivottavasti kumpainenkin jättää hienoa jälkeä uudessa kodissaan!
Arvostelujen osalta meillä meni ihan mukiinmenevästi, H:ta ja kolme EH-:ta. Regalikset Moksi-Leustu, Scarborough Fair sekä Wedderburn-Arbuthnot (niin! Äiti, poika ja serkku!) palkittiin kaikki Kunniamaininnoin. Oikein kiva. Tietenkin elättelin toiveita vähän enemmästäkin, mutta tätähän tämä on. Välillä turhauttaa jopa se, että kaikki nämä vuodet on jalostettu ja laukattu näyttelyissä, mutta jotenkin kummasti se laajempi näyttelymenestys ihan paria pientä lupausta lukuun ottamatta antaa yhä edelleenkin odotuttaa itseään. Ihan kuin hommassa olisi jokin mystinen koodi tai kaava, jota en ole vielä saanut keksittyä. Vielä joskus haluaisin osua siihen napakymppiin! Vaikka välillä tämä harrastus koettelee, sen verran itsepäinen ja peräänantamaton olen, että aion pysyä kuvioissa ainakin niin pitkään, että ensimmäinen Regalis-muotovalio muuttuu haaveesta todeksi!
Siitä puheenollen, seuraavaa poikuetta toivotaan lokakuun lopulle. Puolen vuoden näyttelytauko teki terää näyttelyinnostukselleni, joten täytyy nyt katsoa, kuinka sen Grand Galan kanssa menetellään... Minulla on kyllä kalenteriin merkittynä muistutus viime vuodelta, että marraskuinen aamuyön herätys on hirveä, älä mene Galaan tänä vuonna... :D
24. syyskuuta 2015
Syyskuulumisia
Otsikointi-inspiraatio loistaa poissaolollaan, mutta enpähän sentään sortunut aikamme riesaan, clickbaitingiin, johon kaikki fiksutkin mediat näyttävät nyt ajautuneen. Ärh. No, eipä täällä sen kummempaa kuin että poikasia on kasvateltu ja myyty uusiin koteihin. Vilhelmin ja Hallamshiren 15.8. syntyneessä poikueessa oli kolme safiiria ja vain yksi normaali. Yksi safiireista oli naaras, muut kolme poikasta uroksia. En nyt jättänyt tästä poikueesta itselleni, sillä poikaset eivät ehkä ihan näyttelytasoisia olleet, ja meillä on muutenkin aika täyttä tällä hetkellä. Poikaset ovat kuitenkin luonteeltaan aivan ihania ja todella hyvin käsiteltäviä, ja niistä onkin vielä pari safiiria urosta vapaana. Nimensä poikaset saivat omien suosikkibrittiherkkujeni mukaan, ehkä vähän Sheffieldin-matkani muistoksi. Niinpä lapsista tuli Regalis Crumpet, Regalis Custard, Regalis Clotted Cream sekä Regalis Country Crisp. Kaikki niin hauskoja sanoja, että pitihän ne nimiksi laittaa!
Näiden lisäksi myynnissä on edellispoikueesta vielä normaali naaras Regalis Kruununperä. Kruununperää en ole myynytkään vielä, koska sillä on syntymästään saakka ollut lievä kehityshäiriö toisessa takajalassa. Se onkin ensimmäinen jollain tapaa vammainen poikanen meillä. Aluksi epäröin, pystyykö poikanen viettämään normaalia hamsterinelämää, mutta neljän viikon ikään mennessä oli selvää, että tässä tytössä on sisua ja luonnetta. Se on erittäin lempeä, ihmisrakas ja hyvä käsiteltävä, ja rakastaa juoksupyöräilyä - väärään asentoon luutunut jalka ei haittaa tytön menoa ollenkaan. Aivan ihanteellinen lemmikkihamsteri siis. Kruununperästä annan mielelläni lisätietoja ja kuvia. Myyn sen vamman takia 10 eurolla, mutta toivon sille aivan erityisen rakastavaa kotia, sen se on ansainnut!
Myös yksi normaali uros meiltä voisi lähteä sijoitukseen oikean kodin löytyessä. Näyttelyjen saralla seuraava etappi onkin sitten Jyväskylän näyttely 10.10.! Laskin juuri, että edellisestä kotinäyttelystä on peräti 2,5 vuotta aikaa. Ei ihme, etten osaa oikein vieläkään ajatella, että näyttelyhän on nurkilla eikä tarvitse minnekään lähteä! Kiva juttu!
25. elokuuta 2015
Elokuulumisia
No jopas on aikaa edellisestä päivityksestä päässyt vierähtämään. Kesä tuo kyllä usein mukanaan taukoa monista asioista. Graduni valmistui kesäkuun alkupuolella, ja sen jälkeen aika on vierähtänyt lähinnä yliopistolla töissä, joten moni hamsteriasia on jäänyt odottamaan valmistumistaan. Omat hamsterifiilikseni vaihtelevat maltiilisen innostuksen ja hienoisen väsymisen välillä. Asioiden tärkeysjärjestyksen arvioiminen tosin kuuluu tällaisiin elämänvaiheisiin, kun ollaan taas kerran uuden kynnyksellä.
Löpinät sikseen, asiaan. Huhtikuisen näyttelyn jälkeen uusin Georgen ja Louisan yhdistelmän, koska en ollut aivan tyytyväinen siihen, mitä sieltä edelliskerralla saatiin. Ja totta vie oli kannattava uusinta! Louisa sai tällä kertaa, 15.5.2015, kaksi mahdottoman komeaa normaalipoikaa, jotka olivat niin kivoja, etten hennonut kummastakaan luopua. Pitkällisten pähkäilyjen jälkeen pojat nimettiin englantilaisilla (tietenkin Yorkshireen liittyvillä) kansanlauluilla, toisesta tuli Regalis Scarborough Fair ja toisesta Regalis On Ilkley Moor Bar T’at (suomeksi ”Ilkleyn nummella ilman hattua”). Rakkaudesta vaikeisiin nimiin…
Näiden poikien jälkeen tuli pariksi kuukaudeksi poikastaukoa, kunnes tuli aika yhdistää Lotte eli Tinytail Café Latte Vilhemin kanssa. Nämä Scarboroughin ja Ilkleyn serkkulapset syntyivät 19.7. ja osa on ehtinyt muuttaa uusiin, ihaniin koteihinsa, mutta poikueesta on vielä vapaana pari normaalia urosta ja naarasta! Poikueeseen syntyi peräti seitsemän lasta, neljä normaaliurosta, yksi safiiriuros, ja kaksi normaalinaarasta. Ne olivat pesäpoikasia Jyväskylän suurajojen (tai siis Neste Rallyhan se taitaa nykyään olla…) aikaan, joten vuosien suunnittelun jälkeen sain viimein toteutettua erikoiskokeiden mukaan nimetyn poikueen! Regalis-nimiksi päätyivät sellaiset legendaariset pätkät kuin Moksi-Leustu, Urria, Ehikki, Ruuhimäki, Ouninpohja, Lankamaa ja Kruununperä. :D En ole itse vielä päättänyt, jätänkö Moksi-Leustun kotiin vai en…
Elokuun 15. päivä syntyi sitten poikue Vilhelmille ja safiirinaaras Regalis Hallamshirelle. Ne ovat vielä pesässä, mutta muutama poikanen sielläkin. Hyvänä päivänä syntyivät, parhaan ystäväni hääpäivänä!
Kesän aikana myös useampi vanha, rakas hamsteriystävä päättänyt ”vaihtaa hiippakuntaa”, kuten enoni tapaa sanoa. Ihanista ihanin pörrösyyrialaiseni Oiva siirtyi ajasta ikuisuuteen 1.6. ja jätti jälkeensä valtavan aukon hamsulassamme ja koko perheessämme. Finlaysonin tunnuslause on ollut ”Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää”, ja Oiva oli minulle tuo pehmeä. Olen todella kiitollinen ihanista vuosista Oivan kanssa, ja niitähän ehti kertyä hamsteriksi paljon - 2 vuotta ja miltei 8 kuukautta! Hamsula kaipaisi kovasti uutta lemmikkisyyrialaista, mutta elämäntilanne on sen verran muutoksen alla, etten juuri nyt uskalla uutta ottaa. Seuraavat menetyksemme koimme heinäkuussa, kun ensin menehtyi Cheersbigears Kippa 6.7. ja sen jälkeen Åsa-Marie 7.7., molemmat harmillisen nuorina. Jäämme kovasti kaipaamaan niin Oivaa, Kippaa kuin Åsaakin!
Vielä loppuun sananen tulevasta syksystä! Sastamalassa on näyttely 29.8., ja alunperin toki meinasin sinne lähteä. Sitten tarjoutuikin yllättäen tilaisuus lähteä syyskuun ensimmäisellä viikolla Sheffieldiin kavereita moikkaamaan. Matka yhdistettynä hienoiseen näyttelymotivaation puutokseen (aika kumma juttu, sillä meillä on tosi kivaa nuorisoa ja Louisakin edelleen yhtä nätti kuin keväällä) johtivat itseäni kummasti helpottavaan päätökseen jättää näyttely vaihteeksi välistä. Onhan noita toki nähty, sinnikkäästi vuodesta 2004 lähtien, ettei ihme, jos välistä väsyttääkin. Lokakuussa koittaa Jyväskylän näyttely, ja sinne tietenkin suuntaamme ainakin Dalesbredin, Seaforth Higlanderin, Yorkshiren sekä Scarboroughin ja Ilkleyn kanssa. Seuraavat poikasetkin menevät varmaan lokakuulle.
Mukavaa loppukesää (vai alkavaa syksyä?) kaikille regalisteille!
28. huhtikuuta 2015
Malmin näyttelystä
Olipa mukava näyttely! Viikonloppuun sisältyi niin sukulointia, brittituomareiden ja hamsteri-ihmisten kanssa illallistamista kuin sitten Susan Washbrookille sihteeröintiäkin. Ehkäpä Englanti-ikävä helpotti hetkeksi kun saatoin kuvitella olevani jälleen brittinäyttelyssä, mene ja tiedä. :D Kiinankääpiöiden ja roborovskien sihteeröinnin takia en poikkeuksellisesti ennättänyt seurata talvikoiden luokkia ollenkaan, mutta aika kivasti meni: mukana olleet nuoret saivat H:ta, ja suureksi ilokseni Regalis Wedderburn-Arbuthnot sai ERIn ja palkittiin talvikoiden viidentenä sertillä! Eivät ole onneksi isoisä Jonkkeeren geenit aivan tyystin hävinneet. Nyt saa sertisankari Louisa muuttaa uudelleen Georgen kanssa yhteen. Tilauksessa olisi tällä kertaa enemmän sitä normaalia, toivottavasti pariskunta tottelee.
Näyttelystä meille muutti myös uusi normaalineitokainen, Sarianne Väisäsen kasvatti Cafè Latte. Kivan ja lupaavanoloinen naaras. On tullut niitä poikia niin jätettyä kotiin, että vähän pitää tyttöjäkin hankkia. Meiltä lähti Ruotsiin Regalis Balmoral sekä Regalis Devonshire. Niin, Gleann Eagasin ja Åsa-Marien poikue nimettiin shire-kreivikuntien mukaan. Kotiin jää helmiäissafiiri uros Regalis Yorkshire, mutta tuossa juuri äsken pyörittelin myös poikueen nättiä safiirinaarasta Regalis Hallamshirea. Niin, kuvitelkaa, safiiria! Muistutuksena, mähän en ole koskaan omistanut safiiria eläintä - kasvattanut olen, ja astutuslainassa on ollut, mutta safiirit ovat aina meiltä lähteneet pois. Nyt jäin vähän pohtimaan, että jos Hallamshire näyttää ensi viikolla luovutusiässäkin vielä yhtä hyvältä kuin nyt, niin pitäisikö minun sittenkin pitää se?! Mikä uusi ajatus! :D Minähän tapaan aina marmattaa siitä, että normaalilinjoihin sotketaan liikaa safiiria, jota sitten syntyy normaalipesueiden sivutuotteena. Olen edelleen samaa mieltä, mutta jospa nyt tämän kerran kuitenkin? Jos naaraalle kehittyy hyvä pää ja tyyppi, niin kyllä sen silti normaaliurokselle voisi laittaa ja toivoa kivoja normaalipoikasia... Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Jos nyt näin on, niin sitten kaikki meillä myynnissä olleet poikaset olisi sitten varattu. Ei muuta kuin seuraavia poikueita odottelemaan!
12. huhtikuuta 2015
Poikaskevät
Tervepä vain pitkästä aikaa! Aika poikkeuksellinen kevät meneillään - meillä on nimittäin koko ajan poikasia joko kasvamassa tai sitten luovutuksessa. Hieman toinen ääni kellossa kuin monena menneenä vuonna, kun poikasia syntyi todella huonosti. Hieno homma! Tai siis, olen joutunut todellakin muistuttamaan itselleni, että kaikesta työstä huolimatta se ON todella hieno homma. Jos nyt tarkemmin ajatellaan, niin ei ehkä olisi kannattanut suunnitella niin monta poikuetta juuri kaikkein raskaimmalle gradukeväälle... Mutta minkäs teet kun on kivoja naaraita ja niille kivoja uroksia! Säpinää on siis hamsulan puolella riittänyt. R. Kensingtonhan sai tammikuussa poikaset Georgen kanssa, R. Wedderburn-Arbuthnot Georgen kanssa ystävänpäivänä, W. Mayfair taas L. Gleann Eagasin kanssa maaliskuun puolivälissä, ja Åsa-Marie samoin Glenin kanssa maaliskuun lopussa. Näin pieneksi hamsulaksi siis aikamoinen poikaskevät, itsekään en meinaa pysyä kärryillä!
Voimat ovat menneet viime aikoina vain yliopistojuttuihin ja siksi sivutkin ovat jääneet päivittämättä. Tänään päivitin myyntisivun, ja siinä hötäkässä päätin lisäillä kauan odottaneita kuvia myös muille hamsuille. Eihän se nyt niin iso vaiva ole, mutta miten siihen on niin vaikeaa ryhtyä. Mutta niihin poikasasioihin. Kevättalvesta poikaskyselijöitä oli todella paljon, nyt on vähän hiljaisempaa - varattavia poikasia kyllä piisaa. :) Kensingtonin eli Alisan poikasista tuli itse asiassa loppujen lopuksi ihan mielettömän hienon näköisiä normaaleja, vaikka alku ei ollut kovin lupaava. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen kotiin jäi isä-Georgea paljon muistuttava, muhkea nuori uros Regalis Dalesbred. Poikaset nimettiin isänsä tavoin brittiläisten lammasrotujen mukaan, ja niistä tulikin tosi hauskoja nimiä! Ne voi käydä kurkkaamassa Poikueet-sivulta. Dalesbred asuu Kipan kotiin jääneen pojan Regalis Yonatanin kanssa, ja pojat ovat ylimmät ystävykset, kuten oheisesta, ylisöpöstä kuvasta näkyy! Wedderburn-Arbuthnotin eli Louisan poikueeseen syntyikin vain kolme poikasta - ja kaksi näistä oli safiireja, jotka eivät tietenkään kotiin jää. Poikaset saivat nimensä Britannian kuningashovin palatsien mukaan. Ainoa normaali oli naaras, Regalis Balmoral, joka näillä näkymin muuttaa Ruotsiin. Se on mukavannäköinen tapaus, mutta urosta minulla ei sille valitettavasti ole.
Tähän väliin - ohessa hupaisat kuvat Cheersbigears Kipasta (ylempi) ja pojastaan Yonatanista (alempi) osoittamassa, että niin kuin isä, niin poikakin. :) Leppoisuus on selkeästi periytyvä ominaisuus! Maaliskuun 11. päivä syntyikin sitten varsinainen yllätyspoikue. Loppusyksystä yhdistin Gleneaglesin ja Mayfairin poikasten toivossa, mutta niitä ei koskaan syntynyt. Pari asui miltei 4 kuukautta yhdessä, kunnes otin Glenin erilleen kolmeksi viikoksi keräämään vähän massaa ennen yhdistämistä Åsa-Marieen. Ja kuinkas kävikään - päivä sen jälkeen, kun olin laittanut Glenin ja Åsan yhteen, Mayfair saikin aivan täysin yllättäen 11 kuukauden iässä poikasia! Kyllä nämä sitten vain osaavat keksiä kaikkea hämmentävää aina! :D Mayfairin poikaset ovat nyt sitten tulossa luovutusikään. Niissä oli yksi helmiäisnormaali uros, helmiäisnormaali naaras sekä normaali naaras. Niiden isän gaelilaiseen nimeenhän sain idean vieraillessani Skotlannin Edinburghissa viime kesänä, joten päätin poikasillekin laittaa jotain skottilaista. Niistä tulikin sitten brittiarmeijaan kuuluneita skotlantilaisia rykmenttejä, ja kotiin on näillä näkymin jäämässä uros R. Seaforth Highlander. Sitten sai Åsa-Mariekin Glenin kanssa kakkospoikasensa 30.3. Näitä on viitisen kappaletta safiireja ja helmiäissafiireja. Poikaskyselyitä saa siis laittaa! :)
Olen tullut jättäneeksi nyt sitten kotiin lähinnä uroksia - ensin Jon, sitten Dalesbred ja nyt vielä tuo Seaforth Highlanderkin. Varmaankin tuosta Åsankin poikueesta on jätettävä uros, koska naaraalle ei olisi puolisoa. Eli taaspa ollaan tässä tilanteessa, että naaraat alkavat huveta. :D No, ainakin se hyvä puoli että kesällä ei (ehkä) synny sitten poikasia. Noissa poikueissa vain on ollut niin hienoja uroksia, että pakko on ollut niitä pitää. Toki mietin Seaforth Highlanderin siskosta, että olisiko siitä Yonatanille morsiameksi, mutta en mielelläni käytä jalostukseen vielä niin nuoria uroksia (tai olisihan Jon jo 8 kk kun olisi naaraan astutusaika). Mutta nähtäväksi jää. Georgen ja Louisan yhdistelmä jäi sen verran kaivelemaan, että saatan uusia sen vielä tässä myöhemmin. Kipaltahan jätin kotiin sekä pojan Jonin että tyttären Avigayilin, mutta päädyin tällä viikolla laittamaan "Abigailin" myyntiin. Kyseessä on aivan valloittava ja rakastettava helmiäissafiirinaaras, jonka meinasin astuttaa Glenillä. Nyt, kun Mayfair ja Glen saivatkin poikasia, en pidäkään astutusta enää niin tarpeellisena. Abigaililla on todella kaunis ja tasainen helmiäissafiirikuviointi, mutta tyyppinsä puolesta se ei oikein ole jalostusnaaras. Luonteensa puolesta taas se on puhdas kymppi ja aivan täydellinen lemmikkihamsteri, joten kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä! Seuraavaksi kiikarissa onkin sitten Helsingin näyttely 26.4., siellä nähdään!22. helmikuuta 2015
Poikasia ja talvikkotrendipohdintaa
Tämä kevät tulee menemään melkoisissa opiskelu- ja työkiireissä, joten näyttelyihin emme taida juuri ehtiä vaikka haluaisinkin. Niinpä emme olleet Kouvolassa eilen. Helsinkiin tosin pitäisi yrittää, tuleehan sinne brittituttuja tuomareiksi! Åsa-Marien poikasista viimeisetkin lähtivät maailmalle, ja Kensingtonin poikaset ovat nyt tulossa vuorostaan luovutusikään. Ne ovat kaikki kuusi normaaleita, tukevasti talviturkissa mokomat... Vapaana on vielä yksi naaras ja pari urosta. Ystävänpäivänä syntyi vielä uusi poikue, kun Wedderburn-Arbuthnot sai pari-kolme poikasta. Pienoista poikasbuumia siis. Poikasten isä George teki aikamoisen karkureissun, ensimmäinen meillä peräti kahdeksaan vuoteen! Kerron siitä joskus kun on aikaa.
Ps. Oletteko muuten huomanneet, kuinka totaalisesti helmiäiskuvioidut talvikot, etenkin helmiäissafiirit, jyräävät tällä hetkellä? Koen tilanteen hyvin ristiriitaisesti. Pidän helmiäissafiirista todella paljon ja on hienoa, että sen taso on pitkästä aikaa melkein vuosikymmeneen erittäin hyvä, mutta samalla olen hyvin huolissani siitä, että tämän trendin myötä olemme menettämässä hienot normaalimme. Vuosi sitten olin todella innoissani, kun keksin, että voisin alkaa panostaa helmiäissafiiriin. Nyt, kun kaikki muutkin tekevät sitä, se ei tunnukaan enää niin hyvältä ajatukselta. Olen kasvattanut niin pitkään ja tarkkaillut hamsterimaailman trendejä jo kauan, joten homman "patternit", kehityskulut, alkavat käydä ilmeisiksi. Luultavasti tämäkään trendi ei kestä vuosikausia, mutta sillä saattaa olla merkittävä vaikutus talvikkopopulaatioon jatkossa. Erityisesti normaalin kohtalo mietityttää aika paljon tällä hetkellä. Toivottavasti emme ole hukkaamassa takavuosien hienoja edistysaskeleita normaalijalostuksessa.
25. tammikuuta 2015
Poikasia ja poismenoja
Ohhoh! Onpas meillä asiat hyvin. Enpä ole pitkiin aikoihin päivittänyt sivujani peräti kahdesti kuukaudessa! Aihetta asiaan kuitenkin on, sillä minulla on taas rivi-ilmoituksia jaettavaksi. Åsa-Marien joulunaikaan syntynyt "hanukkapoikue" paljastui peräti kahdeksanpäiseksi pesueeksi! Tosi kiva juttu, sillä jostain syystä meillä ei ole syntynyt noin isoa poikuetta vuosikausiin - viimeksi toukokuussa 2012, huh! Poikueessa oli sekä toivomaani helmiäissafiiria että safiiria ja normaaliakin molemmissa sukupuolissa. Nimeämisissa päätin heprealaisittain nimetyn isän kunniaksi palata todella vanhaan nimeämisteemaani ja poimia nimet Vanhasta Testamentista. Nimet Yonatan, Yishai, Nethaneel, Avigayil, Zeruiah, Rachav, Orpah ja Nitzevet löytyivät erilaisista englantilaisista käännöksista. Kotiin jää näillä näkymin ainakin helmiäisafiiri naaras Regalis Avigayil, helmiäissafiiriuros Yonatanin täytyy vielä vähän kasvaa jotta pystyn päättämään siitä. Poikasuutiset eivät pääty tähän, meille syntyi nimittäin muutama päivä sitten uusi pesue yhdistelmästä Tristar Swaledale - Regalis Kensington! Sieltä toivon kovasti kauniita normaalipoikasia. Myös Regalis Wedderburn-Arbuthnot asuu uroksen kanssa, joten poikasia tälle keväälle on toivottavasti luvassa lisää.
Porukkamme on myös pienentynyt toisesta päästä. Goldilock's Karvarousku vanheni hyvin nopeasti ja 14. tammikuuta se lopulta kuoli kädelleni. En käyttänyt tätä puolitoistavuotiasta helmiurosta jalostukseen, mutta sen ja samalla Snögatans Hemulenin ja Regalis Harbingerin suku jatkuu Karvarouskun kasvattajan luona. Kiitokset Kirsille ja Veeralle tuosta hienosta eläimestä! Tänä iltana päädyin lopulta lopettamaan hamsulamme todellisen Grand Old Manin, rakkaan Regalis Prancerin. Kahden vuoden ja kolmen kuukauden komean iän saavuttanut helmiäissafiiriherra oli aivan teräskunnossa loppuun saakka, vasta tällä viikolla huomasin kunnon huonontuneen. Niinpä raskain mielin jouduin tekemään ihanalle Pransilleni viimeisen palveluksen. Prancer oli kerrassaan ainutlaatuinen ja harvinaisen kaunis helmiäissafiiri kasvatusvaiheesta, jolloin Regalis-hamsulassa meni lujaa. Pransi ehti nähdä monenlaisia elämänvaiheita, ja ehdin Sheffieldissä ollessani pohtia, mahdanko vielä nähdä Pransin. Ehdinpä hyvinkin ja se sai asua meillä vielä yli puoli vuotta sen jälkeenkin! Prancer oli viimeinen elossaoleva hamsterini ajalta ennen vaihtoa, ja sen myötä tuntuu vähän, että yksi aikakausi on ohitse. Kiitos kaikesta, rakas Pransini, vie muille rakkailleni terveisiä!
Prancerin poismenon jälkeen meillä asustaa vain 9 talvikkoa plus poikaset. Vuodenvaihteen hamsterikuolemat ovat verottaneet porukkaamme ja se näkyy hamsterihyllyssäni tyhjinä koloina. Kummallinen olo! Onneksi nuo uudet poikaset tuovat ihanaa iloa ja eloa hamsulan elämään! Kevään mittaan pääluku kuitenkin varmasti kasvaa. Vanhimmat eläimemme ovat (ikivetreää Oivaa lukuun ottamatta!) nyt alle vuotiaita, joten toivotaan, ettei meillä tarvitse hetkeen viettää yksiäkään hautajaisia.
5. tammikuuta 2015
Hyvää pyhäinmiestenpäivää, adventtia, joulua, uutta vuotta, loppiaista, uusia poikasia, et cetera.
Aika väsynyt ja graduntäyteinen syksy kääntyi lopulta, vihoviimein, viimeinkin, jouluksi, Luojan kiitos. Nyt en jaksa enää mitään joulufiilistelyitä tahi pitkiä selostuksia syksystä selostaa, lukekaa joulupäivityksiä vuosilta 2008-2013 jos niitä kaipaatte. Haha! Toivotetaan silti oikein hyvää edelleen jatkuvaa joulunaikaa (hehe) ja mainiota uutta vuotta! Kertaan tässä lyhyesti Grand Galan guulumiset ja gatsahdan sitten kuluneeseen hamsterivuoteen 2014 HHOTY:n eli Hamster Happening of the Year -listan muodossa. Ja toki infoan meidän uusista poikasistamme!
Grand Galassa Vantaalla kävimme siis kohtalaisen ison porukan kanssa marraskuun 22. päivä. Sää oli niin ikävä kuin marraskuussa vain voi olla, ja nyt jälkikäteen katsottuna päivä oli raskaine ajotaipaleineen sen verran raskas että ihan mietin, kuinka siitä oikein selvittiin. Päälle toki gradukiireet ja muut. Mukava päivä toki oli, toimin talvikoille assistenttina ja hoidin lopulta sihteeröinnin loppuun. Assarointi oli mukavan kevyttä hommaa, mutta sihteeröinti vei loppuillan mehut minusta, vaikka inspiroivaa onkin. Mukavasta päivästä jäi kuitenkin hienoinen burn out -fiilis siihen malliin, että nettisivujen päivitys ei maistunut kuukausimääriin ja ajatus Kouvolaan lähtemisestä tuntuu ahdistavalta - ei varmastikaan jakseta siis sinne lähteä. Hamsujakin oli aika monta mukana, en tosin muista enää että kuinka monta. Parhaiten menestyi EH:n saanut ja komeassa kunnossa ollut Regalis Mountbatten-Windsor eli Vilhelm. Kasvattini Regalis Raparperijätär palkittiin yllätyksekseni irtoSERTillä, onnea omistaja-Iinalle!
Ennen HHOTY-listaukseen menemistä kerrottakoon syntymät, kuolemat, kuulutukset ja ristiäiset eli niin sanotusti rivi-ilmoitukset. :D Kustaan ja Bayswaterin poikue nimettiin brittiaatelisnimillä, hyväksi havaitun hankalan linjan oli jatkuttava. Kotiin jäivät upeat normaali uros Mountbatten-Windsor eli Vilhelm (meinasin aluksi kutsua Charlesiksi tai Williamiksi mutta se olisi ollut vähän liikaa :D) sekä normaali naaras Wedderburn-Arbuthnot eli Louisa jonka nimi on niin hankala etten itsekään sitä meinaa oppia. Muut sisarukset olivat Watson-Wentworth, Fitzalan-Howard ja Innes-Ker. Mayfairista olen odotellut toisia poikasia, vaan vielä ei ole tärpännyt. Cheersbigears Kippa ja Åsa-Marie saivat ihanan, kahdeksanpäisen pesueen juuri joulun alla, 18.12. Poikasissa on kolme helmiäissafiiria, kolme safiiria ja kaksi normaalia, joka värissä molempia sukupuolia. Helmiäissafiiria ajatellen tein yhdistelmän, joten hyvä, että sitä saatiin. Joulua edeltävällä viikolla meillä sattui sitten odottamattomia menetyksiäkin. Ensin löysin rakkaan Kustaani menehtyneenä, ja pari päivää myöhemmin Lilliputs Cotswoldsin! Cotswolds oli vain 8 kuukauden ikäinen, eikä kuolinsyystä ole oikein mitään tietoa! Hyvin harmillista menettää kiva ja nuori hamsteri. Jalostuksellisesti Cotswolds ei ollut parhainta mahdollista laatua, se oli koko elämänsä ajan todella pieni urokseksi, enkä olisi luultavasti käyttänytkään sitä. Surullista silti!
Ja sitten Hamster Happenings of the Year 2014! Such a smashing year, I daresay! Kyseessähän oli kasvatukseni kymmenenvuotisjuhlavuosi (juhlapostaus edelleen puuttuu...), ja nyt jälkikäteen ajateltuna - enpä olisi juhlavuottani upeammin voinut viettää! Kevätpuoli 2014 oli aivan omaa luokkaansa, elämäni hienoimpia keväitä. Hamstereihin liittyviä huippukohtia aivan ehdottomasti olivat tammikuun Bradford Champs Harrogatessa, äitienpäivänäyttely Lymmissä ja sen jälkeiset ulkopoliittiset bussipysäkkikeskustelut, upea Otley Agricultural show toukokuun puolivälissä, erittäin kotoisa Midlandsin näyttely Great Alnessa, brittihamsujen hankkiminen sekä niiden unohtumaton lentokenttäkuuluisuus Manchesterissa paluulennolla. Oh my life, good times, good times! Loppuvuoden huippukohtia olivat ehdottomasti ensimmäiset Regalis-poikaset vuoteen sekä harrastusystävien näkeminen vuoden tauon jälkeen! Brittiläisen hamsterillisia tapahtumia minun on tarkoitukseni todentaa "tässä joskus" valokuvien muodossa. Harmi vain, että kuvien pienentäminen ja nettiinlaittaminen on suosikkiasteikollani vähän samaa kastia kuin vessanpesu ja vuotavien juomapullojen kanssa tappelu. Viime aikoina vaihtoaikaisten kuvien katselu on nostalgiahuuruissani nostanut sen verran isoa palaa kurkkuun ja tunteita pintaan, että on ihan pitänyt välillä vältellä sitä. Toisinaan ihan tuntuu, että kuinka kummassa vuosi 2015 voisi pistää edes paremmaksi... Uudet sheffieldiläiset ystäväni kuitenkin opettivat minulle, että aina on luvassa jotain erilaista ja uusia seikkaluita, kunhan turvaa kaikessa Herraan Jeesukseen. Niihin käsiin jätän oman ja teidänkin vuoden 2015. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, toivottaa pian varttihunttisynttäriä viettävä Karoliina.
17. lokakuuta 2014
Humppilaa ja poikasia
Päivitetäänpä viimein sitten Humppilan näyttelyn kuulumiset sekä poikasrintaman viime aikoijen tapahtumat. Humppilasta on kulunut jo parisen viikkoa, ja uutisten päivittäminen on ollut koko ajan mielessä, mutta eräs toinen kirjoitustyö, joka gradunakin tunnetaan, on vienyt valitettavasti vienyt voiton. Mutta täällä sitä taas ollaan!
Mayfairin poikaset tulivat lopulta pesästä ja sieltä paljastui neljä helmiäisnormaalia ja kaksi normaalia poikasta. Helmiäisnormaaleissa oli kaksi urosta, loppupesue oli naaraita. En mainostanut poikasia missään, mutta siitä huolimatta kysyntä yllätti minut - jokainen poikanen oli varattu 2,5 viikon ikään mennessä! Näiden tuontieni jälkeläisten jalostukseenmyynnin kanssa aion valitettavasti olla hyvin kitsas - eihän tuonneista ole mitään hyötyä, jos niiden lapsenlapsia alkaa tulla vastaan vähän joka puolella. Niinpä tästä poikueesta ei jalostukseen mennyt kuin yksi uros ja yksi naaras - mikä sekin voi joskus olla liikaa, kuten historia on opettanut.
Poikasten kysyntä on jatkunut hyvänä tämänkin jälkeen, mikä onkin sopinut hyvin, sillä Bayswater synnytti Kustaalle ihanan poikueen 22.9. edellisten poikasten ollessa kolmen viikon ikäisiä. Ikäero on ollut juuri passeli, sillä uusien poikasten tullessa käsittelyikään vanhat poikaset alkoivat jo lähteä uusiin koteihinsa. Uudet poikaset ovat vielä ristimättä - tosin nimet on jo luonnosteltu - mutta Mayfairin lapset on toki jo kastettu ja rekisteröity. Poikueesta tuli leikillisen kaksoismerkityksellinen ”Litter of London” ja poikaset siis saivat nimensä Lontoon kaupunginosien mukaan. Helmiuroksista tuli Regalis Vauxhall ja Regalis Walworth, helminaaraista Regalis Westminster ja Regalis Marylebone, sekä normaalinaaraista Regalis Kensington ja Regalis Belgravia. Kotiinjäävän hamsterin päättäminen oli suorastaan ennätyksellisen vaikeaa. Poikaset kehittyivät tavallista hitaammin, ja vaikka yhdistelmä oli normaalia silmällä pitäen tehty, meinasin jättää helmiäisnaaraan kotiin. Normaalien kehttyessä vaihdoin mielipidettäni moneen otteeseen, kunnes lopulta päätin ottaa riskin ja jättää kuitenkin normaalin Kensingtonin kotiin. Helmiäisnormaalit näyttävät hienoilta, mutta niille on kehittymässä omaan makuuni turhan voimakas tikkaus. Toivotaan, että suloinen Kensington kehittyy edelleen edukseen!
Ja sitten Humppilaan! Odotin näyttelyä todella innolla, sillä edellisestä suomalaisesta näyttelystä ehti kulua miltei vuoden verran! Pitkä aika, ja näyttelyssä huomasinkin, että kyllä siinä ajassa ehtivät hamsterisukupolvet vaihtua ja uusiakin harrastajakasvoja tulla mukaan. Vanhojen ystävien näkeminen oli kieltämättä päivän kohokohtia! Näyttelypäivää ennen vähän turhan moni asia tuntui menevän myttyyn - hitaan rekisteröinnin takia en pystynyt ilmoittamaan etukäteen niin monta hamsteria kuin olin suunnitellut, ja sitten vielä Georgekin oli tippunut näyttelyluettelosta - meinasipa se jäädä arvostelemattakin. Minä seuraan arvosteluita aina kuitenkin sen verran napakasti, ettei Georgella ollut todellista unohtumisen vaaraa. Näyttelypaikka oli hauska, kätevästi Tampereen lähellä ja ihan ruokakaupan vieressä, joten lounaspulmia ei ollut. Hommissa en ollut mukana pientä loppusiivoilua lukuun ottamatta, tuntui kivalta pitkästä aikaa vain olla mukana ja nauttia fiiliksestä. Jatkossa sitten taas hommiinkin mukaan. Hamstereita oli mukana hävettävän vähän, kaksi ennakkoilmoa ja yksi jälki-ilmo: Kustaa, George sekä Gleann Eagas eli Glen. Arvostelut eivät menneet putkeen, arvosanoina saatiin vain H:ta ja MH:ta, mutta pitkältä tauolta palanneena en voinut odottaakaan juuri muuta. Kaikkiaan hauska näyttelypäivä ja hieno Tampereella vietetty viikonloppu!
Sitten loppuun vielä vähän lisää Bayswaterin poikasista. Minulla on aika toiveikas olo niiden suhteen, mutta oli siellä aikamoinen yllätyskin! Viidestä poikasesta kaksi osoittautui safiireiksi! Olen kasvattanut Kustaan linjaa jo monen polven ajan ihan puhtaana normaalilinjana, eikä uroksen sukutaulusta löydykään yhtään mitään muuta. Bayswaterin takaa kolmannesta polvesta löytyy safiiria, joten siinä ei ole mitään yllättävää, mutta Kustaan suvussa pitää mennä peräti kuusi polvea taaksepäin, että löytää safiiria. Mielestäni se on aika melkoinen saavutus safiirigeeniltä puikkelehtia hamstereiden DNA:ssa niin monen sukupolven ajan putkahtamatta esiin! Päälinjaan ei nimittäin ole syntynyt safiiria muistaakseni… Sitten Regalis Arkihuolesi Kaikki Heitän lapsien? Huh sentään! Odotin ihan rehellisesti sanottuna tasalaatuista täysnormaalia poikuetta, jossa saisin tehdä kotiinjäävän valinnan ihan puhtaasti hyvän tyypin ja värin perusteella, mutta safiiri väri rajaakin tietysti pari poikasta puhtaasti lemmikeiksi - niin kaukaa suvusta syntyvä safiiri ei nimittäin ole kovin puhtaan sininen! :D No, on noissa kolmessa normaalissakin kyllä varmasti potentiaalia. Tällä hetkellä poikueesta on vapaana enää yksi safiiri poikanen!
Poikasten lisäksi meiltä on myös lähdetty. Regalis Deshi Basara eli Daisy ei ehtinyt palata enää Muurameen vaan se nukkui pois hoitokodissaan, josta tulikin sen loppuelämän koti. Daisy oli mennyt jo kovin vanhaksi ja raihnaiseksi. Kiitos, ihana Daisy ja kiitos, Daisyn ihana sijoituskoti! Kuoleman lisäksi meiltä on lähdetty iloisemmallakin tavalla: Neiti Kevät muutti pysyvästi hoitokotiinsa ystäväni luokse syyskuussa! Neiti ehti asua pari kuukautta meillä, mutta pieni hamsteri oli ilmeisesti jättänyt suuren aukon jälkeensä. Neiti sai kyllä aivan mahtavan uuden kodin, toivotamme Neidille pitkää ikää ja hauskoja riehuntahetkiä! Näiden lähtöjen lisäksi meille on myös tultu: Humppilan näyttelystä meille muutti Kirsi Kujansuun nätti ja aivan hurmaavan luonteinen helmiäissafiiri kasvatti, nuori tyttö nimeltä Åsa-Marie. Åsa-Marie saa olla osa uutta helmiäissafiiriprojektiani! Helmiäissafiiri on nousemassa nyt talvikkomaailman uudeksi muotiväriksi, miten sattuukin, että useammat kasvattajat päättävät toisistaan tietämättä alkaa panostaa helmiäissafiiriin! Täytyy tosin pitää samalla huolta siitä, etteivät hyvät normaalit pääse edelleenkään tästä maasta katoamaan! Lokakuu merkitsee myös useampia hamsterisynttäreitä - ensin ystävämme ”Oiva-ukki” täytti kaksi vuotta 11. päivä. Sen jälkeen on iki-ihanan Kustaamme vuoro täyttää yksi vuotta 19.10. - ajatella, legendaarisen Jonckheeren poika on jo vuotias! 23. päivä rakkaalla Prancerillamme tulee myöskin kaksi vuotta täyteen. Joulukuun alussa on Svenin vuoro, mutta siihen on vielä aikaa. Huikeaa on myös se, että ystäväni omistama kasvattini Regalis Causalia, tutummin Pikseli, täytti peräti KOLME vuotta lokakuun 16. päivä! Se jos mikä on uskomaton saavutus, kun ajattelee, että Pikselin siskon lapsenlapsi Prancerkin on jo korkeassa iässä. Onnittelut Pikselille ja perhekunnalleen sekä kaikille muillekin synttäreitään viettäville kasvateilleni!
7. syyskuuta 2014
Takaisin Suomessa sorvin ääressä
No mutta terve vain taas! Onhan tässä kuukausia vierähtänytkin. Täällä minä olen jälleen, koto-Suomessa hamstereideni ympäröimänä. Tai no ei ihan, onneksi ne saavat asua eri huoneessa kuin minä. Joka tapauksessa - on pitänyt toki päivittää sivut ajan tasalle, vaan kesä on puuhakasta aikaa. Itse asiassa olen useampaan otteeseen ollut päivittämässä sivujani, vaan juuri silloin, kun intoa olisi, onkin jotain teknistä häikkää. Kesäkuussa sivut olivat hetken kokonaan poissa linjoilta palveluntarjoajan laitesalimuuton takia. Sen jälkeen en osannut käyttää oikein uusiutunutta systeemiä ennen kuin nyt vasta, joten tässä sitä viimein ollaan. Nettisivujen päivityksen kanssa taidan olla vähän tuulella käyvää tyyppiä - pitää olla se oikea fiilis ja into, muuten ei onnistu.
Olen siis nyt hetken ennättänyt taas totutella kotimaan eloon ja menoon. Palasin Suomeen juhannuksen alla, mikä oli samaan aikaan harvinaisen ristiriitaista, niin kovin hienoa ja samalla kauhean haikeaa. Elämä Sheffieldissä sujui niin hyvin ja tuntui niin kovin omalta, että sen taakse jättäminen ja tärkeiksi käyneiden ihmisten hyvästeleminen otti koville. Toisaalta taas oli valtavan ihanaa nähdä perhe ja ystävät jälleen. Olen todella iloinen ja ylpeä viiden kuukauden vaihtokokemuksestani, enkä ihmettele, mikäli vielä joskus Isoon-Britanniaan väliaikaisesti päätyisinkin. Olisipa vain paikka, joka yhdistäisi niin Suomen kuin UK:nkin parhaimmat puolet! Kuten kaikissa paikoissa, on molemmissa omat rakastettavat ja vihastuttavatkin puolensa. Eniten ehkä yllätyin sitä, kuinka minä, joka omasta mielestäni olen ollut hyvin kotikeskeinen ja Suomea rakastava tyyppi, voinkaan niin ihastua ihan uuteen maahan ja sopeutua sinne niin hyvin, että se alkaa tuntua jo toiselta kotimaalta! Oli hyvä tajuta se, että elämä voi hyvin pyöriä toisaallakin, ja kodin voi perustaa vieraaseenkin ympäristöön, ja siitä voi vielä nauttiakin! Täytyy toki huomauttaa, että ihan helppoa elämä siellä ei ollut, eikä vastoinkäymisiltä tietenkään voinut välttyä, mutta päällimmäisinä mieleen jäivät upeat kokemukset ja ihanat uudet ystävät. Seuraavaa kertaa odotellessa?
Edellispäivitykseni jälkeen onkin tapahtunut monta hamsterillista asiaa. Olin Englannissa ollessani vielä kahdessa näyttelyssä. 17.5. olin Otley Agricultural show’ssa, mikä olikin melkoinen spektaakkeli. Uusimmassa Poskipussissa numero 3/14 on sieltä kattava reportaasi, ja aion aikanaan laittaa saman tekstin tänne nettisivuillenikin, joten en taida jaksaa tässä yhteydessä enää enempää sieltä kirjoittaa. Kuvia sieltä olen luvannut nettisivuillani julkaista, joten se pitää tehdäkin pian. Tarkoitus oli laittaa kuvat sivuilleni ennen Poskarin ilmestymistä, mutta aiemmi mainitsemani päivityspulmat tulivat väliin. Otleyn näyttely oli kyllä aivan kokonaisvaltainen elämys, sinne menisin uudelleen aivan välittömästi! Otleystä mukaani lähti sitten myös ihka ensimmäinen brittihamsterinikin! Kyseessä on aivan tajuttoman upea viisikuinen normaaliuros, jonka Jean Tye varta vasten halusi minulle antaa. Olin aivan otettu! Englantilaiseen tapaan sain nimetä hamsterin itse, joten siitä tuli maatalousnäyttelyssä näytillä olleen lammasrodun mukaan Tristar’s Swaledale, ja kutsumanimekseen se sai arvoisensa kuninkaallisen nimen - George. :D Kaiken kukkuraksi George menestyi näyttelyssä ja palkittiin muun muassa vastakkaisen sukupuolen parhaana kääpiöhamsterina, joten kotiinviemisinä oli paitsi George ja ihanat markkinaostokseni, myös upea ruusuke ja nivaska palkintokortteja! Aiemmassa näyttelyssä huhtikuussa George oli jo saanut yhden englantilaisen sertinkin, joten voitte uskoa, että olin aivan häkeltynyt tästä eläimestäni, jonka sain!
George oli ensimmäinen hamsteri elämäni pisimmän hamsterittoman jakson jälkeen sitten vuoden 2002, joten voitte arvata, että oli mukavaa asustella yhdessä Georgen kanssa! Tasan neljä kuukautta olin ilman yhtäkään hamsteria, joten olihan se jo korkea aikakin. Alunperin mietiskelin, että hamsuinnostukseni saattaisi jopa laantua UK:ssa oloni aikana, vaan kuinkas kävikään - sehän vain kasvoi! Tauko teki selkeästi kuitenkin hyvää, ja nykyään tekemisessäni on mukana ilo, jonka jossain vaiheessa ehkä vähän hukkasin. No niin, Georgen kanssa oli kiva elellä pari viikkoa kaksistaan. Se asusti exo terra faunariumissa, jonka olin ostanut sille, ja sai nauttia huomiotani. Toukokuun viimeisenä päivänä suuntasin vielä vihoviimeisen kerran englantilaiseen näyttelyyn - ainakin toistaiseksi! ;) Tällä kertaa suuntana oli aivan älyttömän pikkuinen kylä Great Alnessa Warwickshiressa, Keski-Englannissa. Matkat julkisilla kestivät neljä tuntia suuntaansa, mutta minulla oli tärkeä missio - minun piti hakea näyttelystä neljä talvikkoa itselleni sekä neljä kiinankääpiöhamsteria Kujansuun Veeralle! Tästä reissusta kerron tarkemmin sitten vuoden viimeisessä Poskipussissa, joten en spoilaa vielä sen enempää, mutta sen verran sanon, että porukka oli siellä aivan ihanaa! Näyttelyn järjesti Midlands Hamster Club, ja ero Northernin näyttelyihin oli kuin yöllä ja päivällä. Northernissa ollaan varsin juroja ja vaikeasti lähestyttäviä, kun taas Midlandsin väki oli iloista ja avointa, ja mielenkiintoisia keskusteluita syntyi kuin itsestään! Aion siirtää jäsenyyteni Midlandsiin ihan vain siksi, koska haluan tukea niin mukavanoloista yhdistystoimintaa.
No mutta. Paluumatkalle kohti Sheffieldiä Stratford-upon-Avonin ja Birminghamin kautta lähdin sitten mukanani iso kassillinen hamstereita mitä erilaisemmissa kuljetusbokseissa, miltei kaikki oli väsätty erilaisista säilytysrasioista, ja tämä vain sen vuoksi, että postimyyntifirma, jonka piti toimittaa kuljetusbokseja minulle, mokasi ikävästi. Tavallisia kuljetusbokseja ei nimittäin löydy ihan helpolla kaikista eläinkaupoista, joten netistä piti tilata. Onneksi sain boksini sitten viimein viikko ennen lentoa. Mukanani Sheffieldiin matkustivat kolme kiinariurosta ja yksi kiinarinaaras Cheverton-hamsulasta, sekä kaksi Wellingtons-talvikkonaarasta ja kaksi Lilliputs-talvikkourosta. Kaikki neljä ovat syntyneet huhtikuussa. Wellingtonit ovat siskoksia samasta poikueesta, normaali ja helmiäisnormaali, luonteeltaan aivan valtavan ihania. Lilliputit taas ovat normaali ja helmiäissafiiri, tosi ihania kumpainenkin. Helmiäissafiiri muistuttaa minua kovasti nuoresta Pransista! Eläimistä päätellen olen näköjään nyt panostamassa helmijalostukseenkin…? Ja että vieläpä helmiäissafiirin toin. Tarkoitus oli tuoda normaali, mutta Lilliputs-kasvattaja Susan Washbrookin sanat iskivät minuun: ”en pidä helmiäisnormaalien ulkonäöstä, helmiäissafiirit ovat paljon kauniimpia”. Monen helmiäisnormaalin eläimen suhteen olen tismalleen samaa mieltä. Vuosien varrella olen omistanut vain pari helmiäisnormaalia, joiden väristä ja kuviosta olen todella pitänyt. Mietinkin nyt, pitäisikö kuitenkin satsasta helmiäissafiiriin, nyt kun tilaisuus olisi!
Näissäkin tuonneissa oli ihanaa se, että Susan ja Wellingtons-kasvattaja Melissa Chamberlain luottivat minuun niin, että sain valita ihan mitkä tahansa mieleiseni eläimet runsaasta tarjonnasta. Esimerkiksi tämä helmiäissafiiri uros oli jäämässä Susanille kotiin, mutta hän vaatimalla vaati, että ottaisin sen jos vain tahdon. Ja tottahan minä niin upean hamsterin tahdoin! Olen tosi tyytyväinen ja kiitollinen tuonneistani, sillä pääsen paljon nopeammin taas vauhtiin, jos minulla on kunnollisia eläimiä, joilla jatkaa. Uusi veri on aina hyödyksi, mutta on harmillista, jos niiden myötä tulee paljon takapakkia näyttely- ja lemmikkihamsterijalostukseen. Hyvistä tuonneista on hyötyä paljon monipuolisemmin! Nämäkin eläimet olivat nimettömiä, mutta ne saivat nimet vasta Suomessa, sillä en millään meinannut osata valita niille sopivia nimiä, ja viimeisellä viikolla olikin paljon puuhaa, kun veljeni saapui luokseni Sheffieldiin. Lopulta eläimet saivat paikannimiä: helmiäisnormaalista naaraasta tuli Wellingtons Mayfair ja normaalista naaraasta Wellingtons Bayswater Lontoon hienompien kaupunginosien mukaan. Normaaliuroksesta tuli Lilliputs Cotswolds muuan kukkulajonon (ja niiden mukaan nimetyn kiviaitatyypin) mukaan, ja helmiäissafiiriuroksen nimeen sain idean kun kävimme veljeni kanssa Skotlannissa: se sai gaelinkieliseksi nimekseen Lilliputs Gleann Eagas, Gleneagles -nimisen skotlantilaisen laakson mukaan.
Tällainen sakki siis asui 12 päivää pienessä asunnossani, jonne veljenikin tuli viimeiseksi kahdeksaksi vuorokaudeksi. Sopu sijaa antoi, ja hyvin kaikki meni! Kesäkuun 12. päivänä koitti sitten hyvin emotionaalinen paluupäivä. Hamsterit laitettiin kuljetusbokseihin ja kuljetusboksit koirien lentokuljetuslaatikkoon, jonka edellisiltana veljeni kanssa vuorasimme seulaverkolla hamsujen turvallisuuden vuoksi. Kuljetuslaukku herätti paljon kiinnostusta siirtyessämme ensin asunnoltani rautatieasemalle ja sitten junalla Manchesterin lentokentälle. Olen NIIN kiitollinen siitä, että veljeni oli siinä. Matkatavaraa oli hamstereiden lisäksi kahdellekin ihmiselle runsaasti, eikä Sheffieldistä lähteminen ollut ihan helppoa, joten tuki oli tarpeen! Lentokentällä olimme liian hyvissä ajoin, mutta ainakin olimme aivan ensimmäisinä lähtöselvittämässä matkatavaroitamme. Saimme osaksemme aivan kuninkaallisen kohtelun! Virkailijat olivat huomattavan ystävällisiä ja kiinnostuneita sekä hyvin huolehtivaisia - minulta muun muassa tiedusteltiin, näyttelytänkö hamstereitani ”kuten satoa ja käsitöitä näyttelytetään”. :D Minut, veljeni ja hamsterit tultiin tuntemaan Manchesterin lentokentällä nimellä ”the lady and the gent with ten hamsters”. Meidät vietiin kädestä pitäen katsomaan hamstereiden luovutusta lentokonehenkilökunnalle, ja vielä boardingissakin vakuuteltiin, että eläimet ovat ruumassa, henkilökunta tietää niistä, ja että kaikki on mitä parhaimmin. Hamsterit luultavasti lensivät mukavemmin kuin me Economy-luokkalaiset!
Hamstereiden alkukesä kuluikin karanteenissa sekä suomalaiseen ruokaan totutellessa. Tosin luulen, että hamsterit sopeutuivat Suomen olosuhteisiin pienemmällä vaivalla kuin kulttuurisokista ja Englanti-ikävästä kärsinyt omistajansa! Kaikki sopeutuivat mitä mainioimmin, eikä minkäänlaisia ongelmia ilmennyt. Pikku hiljaa heinäkuun kuluessa hamsulani alkoi jälleen kasvaa, kun hoitohamsterit alkoivat palailla maailmalta kotiin. Heinäkuun lopun helteillä reissasin Etelä-Suomeen hakemaan kotiin vanhaa kunnon Pranceria sekä Prancerin komeaa ja valtavan kilttiä poikaa, Kippaa! Kippa onkin veikeä tapaus, sen emä kun on israelilaistaustainen Avisag. Lisäksi samalla reissulla meille muutti toinenkin uusi kaveri, hieman vanhempi kasvattini Sven eli Regalis Seven Swans-a-Swimming. Sven onkin melkoinen maailmanmatkaaja; omistajansa opiskelujen myötä se on asunut niin Virossa, Latviassa kuin Tanskassakin! Nyt kuitenkaan Svenin omistaja ei enää pystynyt ottamaan rakasta hamsteriaan mukaansa, joten minä tarjouduin ottamaan sen meille eläkepäivien ajaksi! Taka-ajatuksiakin kasvattajalla aina vähän on… Svenin nuorempi täyssisko Regalis Neiti Kevät* jäi kokonaan lapsettomaksi, joten halusin kokeilla, josko Svenistä vielä olisi isäksi. Neiti Kevätkin palasi hoitokodistaan, joten vanha porukka alkoi olla Daisya lukuun ottamatta kasassa. Tosin Neidin kohdalla on mahdollista, että se lähteekin lopullisesti takaisin hoitokotiinsa! :) Olen suuressa kiitollisuudenvelassa kaikille uskomattoman avuliaille ihmisille, jotka ottamalla eläimiäni hoitoon osin mahdollistivat vaihtoonlähtöni - Martina jopa Pransin ja Kipan kautta suvun jatkumisen! En voi muuta kuin kiittää näitä ihania ihmisiä. Kiitos!
Hamsulassamme ei siis kesän mittaan tapahtunut sen kummempia. Elokuun alussa tuli aika alkaa yhdistellä brittineitoja sulhasilleen. Hämmästyttävän helposti uroksen kanssa yhteen mennyt Wellingtons Mayfair asui pari viikkoa Svenin kanssa, muttei osoittanut tiineyden merkkejä - ennen kuin alun kolmatta viikkoa pariskunnan erottamisesta! Ja niin, jännittävän odottamisen jälkeen, meille syntyi viimein talvikkopoikasia keskiviikkona 3.9.! Voi, miten ihanaa ja jännittävää tämä taas onkaan, kerkeää vuodessa aivan unohtamaan! Myös ihana palleroni Kustaa (Regalis Sachsen-Coburg und Gotha) asuu brittimorsiamensa Bayswaterin kanssa. Olen varsin toiveikas molempien yhdistelmien suhteen!
Noin, sainhan minä nämä kuulumiset viimein kirjailtua, ei ollutkaan kuin koko kesän vain teksti tekeillä. Jahka saisin niitä kuviakin nettiin niin hyvä olisi. Omatkin opiskeluni alkoivat, tänä talvena olisi sitten määränä saada se kunnianarvoisa gradu kasaan! Aika hurja fiilis. Muistan, kun kolme vuotta sitten julistin täällä opintojeni aloittamisesta. Ensin sitä ollaan fukseja, sitten kandilaisia, kohta vaihdossa ja yhtäkkiä jo maisteriopiskelijoita gradun kimpussa! Kylläpä tämä vain etenee hirmuista vauhtia! Toisaalta on aika kivaakin olla jo ”näin iso” ja päästä tekemään ”isojen psykalaisten juttuja”. :D Sheffieldin jälkeen tuntui suoraan sanottuna vähän raskaalta vain jatkaa elämää Suomessa ihan kuin mitään ei olisi tapahtuntu - ja kuitenkin ”kaikki” oli tapahtunut! Mutta eihän siinä muuta kuin uusia Englannin seikkailuita odottelemaan!
14. maaliskuuta 2014
Cheers from Sheffield!
Täälläpä sitä elellään ja oleillaan, Isossa-Britanniassa. Tai ihan oikeasti pitäisi sanoa, että Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, Isolla-Britannialla tarkoitetaan vain nimittäin maantieteellistä saarirykelmää, ei valtiota. Pitkään olen suunnitellut kertoilevani hieman kuulumisiani täällä ja päivittäväni nettisivuni tekstit myös vaihdon aikaista taukotilaa vastaaviksi, mutta eipä meinaa kellossa tunnit riittää millään! Olen nyt siis ollut täällä Sheffieldissä Etelä-Yorkshiressa tasan kaksi kuukautta jo! Toisaalta se tuntuu jo ikuisuudelta, sillä tässä välissä on tapahtunut enemmän kuin kuunaan pystyisin kertoa, ja toisaalta ensimmäiset kuukaudet ovat kuluneet käsittämättömän sukkelaan. Puolisentoista ensimmäistä viikkoa kuluivat ihan opettelussa ja orientaatioissa, ja se vaati kyllä aikaa ja energiaa. Oli kuitenkin erinomainen päätös tulla tänne jo hyvissä ajoin ennen opintojen alkua, sillä asettumiseen menee aikaa ja voimia, ja suoraan lentokoneesta koulunpenkille siirtyminen tuntuu kyllä ajatuksena hurjalta. Osa vaihtarikavereistani teki niin, eivätkä he suosittele sitä.
Orientaatiosta päästiinkin opintojen pariin, ja nepä ovatkin olleet varsin mielenkiintoisia. Kursseihini kuuluu kaiken huppuna myös kurssi nimeltä Animal Psychology, eläinpsykologiaa! Olen ollut siitä niin innoissani, etten muista, milloin viimeksi opintoihin liittyvä asia olisi minua niin innostanut. Alussa oli helppoa tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin, ja kavereita kertyikin muun muassa Tanskasta, Saksasta, Espanjasta, Ranskasta, Venäjältä ja kauempaakin. Onneksi joukossa on myös muutama suomalainenkin! Nyt olen erityisesti seurakunnan kautta tutustunut myös brittiopiskelijoihin, mikä on kyllä ihan mahtavaa. Asun opiskelija-asuntolassa Sheffieldin keskustassa, ja kämppiksiä minulla on peräti 7. Kaikki ovat brittejä ja ensimmäistä vuottaan yliopistossa eli reippaasti minua nuorempia. Alkuun ihmetelivätkin kovasti, miten voin olla jo näin "vanha" (…) ja kandinkin jo tehnyt mutta edelleen yliopistossa. Siinäpä sitä sitten selittämään, että meillä asiat menevät vähän toisin… Myös esimerkiksi kielitaitoani on kummasteltu ja ihailtu sitä, että meillä osataan pakostakin jo kolmea kieltä, ja että itse puhun viittä kieltä. Se on ihme juttu täällä, missä englannin uskotaan riittävän kaikkialla maailmassa.
Olen viihtynyt asunnossani pääasiassa hyvin. Äänieristys on englannin malliin olematon, joten kaikki äänet kadulta ja muista huoneista kyllä kuuluvat. Asunto on kuitenkin englantilaisittain (ei kuitenkaan suomalaisittain) hyvinkin lämmin. Kämppikseni ovat mukavia mutta erittäin sotkuisia ja valitettavan meluisiakin. Isosiskon roolia olen välillä joutunut ottamaan. Mutkiakin on matkassa toisinaan ollut, mutta kaikesta on selvitty ja tiedän, että jatkossakin selvitään. Olen ehtinyt jo käydä monissa hienoissa paikoissa kuten Sheffieldin Botanical Gardensissa ja Graves Parkissa, ja yhä enenevissä määrin pitäisi nähtävyyksiä kiertää, sillä täällä on nyt aivan ihanat säät (sietää ollakin niiden tammi-helmikuun sietämättömiä sademyrskyjen jälkeen!), ja ihan kuin Suomen toukokuu. Tarkoitus olisi myös reissata niin paljon kuin suinkin ehdin, ja tähän mennessä olen ehtinyt jo piipahtamaan Yorkissa, Oxfordissa, Warwickissa sekä Leedsissä. Myös Whitby, Lake District ja laukkakisat Doncasterissa kuuluvat suunnitelmiin! Yksi huikeimmista viikoista oli maaliskuun alussa, kun perheeni tuli luokseni visiitille. Mutta nyt vähän Harrogatesta, sillä se reissu sopii hamsterikasvatuksen sivuille parhaiten…
Harrogatessa Pohjois-Yorkshiressa järjestettiin tammikuun 25.-26. päivänä suunnattoman suuri kanien ja jyrsijöiden messunäyttely, Burgess Premier Small Animal Show 2014, joka kylläkin tunnetaan harrastajien parissa perinteikkäämmällä nimellään Bradford järjestävän yhdistyksen mukaan. Kyseessähän oli näyttely, johon brittituomari Jean Tye minua haastoi tulemaan viime elokuussa, kun tutustuimme sihteeröintikeikkani myötä. Matkasin Harrogateen kyseisen viikonlopun lauantaina, 25. päivä, jolloin hamsterit olivat ohjelmistossa. Vasta ilmestyneessä Poskipussi-lehden numerossa 1/14 julkaistiin kattava näyttelyraporttini, joka raottaa ovea Englantilaisen näyttelykäytännön kummallisuuksiin, mutta vain hieman, sillä aivan täyteen ymmärrykseen en paikallisista kuvioista vieläkään ole päässyt. Laitan artikkelin Muuta-osioon, joten en tässä ala kirjoittaa asioita toistamiseen. Messunäyttelyt olivat kuitenkin huikaiseva elämys tuhatpäisine kani- ja jyrsijälaumoineen. Ihan perinteikkäistä näyttelyistä ei ollut kyse juuri siksi, että messunäyttelyt ovat melkoisia spektaakkeleita ja yleisömäärä on huikea perusnäyttelyihin verrattuna.
Näyttelyissä oli paljon nähtävää ja koettavaa. Oli mukavaa jutustella tuomareiden kanssa, mutta kaikkein ikimuistoisin kohtaaminen tuli kuitenkin aivan täytenä yllätyksenä. Näyttelyssähän nimittäin tuli vastaan kaksi suomalaista kasvattajakollegaa! On vaikeaa kuvailla kuinka yllättynyt ja tietenkin ilahtunut olin - vieras maa, vieras paikka kaukana kotoa Sheffieldistä ja kamalan kaukana kotikotoa Muuramesta, ja olin ollut jo kolmatta viikkoa reissussa täysin uudessa ympäristössä ja ehtinyt jo muutamaan kertaan tympääntyäkin… Niinpä tutut kasvot olivat yhtäkkiä jotain aivan mahtavaa! Että sellaiset terveiset vain Jonnalle ja Anulle! :) Päivästä kehkeytyikin siis tyystin erilainen kuin ajattelin, mutta huomattavasti parempi! Perinteisempää englantilaisnäyttelyä on luvassa sitten Lymmissä maaliskuun lopussa, ja sinne olenkin taas suuntaamassa. Suunnitelmissa olisi myös päästä paremmin juttuihin pohjoisenglantilaisten talvikkokasvattajien kanssa.
Myös koto-Suomesta minulla on kuulumisia kerrottavana, sekä ihania että surullisia kuulumisia. Suunnaton suru-uutinen tavoitti minut myöhään maanantai-iltana 20. tammikuuta. Rakas, ihana, parhaimmista parhain hamsteri JV13 Regalis Jonckheere-Terpstra** oli nukkunut pois. Jonkkeere oli ehdottomasti upein ja rakkain hamsterini, joka saavutti lyhyessä ajassa uskomattomia. Jonkkeere oli paras mahdollinen lemmikki ja näyttelyeläin - ehkä vähän liiankin hyvä tähän maailmaan. Veljeni kevensi tunnelmaa viestillään siitä, kuinka parhaat menevät aina ensin - James Dean, Kurt Cobain, Jonckheere-Terpstra… Samaa sarjaa. ;) Myös toinen vanha kuomamme ja sertisankarimme on poistunut maallisesta muonavahvuudesta. Heidin ja Jessen luona leppoisia eläkepäiviä viettänyt Regalis Niityt Usvaan Verhoutuu* oli nukahtanut viimeisen kerran 16.2. Ilman mitään ulkonaisia vaivoja se oli käpertynyt kauniisti kerälle. Myös Niitty oli upea ja ikimuistoinen eläin, jota jään kaipaamaan kovasti. Se oli ensimmäinen S1-sijoittunut Regalisti, ja muut S1-sijamme taas kuuluvat Jonkkeerelle. Niin, ja toki sekin pitää mainita, että suureksi surukseni vaihtoonlähtövalmisteluihini tammikuun alussa kuului myös muutamien vanhojen ja heikentyneiden vanhusten lopettaminen. Ihanat Regalis Boas Emery, Regalis Deuteronomium, Snögatans Hemulen ja Crystal's Varjotanssi eivät siis myöskään ole odottamassa paluutani. Kiitos siis kaikesta, ihanaiset eläimeni. Odotan jälleennäkemistämme, sillä "Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen" eikä hamsterikaan.
Onnekseni minulla on myös suunnattoman hienojakin uutisia! Regalis Prancer* on nimittäin viimein saanut Cheersbigears-hamsulassa äärimmäisen toivottua jälkikasvua ihastuttavan Avisag-naaraan kanssa! Poikueeseen syntyi 3.2. kaksi helmiäisnormaalia talvikkolasta, uros ja naaras. Ilahduin tästä uutisesta ikihyviksi! Meiltä oli myös pienoinen edustus Littoisten näyttelyssä helmikuun lopussa! Martina tarjoutui viemään Prancerin sinne, enkä toki mitenkään vastustellut. Olen hirmuisen onnellinen, että vaikka itse olenkin täällä kaukana, Regalikset jatkavat elämää ja kukoistustaan Suomessa. Se on ihan mielettömän upea juttu, niin kuin sekin, että on ihmisiä, joiden käsiin luottaa kallisarvoisia eläimiään. Prancer sai arvosanakseen EH:n ja olisi ehdottomasti kuulemma ollut Paras Veteraani, mikäli tuomari Lotta Ling noita pikkupalkintoja jakaisi. Ei kehnommin 15-kuiselta hamsteriherralta!
Kotipuolessa Kustaa ja Oiva voivat kuulemma erittäin hyvin. Kuvista päätellen Kustaasta on kehkeytynyt todella komea nuori mies! Pakko myöntää, että kyllä mä täällä hamstereita(kin) kaipailen. Tämä on pisin hamsteriton jaksoni sitten ensimmäisen talvikkomme Iisakin jälkeen! Mutta tässäpä tätä tarinaa oli taas ihan riittämiin. Palaillaan asiaan tuonnempana, uusien kuulumisten kera!
29. joulukuuta 2013
Kääräistäänpä vuosi joulupakettiin!
Edellinen päivitys lokakuussa! En kerta kaikkiaan tohdi edes ajatella, mitä tässä välissä on tapahtunut. Hamsteririntamalla ei niinkään, mutta yksityisrintamalla senkin edestä. Päivityshiljaisuus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että kandidaatintutkielman, tenttien ja vaihtoonlähtövalmisteluiden ja kaiken muun ohella ei vapaa-aikaa ole juuri ollut. Mutta viimein syksyn kiireet jäivät taakse, ja minäkin pystyin edes hetkeksi rauhoittumaan joulunviettoon. Tavalliseen tapaani katson oikeudekseni toivottaa teille, arvon lukijat, rauhallista ja riemullista joulunaikaa siitäkin huolimatta, että osan mielestä joulu meni jo. Kuten joku saattaa edellisvuodesta muistaa, itselleni joulu ei ole vain hetken humahdus. Näen sen jatkumona, joka alkaa viimeistään marraskuulla (vähän voi jo lokakuussakin fiilistellä ;) ja loppuu Nuutinpäivän tuolle puolen. Sen intensiteetti kasvaa loppusyksystä huippuunsa, joka ajoittuu suurinpiirtein joulukuun 23. päivästä vuodenvaihteeseen ja laskee sen jälkeen hissukseen perustasolle. Niin, ja onhan toki olemassa mielestäni myös portti ikuiseen jouluun. Sen salaisuus löytyy kätevästi "Simo-Pekan" joululaulusta Tulkoon joulu, josta taas löytyvi YouTubesta ihan paras Raskasta Joulua -cover. Jess, löysinpä aasinsillan tuon upean musiikkivideon promoamiseen!
Siinäpä Karoliinan pakolliset jouluhöpinät. Että joulua ei sitten vain niin mitenkään voi toivottaa sanomalla "hyvää joulua". Juu ei. Mennäänpä sitten asiaan, jota itseään ei niin kauheasti olekaan. Jonkkeeren ja Daisyn ihanat lapset jäivät todellakin viimeisiksi Regalis-lapsiksi tältä erää. Poikueessa oli yksi uros ja kaksi naarasta, upeita normaaleja kaikki. Poikaset nimettiin saksalaisin aatelissukunimin, kun vähempi ei toki Jonckheere-Terpstran jälkikasvulle riittäisi. Uros Regalis Sachsen-Coburg und Gotha jää isänsä kanssa vanhemmilleni odottamaan paluutani vaihdosta. Naaras Regalis Schönaich-Carolath muutti lemmikkikotiin, ja Regalis Thurn und Taxisin kanssa olin vähän kahden vaiheilla. Olisin jättänyt sen kotiin, mikäli itsekin jäisin, mutta lopulta päädyin myymään sen todella mukavaan lemmikkikotiin tässä tapaninpäivänä. Regalis Prancerille jälkikasvua emme saaneet, mutta apuun tulikin Cheersbigears Martina, jolle Prancer muutti kevään ajaksi leasingiin. Ero rakkaasta silmäterästäni oli riipaiseva, mutta järjestely oli niin erinomainen, etten voinut kieltäytyä. Pransia odotti rakastava koti ja ihana morsian, joten ei kai parempaa voisi ollakaan. Toivomme kovasti jälkeläisiä Prancerille leasing-kodissaan!
Muutoin hamsula alkaa olla valmiina vaihtoonlähtöäni varten. Goldilock's Ahkeraliisa sai serkkuni luota uuden, hyvän kodin, ja pääsee muuttamaan jo uutena vuotena. Regalis Deshi Basaran ja Regalis Neiti Kevään kohtalot ovat tällä hetkellä hieman epävarmat. Neiti Kevään aioin jättää kotiin, mutta sille onkin kenties koti luvassa. Daisyllekin minulla oli ottaja katsottuna, mutta hän ei ehkä hamsteria voikaan ottaa. Tällä hetkellä en siis ihan tiedä vielä varmaksi, kumpi menee ja minne menee, mutta eiköhän se tuota pikaa selvinne. Pirteä senioriköörimme Regalis Niityt Usvaan Verhoutuu*, Regalis Saarenmaan Kesäinen Yö sekä Regalis Keziah Extol muuttavat piakkoin sijoituskotiinsa. Pari vanhinta hamsteria aion lopettaa vielä ennen lähtöäni. Ne ovat kuitenkin jo sen verran iäkkäitä, mikä näkyy jo niiden kunnossakin, että ennemmin lopetan ne kotonaan kuin etsin niille sijoituskodin loppuelämän ajaksi eli korkeintaan muutamaksi viikoksi. Parempi hieman liian ajoissa kuin aivan liian myöhään!
Vaikka olen aloittanut valmistelut hyvissä ajoin, jo syyskesästä, moni hamsterinluovutus ajoittuu kuitenkin ihan tähän loppuaikaan. Olen lähdössä tammikuun 14. päivä, joten lähtö on jo pelottavan lähellä. Kääk! Niinpä en kuitenkaan joudu kokemaan todella pahaa "tyhjän hamsuhyllyn syndroomaa" (vrt. tyhjän pesän syndrooma) kuin aivan ennen lähtöäni, jolloin minulla tuskin on enää aikaakaan murehtia sitä. Nyt, kun olemme päässeet jo tähän vaiheeseen vuotta, olisikin aika sitten kääräistä tämä kulunut vuosi pakettiin. Sehän tarkoittaa siis perinteistä HHOTY- eli Hamster Happenings Of The Year -postausta! Voin kuulla armaan lukijakuntani huokaisevan - tätähän me olemme odottaneet ilolla/kauhulla koko vuoden.
Tämä on ollut erittäin monipuolinen hamsterivuosi. Meillä on tapahtunut vaikka mitä! Kulunut vuosi on ollut myös tietyssä mielessä dikotominen - alkuvuotta leimasi menestys ja poikasonni, loppuvuotta taas huoli ja murhe poikasettomuudesta ja muutamista huonoista uutisista, lopulta suoranainen epätoivo ja ahdistus. Onneksi loppuvuodesta alkoi jo näyttää paremmalta Daisyn poikasten ja Prancerin sijoituskodin löytymisen puolesta! Näyttelyvuotena 2013 on ollut meidän osaltamme aivan huikea, toista samanlaista ei ihan heti tule. Menestyksen jatkumiseen tarvittaisiin ennen kaikkea niitä poikasia, joita ei lopulta syntynyt, ja ennen kaikkea kasvattajan läsnäoloa Suomessa. :D Mutta eiköhän se tästä taas vaihtokevään jälkeen.
Kevätpuoli oli kyllä yksinomaa JV13 Regalis Jonckheere-Terpstran juhlaa. On ollut upeaa saada kasvattaa ja omistaa niin ainutlaatuinen ja kaikin puolin täydellinen hamsteri. Koimme huikeat näyttelyt niin Vantaalla kuin Limingassakin. Alkukesä oli täynnä innokasta odotusta, kun kotona kasvoi kauniita mutta sittemmin lapsettomiksi jääneitä jalostusnaaraita, joille minulla oli hienoja suunnitelmia. Eniten kirpaisi Prancerin ja Neiti Kevään lapsettomuus. Molemmilla vanhemmilla olisi ollut ensimmäistä kertaa kasvatushistoriani aikana serti, mutta ei sekään mitään. Kyseiset hamsterit ovat ehdottomia suosikkejani Jonkkeeren ohella, ja niiden poikaset olisivat taatusti olleet upeita. Poikueita ei tänä vuonna lopulta syntynytkään kuin neljä elävää ja kaksi kuollutta, vaikka suunnitelmia oli jos jonkinlaisia. Loppuvuodesta jouduinkin kovasti jälleen opettelemaan suunnitelmista luopumista. Siis sitä, että nämä asiat eivät edelleenkään ole omassa vallassani. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tähän vuoteen. Vanhat ystävät ovat pysyneet ja uusia on harrastuksen myötä tullut. Hamstereiden kautta olen tänäkin vuonna tavannut paljon uusia, ihania ihmisiä. Niinpä onkin aika kiittää suunnattoman hyvästä vuodesta ja toivoa, että tapaamme vielä näyttelyiden merkeissä! Regalismi.net ei pakollisesta kasvatustauosta huolimatta hiljene, vaan aion kertoilla täällä englantilaisia, hamsterimaisia kuulumisiani silloin, kun niitä kerrottavaksi asti on!
Uutta, entistä parempaa vuotta 2014 toivottaen
Karoliina ja mahtihamsut
Vanhempia uutisia löydät täältä.
© Karoliina Ylinen 2008-2018. Hosted by Arkku.net. Lisätietoja copyrights-sivulta.